Eipä oo pitkään aikaan tullu mitään kirjoteltua, mutta tärkein päivitys on tietysti se, että kissanpirulainen suvaitsi saapua kotiin oltuaan liesussa viikon ja kaksi päivää. Toooosi pitkä aika kermaa latkivalle sisäkissalle. Mutta pääasia että tuli, oli laiha ja kurjan näköinen, arvasinhan minä ettei meidän rinssessa suostu syömään hiiriä eikä juomaan rapakosta. Ja nyt ollaan taas niin sisäkissaa niin sisäkissaa, nukkuukin minun kainalossa ja kehrää suoraan korvaan.
Neljäs heinäkuuta olin sitten leikkauksessa, vasemmassa kädessäni oli kyynärhermo puristuksessa ja se vapautettiin. Jos joku teille, armaat lukijat, joskus, ehdottaa verityhjiössä tehtävää operaatiota, juoskaa karkuun. Tiesinhän minä toki hoitajana millainen se on, mutta kun se omalle kohdalle sattui, niin voi pojat. Vinguin ja vikisin, ja anestesiahoitsu pisti Fentanyylia minkä kerkesi. Lopulta sanoin, että se anestesialääkäri tänne ja heti, ja saatte nukuttaa minut jos tämä ei kohta lopu. Lääkäri tuli, mutta onneksi se toimenpidekin oli sitten hetikohta ohitse.
Haava parani hienosti ja lähdin sitten 10 päivän kohdalla likkakaverille kylään, niin eiköhän se ollut alkanut aamuyöllä vuotaa kuin seula. Eikun paikalliseen päivystykseen, ja sehän se vasta seikkailu oli. Triagehoitaja ilmoitti heti, että pitäisi mennä sinne kotikuntaan. Ja minä olin kuin teurastamo. Luin sille tietysti lakia, niin se kostoksi pisti minut jonon hännille, ja kaikki nyrjähtäneet nilkat meni ohi kun minä odottelin vuotavan leikaushaavan kanssa. Ja oli muutenkin sellaista touhua, että se poiki tietysti reklamaation ja yleisönosastokirjoituksen, ja nyt kuohuu koko paikkakunta. Mutta hyvä vain että kuohuu.
Likkakaverin hurmaava staffi Junnu rakastui minuun hetipaikalla, ja kun me tietysti puhua pälätettiin aamuneljään, niin tämä pätykkä nukkua tursotti minun vieressä kuin tatti. Ja kuorsasi. Ja aamuseitsemältä päätti, että nyt aletaan pussaileen eikä nukuta enää yhtään.
Elokuun eka lähden kuudeksi päiväksi Kroatiaan. Se on ortodoksinen maa, ja minä rakastan kirkkoja. Erityisesti haluan nähdä Pyhän Basiliuksen kirkon, joka on kuulemma upea. Varasin halvan seuramatkan, luultavasti kaikki muut on mummoja, mutta aika mummoiässähän tässä itsekin ollaan. Hotellikin selviää vasta siellä, mutta sen panin ehdoksi, että telkkari ja parveke pitää olla:)
