"Se on Herra!"

Olin tänään ystäväni Ullan kanssa ehtoollisjumalanpalveluksessa. Voi juku, että "jopa pit pappi soarnan" - oli niin ihana saarna, ja niin ihana saarnamies, että itkin ja nauroin vuorotellen, ja niin teki koko kirkkokansa.

Poislähtiessä papit asettuivat kättelemään lähtijöitä, ja tartuin saarnamiehen käteen ja kerroin hänelle että opiskelen teologiaa ja kiitin upeasta saarnasta jonka kuulemisesta nautin. Vanha pappi hymyili minulle ja sanoi: onpa kiva saada tänne uusia saarnaajia.

Punaisena lankana läpi saarnan kulki opetuslasten masennus Jeesuksen kuoleman jälkeen, ja se, kuinka he eivät Pääsiäisen jälkeen ensin tunnistaneet Ylösnoussutta Herraa. Ja Genesaretin järven rannalla oli ateria valmiina - kaikki on jo valmiina.

Ehkä Jeesus tulee meitä vastaan arjessa, ehkä kohtaamme Hänet lähimmäisissämme, mutta emme vain tunnista Häntä? Emmekä ymmärrä, että kaikki on jo valmiina?

Kuuntelen kuulokkeilla RadioDeistä Taivaan ja Maan Välillä- ohjelmaa, ja nää mussukat nukkuu. Meidän Leo kertakaikkiaan jumaloi isäntäänsä. Kattokaa nyt mikä tyytyväinen ilme :)

"Millaisen ykseysfilosofian pohjalle Areios perustaa käsityksensä, jonka mukaan "There was a `when`when Son was a not?"

Wikipediaaaaaaaaaaaaaa .....
Vaan eipä auta. Eikä hyväksytä Wikipediasta poimittuja vastauksia. Täällä yön hiljaisuudessa etsin vastauksia tulevan Dogmatiikan tentin kysymyksiin. Proffa Annala, joka on muuten aivan mahtavan hyvä tyyppi, antoi 25 kysymystä, joista kuusi tulee tenttiin ja kolmeen vastataan. Mutta on näissä aivan kamala duuni. Sinänsä tunnen Areioksen ja areiolaisuuden, mutta toi otsikkona oleva kysymys ei oikein aukea :)

Oi Jerusalem, sacred city, miten kaipaankaan luoksesi. Olen katsellut Teemalla pyörivää Jerusalem 24h - 12-osaista dokkaria, ja hihkun innosta ja selostan isännälle, että tuolla me käveltiin Jaanan kanssa ... ja tuolla ...
Tosi upeaa nähdä katuja, kirkkoja, kahviloita, jopa ihmisiä, joita silloin tapasi. Minulla on vahva usko siihen, että Jerusalem jotenkin tulee liittymään elämääni, jollain tavalla, joskus. Tunnen sen, vaistoan sen. Uskon, että Jumala johdattaa, jos hyväksi näkee.

Damascus Gatesta mentiin Old Cityyn lähes joka päivä. Maailmanpoliittisesti Old City on yhä palestiinalaisaluetta, ainoastaan Israel katsoo, että se on osa sen pääkaupunkia. Old Cityn neljässä korttelissa juutalaiset, kristityt, muslimit ja armenialaiset elelevät keskenään, mutta kyllä sen "ritisevän" ilmapiirin välillä tunsi; äänet vaikenivat ja sotilaat (joita oli joka paikka täynnä) kävivät valppaiksi. Mutta en minä pelännyt. Jos olisi Jumalan tahto, että minä kuolen Jerusalemissa, olkoon niin. Mutta sinne minä vielä menen.

"Älkää panetelko toisianne, veljet.
Joka panettelee veljeään tai tuomitsee hänet,
puhuu lakia vastaan ja tuomitsee lain.
Mutta jos tuomitset lain, et ole sen noudattaja,
 vaan sen tuomari.

Yksi ainoa on lainsäätäjä ja tuomari
Hän, jolla on valta pelastaa ja valta tuomita kadotukseen.
Mutta mikä sinä olet tuomitsemaan lähimmäisesi?"

(Jaak.4:11-12)

"Montessoripedagogiikan pohjalta nousevat lähestymistavat"

Oi, onneks proffa oli niiiiiiiiiin ihana, että kun laitoin eilen sähköpostia ja valittelin kiireitä, kirjanpuutteita ja vaillinnaista valmistautumista (ja on mulla kyllä mahatautikin) hän vastasi, että voit toki jäädä pois tentistä (siis tänään) ja tulla joko 16.5 tai jopa 14.8 rästitenttiin. Hurmaava tyyppi!

Nyt ei olis tälle keväälle "enää" kuin siis se Käytännöllinen teologia (jos yritän ehtiä 16.5), Dogmatiikka 29.4, Kirkkohissan essee eikä tenttituloskaan ole vielä tullut, TVT-ajokortti 9.5 (sen suorittaminen on edellytys, että edes pääsee osallistumaan muutamille kursseille ens lukukaudella.) Ja sitten se kovan onnen Moderni teologia, suoritin ryhmät etänä mutta en ehtinyt luennoille joten pitää tenttiä, 26.6, kirja on englanninkielinen tiiliskivi.

Ehkämä haukkasin vähän liian ison palan kun nappailin noita kursseja joille en edes ehtinyt, mutta ainahan kannattaa yrittää eiks jeh? Systiksen luennoilla en vissiin ollut kuin neljällä, ja silti tentistä tuli kolmonen. Eksegetiikan luennoilla en ollu kuin kerran ja tentistä tuli nelonen. Mutta en silti tuudittaudu siihen että näin menee aina, ja sitä paitsi mä HALUAISIN istua siellä luennoilla, aiheet kiinnostaa, mutta hemmetti kun on taloudellisista syistä pakko käydä töissä. En todellakaan aio venyä Yliopistolla seitsemää vuotta, vaikka henki menis niin viidessä on tutkinto selvitettävä.

15.5. mulla alkaa kesäyliopistossa heprean intensiivikurssi, jos sen nyt sais suoritettua ennen syyslukukautta niin sit se ois siinä, yks pakollinen klassinen kieli vähemmän ja 10op. Syksyllä voisi sitten aloittaa vaikka latinan - välttelen sitä kreikkaa niin pitkälle kuin mahdollista, on kuulemma järjettömän vaikeaa.

Asiasta kukkapurkkiin, kävin eilen muuten mammografiassa. Hiukan kun etukäteen jänskätti, niin lueskelin netistä kaikkea mahdollista aiheesta, ja sattuu kuulemma kamalasti ja tissit on kipeet kuukauden jälkikäteen. Äiti sit sanoi puhelimessa, että no höpsis. Ja eihän se mitään sattunut, todellakaan. Röntgenhoitajan kanssa sitten naureskeltiin, että "kyllä äiti tietää."

Ja on mulla ihan järjetön ikävä Jerusalemiin. Ens syksynä on taas haku vaihtoon; olisi mahdollisuus hakeutua suorittamaan sivuaineopintoja mm. Tel Avivin yliopistoon 1-12 kuukaudeksi. Jos mä nyt alan varovasti isännälle puhua, niin se saattais pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle :)

Ettei aivan menisi työmatkoilla junassa pelkäksi maisemien katseluksi :)
Nyt on vain niin, että mulla on perjantaina käyttiksen tentti ja uskonnonpedagogiikka ei oikein oo hallussa. Kun en aio opettajaksi eikä se ihan hirveesti nappaa.
Luin "melkein" koko tenttialueen ja vaihdoin kirjaa :) Kyllä nyt taas kulkee.
Tosiasia on kumminkin se, että koko tenttialuetta en ehdi lukee, joten mennääs taas tärpeillä. On se ennenkin toiminut .......... (mutta entä, jos ei nyt .....)

Herran Jeesuksen armo, Pyhän Hengen osallisuus ja Isän Jumalan rakkaus olkoon teidän kaikkien kanssa!

"Kristus nousi kuolleista - kuolemallaan kuoleman voitti, ja haudoissa oleville elämän antoi"

"Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta
                           - ei Hän ole täällä, Hän on noussut ylös."

"Via Dolorosaa kulki syytön mies"

"... ja se tie oli tuskien."

Clara Ganttin puoliso, kersantti Joseph Gantt katosi Korean sodassa 60 vuotta sitten. Nyt Clara on jälleen yhdessä miehensä kanssa.

 Todella vaikuttava valokuva, ja vaikuttava tarina. Clara on odottanut. Syvä kunnioitukseni. Helpottakoon Jumala hänen tuskaansa. Me emme tiedä miksi Jumala sallii toisille ihmisille niin paljon tuskaa, mutta me tiedämme, että Hän on rinnalla auttamassa ja tukemassa.

Thania Shayne nojaa miehensä hautakiveen, päivää ennen heidän hääpäiväänsä. Thaniankin puoliso kuoli sotiessaan vieraassa maassa.

Vaikea tajuta tällaista tuskaa. Jumala, auta ja ole tukena.

Täysikuu :)

"Armo tarkoittaa sitä, 
ettei kenenkään tarvitse olla oman toivonsa tuottaja 
eikä luoda oikeutustaan jäädä henkiin.

Arjessa armo merkitsee lupaa tulla näkyväksi 
juuri sinä ihmisenä,
jollaiseksi itsensä tunnistaa oman matkansa tässä vaiheessa.

Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi.
Minulle ja sinulle. 
Ja myös meidän jälkeemme.” 
(Martti Lindqvist)

///

Huomenna mulla on vapaapäivä ja eka luento alkaa vasta klo 14.00. Ja mä aion nukkua todellakintodellakin ainakin kymmeneen!! :)

"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt"

Vähitellen alkaa käydä kateeksi noiden unenlahjat :)

Millaista on väsymys, joka ei mene ohi nukkumalla?
Heräät aamulla, vääntäydyt ylös sängystä, otat kännykän mukaasi ja metrin käveltyäsi ihmettelet, miksei se kännykkä meinaa millään tulla mukana.
Kiskot ja kiskot, puolen minuutin kuluttua älyät, että kännykkä on yhä kiinni laturissa ja laturi seinässä.
Astut sisään vessaan, jossa on jo valot. Sammutat ne. Seisot pimeässä ja mietit jähmeillä aivoillasi, mitä ihmettä tapahtuu ja mitä nyt pitäisi tehdä.
Menet aamutupakalle parvekkeelle. Istut tuolille, otat takin taskusta sytkärin ja tuijotat tylsänä kaukaisuuteen. Parin minuutin kuluttua oivallat, että tupakka on yhä sisällä askissa pöydällä.

Että menin sitten junaan ja nukahdin tietenkin saman tien. Heräsin Pasilassa. Juna oli ihan täynnä ja kanssamatkustajat katselivat minua oudosti ja vaivautuneen näköisenä? Whaaaaaaaaat? Olinko kuolannut, kuorsannut tai mikä pahinta, piereskellyt? :)

Onnistuin pääsemään Yliopistolle ja jopa oikeaan rakennukseenkin, oli kirkkohistorian tentti. Kun sain kysymyspaperin eteeni, tuli heti mieleen, että hah hah, helppo nakki.
Kysymys kuului: Venäjän kirkon ja valtion suhde ja sen kehittyminen keskiajasta vuoden 1917 vallankumoukseen.
Ja väsyneillä aivoillani minulla välähti, että ainakin sivun verran runoilen Stalinista. Onneksi välähti heti uudestaan, että taisi se Stalin tulla valtaan just vasta vallankumouksen jälkeen.

No, nyt se tentti on selvitetty. Päätin, että tänä iltana en lue mitään, pidän vapaaillan, aloitan vasta huomenna seuraavaan tenttiin lukemisen. Mutta taidan mä sittenkin aloittaa tänään. Se ois sitten käytännöllistä teologiaa 25.4.

”Als sie die Kommu­nisten abholten”

 Siis voi näitä <3
Yhtenä yönä tässä hapuilin pimeässä vessaan, ja kun tulin takaisin, niin näin nämä nuppuset taas nukkui, kumpikin umpiunessa.

Tänään tuli odotettu uskontotieteen kakkososion tenttiarvostelu, ja sieltä tuli 3 ! Kolmososio suoritetaankin siis esseenä, pohjana Ninian Smartin kirja Choosing a faith. Sitten on uskontotieteen perusopinnot suoritettu eikä siihen tarvii enää ikuna palata, jos ei sitten iske mielenhäiriö pääainetta tai sivuainetta valitessa :)

Eilen sain vihdoin viimein päätettyä pitkän suhteeni Avilan Teresaan, eli kirkkohissan essee tallentui gradupohjaan ja lähti valmiina arvioitavaksi. Nyt en voi muuta kuin kaivaa sormet polviin, että se hyväksyttäisiin kertalinttuulla; olin kertakaikkiaan menettää hermoni gradupohjan asetusten kanssa, kun en oo mikään varsinainen "nörtti." Jos se sieltä bumerangina palautuu, se tietää uutta räpläämistä ja räpeltämistä. *Huoh*

Maanantaina on sit kirkkohissan tentti. Kaikki luentomuistiinpanot ja kirjoista tehdyt referaatit saa olla mukana, joten tähän on joku koira haudattuna. Luultavasti tentti on niin vaikea, että papereista ei ole mitään hyötyä ja selaat aivan turhaan epätoivoissasi sitä viissenttistä paperipinoa :)

///

”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, ja en puhunut mitään koska en ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, ja en puhunut mitään koska en ollut ammattiyhdistyksessä.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, ja en puhunut mitään koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, ja silloin ei enää ollut ketään joka olisi puhunut puolestani.”

(Martin Niemöller, 1892 - 1984)