Anders Behring Breivikin perintö?!?

Iltavuoron jälkeen nukuin pitkään ja heräsin mieheni järkyttyneisiin kasvoihin. Uneliaan, hiljaisen Hyvinkään kaupungin rauha oli rikkoutunut, kenties ainiaaksi.

Monet, monet kerrat ollaan työpaikalla puhuttu, että siitä hetkestä lähtien, kun Norjan massamurhaaja Breivik saatiin kiinni ja poliisin haltuun, olisi pitänyt hänen ja hänen järkyttävien tekojensa ylle laskeutua täydellinen hiljaisuus.

Nyt, sen sijaan suurin piirtein joka toinen päivä telkkarissa näytetään tuon mielipuolen ylimielisiä kasvoja ja media julistaa hänen propagandaansa ja motiivejaan.

Ja kas, näin on syntynyt Breivikin perintö. Ja niinpä Hyvinkään kaupungin keskustassa viime yönä 18-vuotias poika kiipesi liikehuoneiston katolle ja maastopukuun pukeutuneena alkoi niittää ihmisiä kiväärillä. Jopa sadat ihmiset olivat hengenvaarassa, ensimmäisten joukossa häntä pysäyttämään saapunut naispoliisi makaa nyt kriittisessä tilassa sairaalassa.

Tähän mennessä kolme ihmistä on kuollut ja seitsemän loukkaantunut.

Kun lähdin illalla ajelemaan yövuoroon, rukoilin itkien kaikkien niiden puolesta, joita tuon pojan teko on syvästi satuttanut; että Herra viipyisi niiden vierellä, jotka ovat menettäneet läheisensä, ja vahvistaisi niitä jotka ahdistuneina ja pelokkaina valvovat läheisensä sairaalavuoteen vierellä.

Tiedän, että minun olisi kai pitänyt rukoilla myös tuon pojan puolesta, mutta siihen en kyennyt. Jätin sen tekemättä; Herra kyllä armahtaa häntä jos niin parhaaksi katsoo.

Jostain kaukaa muistin vanhan virren sanat ja aloin hiljaa laulella ja muistin lisää sanoja, ja kun tulin töihin muistin jo kaikki ... se oli virsi 600, jonka saksalainen pappi Dietrich Bonhoeffer sanoitti ollessaan vangittuna. Suomalaiset sanat ovat Anna-Maija Raittilan ja Samuli Edelmannhan sitä niin ihanasti usein radiossa tulkitsee. Ja minusta sopivat erityisen hyvin tähän tilanteeseen, varsinkin säkeistö 4.

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt

Jos ahdistuksen tie on edessämme
myös silloin Kristus meitä kuljettaa
annamme Isän käsiin elämämme
Hän itse meille rauhan valmistaa

Suo Herra toivon kynttilöiden loistaa
tyyneksi lämpimäksi liekki tuo
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa
jää keskellemme, Kristus, rauha tuo

Kun pahan valta kasvaa ympärillä
vahvista ääni toisen maailman
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin
illasta aamuun kanssamme on Luoja
Häneltä saamme huomispäivänkin

Me emme käsitä, mihin tämä maailma on menossa; emmekä me käsitä, miksi Jumala sallii tämän. Mutta sen me tiedämme, että joka hetki, myös ahdistuksen aikana Herra on kanssamme, ja jonakin päivänä kaikki selviää.

Onni, kuolema, Vapahtaja - jonakin päivänä tiedän kaiken.

Päivä lapsettomille??

Viime sunnuntaina oli äitienpäivä. Päiväkausia ennen sitä niin lehdet kuin kauppojen ikkunatkin hehkuttivat: ostappa tästä ruusu, orkidea, atsalea, aamutakki, pyjama, kirja tai mikä tahansa - äidille.

Että äitiys se on se, joka naisesta naisen tekee. Muutenhan sitä ei ole mitään. Ei edes puoli naista.

Yhtään väheksymättä äitejä - onhan minullakin sellainen, jota rakastan kovasti, ja onhan lähes kaikilla kavereillani lapsia, myös parhailla ystävilläni - niin eipä tuoda lapsettomille ruusua, orkideaa, atsaleaa eikä kakkua ja kahvia sänkyyn.

Eipä tunnu tuo äitienpäivä muuna kuin tuskana lapsettomien rinnassa. Tämän ikäiselle naiselle hyvin moni sanoo jo ihan rutiinisti: oikein hyvää äitienpäivää. Tekisi mieli vetää kuonoon. Se on ajattelemattomuutta, ja se on samaa kuin julmuus.

Minä olin kahdenkymmenenseitsemän, kun kardiologi kertoi tylyn tosiasian. Olin yksinäinen, tukenani ei ollut ketään, ja olin liian nuori päättämään. Aikuisiksi kasvaneille sydänlapsille ei ollut vertaistukiryhmiä - en tiedä onko vieläkään.

Olin vastaanotolla yksin, ja minut työnnettiin ulos kädenpuristuksen jälkeen. Kukaan ei kysynyt miltä tuntuu ja voisiko kenties jotenkin olla avuksi. Seisoin kadulla ja koitin saada henkeni kulkemaan.

Sitten nostin pääni, kuivasin kyyneleeni ja päätin, että no enpä noita olisi halunnutkaan. Todellisuudesta ei tarvitse tykätä, mutta se on pakko hyväksyä.

Sittemmin lääketiede on kehittynyt, mutta minä olen jo liian vanha.

Jotta eipä ole suosikkipäiväni tuo toukokuun toinen sunnuntai, ei ole. Sitä edeltävä päivä oli kuulemma oikein lapsettomien lauantai. Pakko kysyä, että kuka oli niin yksinkertaisen julma, että moisen vitsin keksi???

He eivät koskaan sydäntämme saa! by Pekka Simojoki

He voivat polttaa talot tai heittää vankilaan.
He voivat  vahvan oikeudella säätää lakejaan.
He voivat peittää valot ja soihdut sammuttaa,
vaan he eivät koskaan sydäntämme saa!

He voivat yhden kaataa tai laulun vaientaa,
mutta aina nousee toinen, joka laulaa uskaltaa.
Ja vaikka saamme raataa ja kauan odottaa,
he eivät koskaan sydäntämme saa!




Sillä Jumala kuulee ja voimansa antaa.
Hän tietää kaikki kyyneleet.
Sillä Jumala vastaa ja käsillään kantaa
sorretut ja uupuneet, uupuneet.



He voivat ehkä juoda vedet janoisen,
he voivat riistää leivän lautaselta lapsien,
he voivat tankit tuoda ja maamme valloittaa,
vaan he eivät koskaan sydäntämme saa!

Ei aseilla voi lypsää, ei tykit rauhaa nää.
Ei väkivallan pelto kasva hyvää hedelmää.
Ei viljasta saa kypsää, jos sen maahan musertaa.
He eivät koskaan sydäntämme saa!



Sillä Jumala kuulee ja voimansa antaa.
Hän tietää kaikki kyyneleet.
Sillä Jumala vastaa ja käsillään kantaa
sorretut ja uupuneet, uupuneet.




Ei vapauden kaipuu sammu pistimiin.
Ei unelmamme kuole sotilaiden saappaisiin.
Ja vaikka selkä taipuu ja vaikka itkee maa,
he eivät koskaan sydäntämme saa! ♥


(Pekka Simojoki)

Katsomisen arvoinen blogi koiraihmiselle!

Kun toi tekijänoikeuslaki estää/kieltää julkaisemasta toisten ottamia kuvia ilman lupaa, niin kopioin tähän nettiosoitteen, missä kannattaa ehdottomasti poiketa.

Aivan ihania kuvia koiranpennuista ja heidän "iskästään" ja "äiskästään".


http://tohtorimyllerrys.blogspot.com/?expref=next-blog

Elämää Areenalla :)

Hockey-hoitsut pääsi sen verran hengähtämään, että päästiin seuraamaan Suomi-Slovakia matsia oikein aitiopaikoilta.

Ja hockey-bird on tietysti hauska! Ehti se sen verran hidastaa, että päästiin hammashoitaja Susannan kanssa yhteiskuvaan!

Muuten sietää oikein ihmetellä, miten valtava organisaatio oikein onkaan tuommoiset MM-kisat. On siellä porukkaa. Aivan joka erikoisalan lääkäri löytyy ja jos ei satu olemaan paikalla, niin puhelinsoitosta viis minuuttia niin terve! Tässä olen! Ja hoitajia tietysti, meitä tavallisia ensiapuhoitsuja sekä hammas- ja röntgenhoitajia. Ja niin pitää tietysti ollakin.

Mitä nyt sitten on ensiaputoimenpiteitä tehty ja kenelle, niin niistä on suu supussa. Media kyttää aivan joka paikassa. Ja ovat muuten toooooosi röyhkeitä. Nyt mää ymmärrän mitä tarkoittaa paparazzi :)

Kaikenlaista kisakrääsää on myynnissä kalsareista alkaen. On tullut itsekin vähän sorruttua. Mutta onhan tää upea tilaisuus kun kisat on Suomessa! Ja Suomi on hallitseva maailmanmestari! 

Minulla on monta tuttavaa, useita kavereita, mutta vain kaksi ystävää. Teihin, ystäväni, olen aina voinut luottaa. Olette kuin vanhat, mukavat rintaliivit - täysin tukevat oikeista paikoista:)

Älä tuhlaa aikaasi ihmiseen, joka ei tuhlaa aikaansa sinuun. Älä tuhlaa rakkauttasi ihmiseen, joka ei tuhlaa rakkauttaan sinuun. Älä tuhlaa kyyneleitäsi ihmiseen, joka saa sinut itkemään yhä uudelleen ja uudelleen, valuttamatta itse yhtäkään sinun vuoksesi.
Hymyile ihmisille, jotka saavat sinut hymyilemään. Luota heihin, jotka ovat sen arvoisia. Tuhlaa aikaasi heille, jotka sitä arvostavat, ja muista, että jokainen ihminen tekee oman onnensa valitsemalla lähelleen ne ihmiset, jotka saavat hänet hehkumaan!
-Tuntematon-


Ystävä on oikeastaan kuin maanpäällinen enkeli.
Sen tietää siitä,
että hän ymmärtää aina sinua
ja tahtoo olla lähelläsi,
kun apua ja lohtua kaipaat.
Hän jakaa ilon- ja surunkyyneleet kanssasi.
Hän ei huoju, ei horju,
eikä ystäväänsä koskaan torju.
-Marleena Ansio-


Ei kaivata lausetta monta,
ei tarvitse selittää.
Kun viestiä sanatonta
jo ystävä ymmärtää.
Ei ystävyys suuria vaadi
vain ikkunan avoimen,
ei suunnitelmia laadi,
vaan odottaa kuunnellen.
Se mikä on aitoa meissä,
se ainoa voimaan jää,
ja hauraissa, särkyneissä
on ystävyys väkevää.
-Anna-Mari Kaskinen-


Todellisen ystävän
tuntee siitä,
että hänet kohdatessaan,
pitkänkin eron jälkeen,
on kuin
eilen olisimme tavanneet.
Vaikka hän olisi
joskus kauankin poissa
ja kaukana,
on hän silti lähellä,
koska hän on
aina sydämessä.
-Marleena Ansio-