Mary, Did You Know?

Kaunein hengellinen laulu, jonka olen koskaan kuullut - ja se laulajan ääni, sen intensiteetti ja eläytyminen. Kuuntelin nupit kaakossa - ja itkin, aivan huomaamattani. Upea kokemus.


"Mary, did you know
that your Baby Boy would one day walk on water?
Mary, did you know
that your Baby Boy would save our sons and daughters?
Did you know
that your Baby Boy has come to make you new?
This Child that you delivered will soon deliver you.

Mary, did you know
that your Baby Boy will give sight to a blind man?
Mary, did you know
that your Baby Boy will calm the storm with His hand?
Did you know
that your Baby Boy has walked where angels trod?
When you kiss your little Baby you kissed the face of God?

Mary did you know..

The blind will see.
The deaf will hear.
The dead will live again.
The lame will leap.
The dumb will speak
The praises of The Lamb.

Mary, did you know
that your Baby Boy is Lord of all creation?
Mary, did you know
that your Baby Boy would one day rule the nations?
Did you know
that your Baby Boy is heaven's perfect Lamb?
The sleeping Child you're holding is the Great, I Am."


[Originally written by Mark Lowry and Buddy Greene)

Verot perässä???

Posti toi kivan yllärin TraFilta: ajoneuvovero erääntynyt, maksakaa hetipaikalla 595,60 euroa ja ajoneuvo on käyttökiellossa.
No minä siihen, että ihan VARMANA olen maksanut veron kun minä maksan sen aina just eikä melkein, ja eikun tutkimaan tiliotteita netistä. Ja niin siinä vain kävi, että en ollut maksanut - mikä ihmeen vimpaus lie sattunut.
Ja soittamaan TraFiin, että vähän on iso tuo vero maksaa näin yhtäkkiä että voiskos vähän sovitella ...
No voihan sitä. Maksoin 167 eukkia ja risat, niin se oli sillä selvä ja Mersu pysyy liikenteessä. Helpotuksen huokaus!
Hiton noloa ois ollu joutua poliisin pysäyttämäksi sen takia, että autosta on VEROT PERÄSSÄ - nimittäin silloin lähtee kilvet ja matka päättyy siihen paikkaan.

Tuo 595,60 on koko vuoden ajoneuvovero (kyllä se Valtio osaa kiskoa) ja 167e on veron osuus neljässä osassa. Kauankohan sillä nyt sitten saa ajella, en tiedä, mutta seuraava maksulappu mahtaa tulla joskus kevättalvella. Kallista on autolla ajelu - vero loppuun kuussataa, vakuutukset vuodessa noin kaheksansataa, plus se mitä menee polttoaineeseen, katsastukseen ja renkaisiin (mulla on kesärenkaina matalan profiilin renkaat, semmoset "rallikumit", sain ne kaupan päälle kun ostin auton, noin tuhatneljäsataa.)

Jos ois semmoset työajat, että ois mahdollista kulkea julkisilla, niin tuon laskutoimituksen jälkeen ehkä kulkisin. Mutta saanhan minä verotuksessa kaiken takaisin, mitä se maksimivähennys nyt on, jotain 7000e, ja siitä omavastuu pois. Just ja just kannattaa:)

Sähköttömyyden tunnelmissa

Meiltä on Tapanin myrskyn jälkitunnelmissa vieläkin sähköt pois, viidettä tuntia mennään. Lojun sängyssä otsalamppu päässäni ja bloggaan iPadilla jonka sain joululahjaksi. Tosi kätevä! Kannettavat tietokoneet ovat aivan menneen talven lumia. Tämä on miniläppärin kokoinen, ei paina paljon mitään ja mahtuu olkalaukkuun. Lisävarusteina tietysti kamera, GPS, bluetooth, tekstarit, hälytykset ja vaikka mitä muuta joita olen vasta vähän ehtinyt ihmetellä.

Kyllä luonto on näyttänyt voimansa! Vaikka on minkälaista teknologiaa, niin mitään ei mahda kun myrsky iskee. Täällä sitä kökötetään pimeässä kahden peiton alla, kun talo lämpiää sähköllä, eikä suihkuunkaan pääse kun se vesipumppukin tietysti toimii sähköllä. Koko meidän kylä on pimeänä, uhmasin Petun kanssa tuulta ja tuiverrusta ja kävin lenkillä vähän tutkailemassa, otsalamppu päässä etten putoa ojaan. Mikähän siinä Tapaninpäivässä on erikoista kun Tapaninahan se tsunamikin aikoinaan tuli.

Olin kaikki joulunpyhät yövuoroissa ja kun myrsky alkoi, meidän sairaalan välikattotasanteella oleva joulukuusi rysähti alas. Onni ettei ollut yhtään autoa parkissa siinä alla. Itse vein oman autoni halliin juuri siitä syystä, ettei aamulla lähtiessä odota yllätys; esimerkiksi mänty tuulilasissa.

Alan lueskella uutta Patricia Cornwellia. Toivon totisesti että sähkölaitoksen miehet viitsii paiskia ylitöitä tänä yönä, vaikka on niillä aika epätoivoinen työmaa; 80 000 taloutta on vailla sähköä!

Neitsyt Marian, ja jotenkin kaikkien äitien laulu

"Keneltä sai tähden tuo katse pienokaisen?
Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten?
Kuka solmi kruunun nyt sinun hiuksillesi?
Viisaat, kuka johti luokse rakkaan lapseni?

Olet toisten kaltainen lapsi lupauksien
Tuotko, lapseni, nyt
toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten
miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Ken toi kyyneleitä jo silmiin pienokaisen?
Miksi äitiin tarraudut
nyt niin vavisten?
Varjot toistaa sen nyt, enkeli on mennyt
kaiken kauniin muistan,
vaikka en voi ymmärtää

Olet toisten kaltainen lapsi lupauksien
Tuotko, lapseni, nyt
toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten
miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?


Täällä kaikkiin päiviin
tuo ilo taivaallinen,
lempeyttä, rakkautta
silmiin ihmisten
Sanat, jotka kuulin,
ne unohdu ei koskaan
Vaikka mitä tulkoon,
niistä aina voimaa saan

Olet toisten kaltainen lapsi lupauksien
Tuotko, lapseni, nyt
toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten
miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?

Keneltä sai tähden,
tuo katse pienokaisen?
Betlehemin yllä loistaa tähti ikuinen"

(Sävel Carola Häggkvist: "Minulla oli melodia, joka etsi oikeaa paikkaansa.
Sanoin Erikille, että se on ehkä Marian kehtolaulu Jeesukselle.
Erik muotoili tekstin Mariasta, nuoresta nasaretilaisesta tytöstä,
josta yllättäen tuli mysteerioiden keskipiste ja kysymyksistä joita
hänen mielessään liikkui".)
Sanoitus Erik Hillestad, suomen.Pia Perkiö

Joulun Herra

Sinne missä nyt on suru ja ikävä,
sinne missä ei ole jaksettu valmistella juhlaa,
sinne missä syyllisyys painaa mieltä
tai yksinäisyys on ainoa jouluvieras,
Herra sinnekin Sinä voit tuoda joulun,
sinnekin Sinä voit sytyttää toivon liekin,
sielläkin on seimi;
Sinun synnyinsijasi.

Tule, Herra Jeesus.

Siunattua jouluiltaa!

"Huomenna, jos Jumala suo, on Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla"

Hyvää joulua, Feliz Navidad, Idah Saidan Wa Sanah Jadidah,
Joyeux Noel, Mele Kalikimaka ame Hauoli Makahiki Hou,
Nollaig Shona Dhuit, or Nodlaig mhaith chugnat, Gledelig Jul,
Pozdrevlyayu s prazdnikom Rozhdestva is Novim Godom,
Noeliniz Ve Yeni Yiliniz Kutlu Olsun, Merry Christmas,
Ruumsaid juulup, God Jul, ja niin edespäin.


Lähden töihin.

Tipahdus arkeen

Työvuorolista ilmastyi joku aika sitten, ja siinä oli sairaslomani lopun jälkeen mulle merkitty vapaapäiviä niin, että töihin pitää mennä vasta yövuoroihin aatonaattona.
Tai olisi pitänyt.
Sunnuntai-iltana kun puhelin soi viistoista yli kuusi ja näytössä näkyi, että pomo soittaa, niin hoksasin heti siltä istumalta, että nythän se on se sairasloman viimeinen päivä.
Ja pomo siellä yhtä hurmaavana kuin aina: "Tuu rakas huomenna töihin!"
Onneksi olin sopinut, että lähden isäni ja mieheni kanssa jouluostoksille, niin en voinut tuota pomon toivetta täyttää, vaikka niin kauniisti pyysikin:) Mutta eihän pomo siitä lannistunut.
"Eipä mitään, tuu sitten ylihuomenna!"
Kun en siihen hätään keksinyt mitään sopivaa syytä kieltäytyä, ja kyllähän ne ylityörahat aina kelpaa, niin lupasin sitten. Ja täällä sitä nyt sitten ollaan, kuukauden saikun jälkeen, ihan niinku ei ois poissa ollutkaan.
Eikä meillä hoitajapula ole yhtään helpottanut, mutta toisaalta, odotinko minä sitä muka edes? Ainakaan tosissani?

No, olihan meille joku viidennen kerroksen nörteistä rakennellut vallan upean intranetin josta löytyy nyt sitten ihan kaikki meidän konsernista - pelastussuunnitelmasta keskustelupalstaan, vapaista työpaikoista johdon tiedotteisiin. Näitä viimeksi mainittuja on muuten aika hupaisaa lukea. Isoilla pomoilla kun on ihan hämäriä visioita milloin mistäkin; ne luulee, että täällä ruohonjuuritasolla pystytään ihmeisiin kun he siellä norsunluutornissaan vaan kirjoittelee muistioita. Tervetuloa vaan tänne alakertaan tekemään ihan oikeaa työtä ihan oikeiden ihmisten kanssa, jotka on ihan oikeasti sairaita. Aina ei mene niinku elokuvissa:)

*****

"Hän on rauhan ruhtinas
hän on herra, hän on kuningas
hän on maailman valkeus
hän on toivo, hän on
pelastus!"

Ihan uudenuutukaisen joululaulun kuulin, reippaan rytmin ja ihanan ylistyksen! Valitettavasti en muista enempää kuin tuon kertosäkeen.
Näihin kuviin ja tunnelmiin päätämme tänä iltana Helsingistä!

Lelli-iivari unessa:)

Jeesus, sinä voit!

Valoisa, herkkä ja hyväsydäminen nuori mies on vaikeassa elämäntilanteessa.
Hän on joutunut sivuraiteelle ja elämä uhkaa valua viemäriin läheisten seuratessa voimattomina.
Äidillä on hätä.

Herra, kosketa ja auta! Herra, kulje rinnalla ja lohduta omiasi!
Auta meitä muistamaan, että kun pimeys ympäröi meidät ja kaikki tuntuvat hylänneen - sinä Herra et koskaan hylkää.

Kukaan ei ole niin pimeässä, etteikö sinun, Herra, valosi sinne loistaisi.
Koska sinä olet valo ja totuus.

Meidän kaikkien uusi mahdollisuus

Tulkoon joulu
säv. ja san. Pekka Simojoki

Niityllä lunta, hiljaiset kadut
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus
Muistojen virta, lapsuuden sadut
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus

Joulu on taas, riemuitkaa nyt
lapsi on meille tänä yönä syntynyt
Tulkoon toivo kansoille maan
pääsköön vangit vankiloistaan

Uskon siemen nouskoon pintaan
olkoon rauha loppumaton

Joulu on taas, kulkuset soi
jossakin äiti lasta seimeen kapaloi
Tulkoon juhla todellinen
tulkoon Jeesus Herraksi sen

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan
silloin joulu luonamme on

Tahtoisin päästä paimenten mukaan
unohtaa kiireen ja melun rasittavan
Aamu kun koitti, tiesikö kukaan
tuo ensi joulu sai muuttaa historian

Joulu on taas, riemuitkaa nyt
lapsi on meille tänä yönä syntynyt
Tulkoon toivo kansoille maan
pääsköön vangit vankiloistaan

Uskon siemen nouskoon pintaan
olkoon rauha loppumaton

Joulu on taas, kulkuset soi
jossakin äiti lasta seimeen kapaloi
Tulkoon juhla todellinen
tulkoon Jeesus Herraksi sen

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan
silloin joulu luonamme on

Ikuisen joulun, jos tahdot löytää
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan
Et löydä kultaa, et juhlapöytää
löydät vain seimen ja tallin koruttoman



http://www.youtube.com/watch?v=OQ0ZQtf681U&feature=related

Sisäministerin rimanalitus

ILTALEHTI 13.12.2011

Räsänen puuttui poliisitutkintaan - vaati selitystä polkupyörävarkaudesta
Tiistai 13.12.2011 klo 06.00
Päivi Räsänen pyysi sisäasiainministeriön poliisiosastoa selvittämään, miksi hänen tuttavansa tyttären polkupyörävarkautta ei selvitetty.


Sisäasiainministeri Päivi Räsänen ehtii hoitaa työajallaan myös polkupyörävarkauksia. (JYRKI VESA.)
Kristillisdemokraattien Hämeen piirin puheenjohtajan Timo Sinivuoren teini-ikäisen tyttären tuliterä Jopo varastettiin Riihimäen seurakuntakodin pihalta elokuisena kesäiltana. Alueella oli kameravalvonta.

Rikosilmoituksen tehnyt Sinivuori kyllästyi poliisin hitaaseen toimintaan asiassa ja otti yhteyttä tuttavaansa, sisäasiainministeri Päivi Räsäseen. Räsänen luki sähköpostin ja halusi ottaa selvää, miksi varkautta ei ollut selvitetty.


http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011121314936514_uu.shtml

*********

Riman alitti tässä asiassa kyllä myös Timo Sinivuori. Minä inhoan tuollaista olen-parempi-ihminen-kuin-muut-ja-siksi-minua-täytyy-palvella- mentaliteettia. Kun ei herra Sinivuoren tyttären Jopoa löytynyt niin piti oikein sisäministeriin ottaa yhteyttä. Ja siinä toinen, joka tuntuu elävän jossain rinnakkaistodellisuudessa.

Eikö Suomen poliisin korkein esimies tiedä, että kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä? Eikö Suomen poliisin korkein esimies osaa neuvoa tuttavaansa, kenelle kannellaan, jos ollaan tyytymättömiä paikallispoliisin toimintaan? Eikö Suomen poliisin korkein esimies todellakaan asemansa vuoksi ymmärrä olla sotkeutumatta tällaiseen asiaan? Eikö hän ymmärrä, ettei hän nimenomaan asemansa vuoksi saa sotkeutua yhtään mihinkään asiaan? Ja eikö hän todellakaan ymmärrä sitäkään, kuinka monta kymmentä tuhatta hemmetin polkupyörää varastetaan joka kesä.

Jos sieltä valvontakameran nauhalta näkyy vaikka farkkuasuinen mies, niin laittaako Riihimäen poliisi kaikki rikostutkijansa jahtaamaan niitä noin ehkä viittätuhatta farkkuasuista miestä kaupungissa? Täytyykö siksi aikaa unohtaa muut jutut, niinkuin henkirikokset, pahoinpitelyt, seksuaalirikokset, tuhopoltot - kun etsitään sisäministeri Päivi Räsäsen tuttavan tyttären polkupyörää?

Ja kun tämä juttu kuitenkin karkaa kansainväliseen lehdistöön, niin kyllä ne varmaan tuolla Saksassa, Ranskassa ja muissa maissa missä selvitellään euron kriisiä ja koko euroalueen natinaa, niin kyllä niitä varmaan vähän hymyilyttää, että kyllä siellä kylmässä pohjolassa asuu ihme porukkaa. Kun Suomen sisäministeri valjasti Valtion poliisivoimat selvittelemään polkupyörävarkautta.

Päivillähän oli loistoidea tässä joku vuosi sitten muutenkin, kun se yritti ajaa lakimuutosta, ettei armeijaan menevien nuorten miesten tarvitsisi leikata tukkaansa. Ja syynä tähän oli hänen Sakari-poikansa, joka oli astumassa varusmiespalvelukseen, ja Sakarilla oli oikein komeat, pitkät kiharat kutrit. Päivistä ja Sakarista oli oikein kuvakin lehdessä tämän jutun tiimoilta, ja olihan ne komeat hiukset. Tämä lakimuutos ei mennyt läpi, kun puolustuvoimien johtoporukka, sitten kun lakkasi nauramasta, sanoi Päiville jotakuinkin, että lakkaahan typerehtämästä.

Aion silti edelleenkin pitää reippaasti pääni pystyssä, kun minulta kysytään tuolla maailmalla, mistä olen kotoisin. Ihme porukkaahan me suomalaiset ollaan, poliitikkoja myöten, mutta aina suomalaisia.

Rauhallista (ja erittäin lumista) viikonloppua!

Uupunut lintukoira ja muita pikku ihmeitä

Meni koko yö uutta puhelinta räplätessä. Voi ihme että on siinä kaikenlaista:) Löysin semmosenkin kuvakkeen, mitä painamalla puhelin haki lähimmät huoltoasemat. Se mokoma tiesi, missä me ollaan, ja alkoi luetella bensa-asemia tässä kulmilla. Eli jos oon vaikka sydän-Savossa ja tankki on tyhjillään, niin siitä vaan etsiskelemään. Niin, onhan siinä se GPS. Voi ihmeitten tekijä:))))

Tehtiin eilen Petun kanssa niin pitkiä lenkkejä, että tämä urhea lintukoira uuvahti täysin kun käytiin yöpuulle. Sanon sitä lintukoiraksi, kun se aamulenkillä taas osoitti mistä sen geenit on kotoisin ja jahtasi nenänsä edestä ilmaan lehahtanutta lintuparvea niinkuin paremmatkin metsästäjät.







Välillä hän käänsi vain kylkeä:) Äitin ja isin pikku vauvikka ja pieni koiranpampula. Maailman suloisin pieni pikkukoira ja sitä rataa ... niin kovin rakas! Ja luonnollisesti hän nukkuu sängyssä meidän välissä. Eihän nyt vauva voi lattialla nukkua:)


Tämä päivä onkin sitten mennyt ihmetellessä ihan muita asioita, niinku esmes kulttuurin ja uskonnon merkitystä ja näkymistä arjessa. Rutistin aiheesta 4 sivua, eipä mitään kun ei siihen kelvannut tää tuttu kristinusko vaan kysymys olikin maahanmuuttajista ja ihan muista uskonnoista ja kulttuureista. Ohjeistuksessa oli taas sitä pohtimista, selvittämistä, tutkimista ja peilaamista johonkin teoriaan ja viitekehykseen. Jos en oo sitä ikään ennen muistanu mainita, niin nyt mainitsen: kunhan tää opiskelu on ohi, niin _koskaan enää_ en pohdi, tutki, selvitä enkä peilaa yhtään mitään yhtään mihinkään. Vannon sen.

Jomotusta, särkyä ja uuden ihmettelyä

Minun kännykkäni on ollut tänä syksynä peräti kolme kertaa takuuhuollossa. Ensimmäisen kerran vein sen liikkeeseen, josta se on ostettukin, joskus syyskuussa. Silloin minua palveli se sama poika, josta on pikkuhiljaa tullut niin tuttu, että voisin varmaan pyytää sen meille kahville.

No, eipä mitään, puhelin tuli huollosta parin viikon päästä ja sama poika oli liikkeessä, huoltoraportissa kerrottiin että luurista on vaihdettu kaikki muu paitsi kuoret ja että nythän se varmasti toimii.

Ei se mitään toiminut, vein viikon päästä takaisin. Poika katseli minua jo vähän happamasti, mutta lähetti puhelimen takaisin ja oli vielä happamampi, kun älysin vaatia liikkeestä kunnollista varapuhelinta. Sain sen.

Taas meni jonkun aikaa ja puhelimen ilmoitettiin tulleen, silloin soitin sillä testisoiton heti siellä liikkeessä pojan nenän edessä ja kas; ei toimi vaan poikki meni. Poika soitti sillä kaverilleen ja alkoi sitten inttää, että toimiihan tämä. No minä intin takaisin, että jos puhelinta on korjattu nyt kaksi kuukautta niin sen pitää toimia ihan joka kerta eikä vain ehkä joka kolmas - ja sitäpaitsi, me voidaan inttää tästä vaikka maailman tappiin, mutta mitä se sinulta on pois jos minun puhelinta korjataan takuuseen, kun olet vissiin kuukausipalkkainen työntekijä????

No, sanoi poika, ihan totta. Lähetetään takaisin.
Tänään tuli sitten ilmoitus, että sopii tulla hakemaan puhelinta. Menin valmiiksi inttopäällä ja vähän uteliaana, niin poikapa ojensi minulle paketin, hymyili leveästi ja sanoi: terveisiä maahantuojalta.

Ihan tuliterä Samsung Galaxy, ja maahantuojalta terveiset: korjauskelvottoman tilalle. Olin kyllä ajatellut, että näinhän tässä voi käydä, mutta arvelin, että saan tilalle jonkun viidenkympin puhelimen. Nyt tuli kymmenen kertaa kalliimpi. Tosin, olihan mun vanhassa puhelimessa kamera, radio, internet, GPS, bluetooth, google maps, 16gt muistia ja sen sellaista - pitäähän uudessa nyt vähintään ne olla. Galaxyssa tosin on vielä aika paljon enemmänkin kaikkea, mitä en varmaan ikinä tarvii ja mistä en älyä mitään.

Ensimmäinen ongelma tuli heti kotona. Äiti soitti, enkä osannut vastata siihen kovan onnen älypuhelimeen :)) Kun ei oo niitä näppäimiä eikä luurin kuvia. Menee taas puoli vuotta, ennen kuin käyttö sujuu ongelmitta. Ei varmaan kenenkään papparaisen kannata tuommoista puhelinta ostaa. Tosin tuo oli kyllä ikärasismia. Appiukko kävelee kahdeksaakymmentä ja imuroi netistä kaikenmaailman ajureita :)

Tulipahan todistettua, että puolensa kannattaa pitää, vaikka joskus täytyisi vähän ärhennelläkin.

Heitin sitten pois kädestä sen silikonilastan, jota olen orjallisesti pitänyt kolme viikkoa yötä päivää. Eipä tämä käsi ole sen kummemmaksi tullut, ajoittain jopa huonommaksi, särkee ainakin välillä niin hemmetisti. Ja kipu on levinnyt myös olkapäähän. Menen ens viikolla saamaan pari kortisonipiikkiä siltä ortopediltä, nyt ei enää muu auta. Polvetkin on siinä kunnossa, että joskus on tosi vaikea päästä tuolilta ylös, ja surullista mutta totta; varmaan ennen kuin täytän kuuttakymmentä olen jo tekoniveljonossa.

Kun lähden lenkille, noin kilometrin liikkumisen jälkeen polvet on ihan sujuvat ja kivuttomat. Alussa tosi jäykät ja kipeät. Nivelrikko. Ja ikänä en oo ollu ylipainoinen. Joskus tosi nuorena harrastuksissa muistan, että minulta paleltui molemmat polvet - siis polvet, ihan tosi - hevosen selässä. Ja oli pitkään tosi kipeät. Oiskohan sillä jotain tekoa tämän kanssa? Alan tutkia asiaa.

"Sun päiväs koittaa, oi Synnyinmaa"

"Ilman heitä, selvinneitä, jostain sieltä,
puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
arkipäivä olis kuudes joulukuuta.

Itsenäisyyspäivä merkitsee muutakin, kuin ylimääräistä vapaapäivää.
Kiitos, 1939 - 1944 !"


"Kenraali Ehrnrooth oli vierailulla Englannissa 1970-luvulla. Englantilainen amiraali tivasi että paljonko Suomeen on sijoitettuna neuvostojoukkoja ? -Muutama satatuhatta, Ehrnrooth vastasi. -Mihin ne on sijoitettu ?, jatkoi brittiamiraali tivaamista. -Kahden metrin syvyyteen pitkin rajaa, Ehrnrooth totesi.
Rauhanomaista Syntymäpäivää, Rakas Suomi ♥"


Kiitos, Herra, itsenäisestä Isänmaasta!
Thank you, Lord, for Independence Home Country!

Sateinen sunnuntai ja kaikenlaisia ajatuksen kudelmia :)

Aloin tänään miettiä, kuinka moneen järjestöön ja yhdistykseen minä loppujen lopuksi mahdankaan kuulua. Ja onhan noita: Epilepsialiitto, Syöpäjärjestö, Kennelliitto, kultaisten noutajien rotujärjestö Golden Ring, Sairaanhoitajien Kristillinen Järjestö, Suomen Eläinsuojeluyhdistysten Liitto, kotikuntani paikallinen eläinsuojeluyhdistys, oppilaskunta, kummilapsi on Worldvisionin kautta ... ja lisäksi nämä "tavallaan pakolliset", ammattiliitto ja seurakunta. Mahtoikohan joku vielä unohtua?

Lisäksi saan kanta-asiakkuuden vuoksi alennusta Emotionista, Lifesta, Mustista ja Mirristä, Yliopiston Apteekista ja Jäätelöautosta. Ja bonuskortti on sinne, tänne ja tuonne, ja olen vielä Myytinmurtajien, Cesar Millanin, Iltalehden ja vielä "Ei Kataisen Suomelle" -porukan postituslistalla. Koputtaakohan viimeksimainitun takia kohta Suojelupoliisi ovelle :)))

Eilen illalla lueskelin SEY:n julkaisemaa lehteä "Eläinten ystävä" - ja on muuten hyvä lehti. Jos joku tosi eläinystävä sattuu tätä tekstiä lukemaan, ja on ongelmia sijoittaa johonkin ylimääräiset 10 euroa, niin sillä summalla SEY saa hankittua kodittomalle eläimelle ruokaa viikoksi!

Eikö niin, että eläinystävällämme löytöeläinsuojassakin täytyy olla joulu! Siitä vaan näppäilemään: www.sey.fi/joululahja, tai puhelimella: 020 752 8420.

Itse ainakin meinasin lahjoittaa ruokaa muutamaksi viikoksi, ja jätän sitten muut joululahjat ostamatta. Ilmoitan läheisilleni, että heidän joululahjarahansa on sijoitettu löytöeläinten ruokintaan.

Juteltiin tästä äidin kanssa, ja äiti suhtautui niinkuin odotinkin. Sanoi, että tosi hyvä idea, ja että tietää varmasti, että minun läheiseni luopuvat kaikki mielellään joululahjoistaan eläinten hyväksi. Ja jatkoi vielä, että hänen mielestään kun ihmiset vielä jotenkuten käsittävät elämän kärsimyksen, mutta eläimillä ei ole minkäänlaista ymmärrystä siitä, minkä vuoksi joku on ollut niille paha ja minkä vuoksi ne kärsivät.

Niinhän se on, että kukaan ei pistä pyssynpiippua ohimolle ja sano, että hanki lapsi tai ota koira. Koska se on siis vapaaehtoista, tulee niiden huolenpitoon sitoutua 24/7. Elämänolosuhteet voivat tietysti muuttua, mutta aina täytyy muistaa, että niin lapsella kuin eläimelläkin on sinun luonasi koti.

Äiti meinasi, että hän laittaa itsekin muutaman viikon edestä lahjoitusta SEYn joululahjatilille. Nyt on tiedossa ruokaa löytöeläimille jo moneksi viikoksi!

Petun riemua :)

"Vain koirako?"

Aina silloin tällöin joku kehtaa sanoa "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." Näin sanovat eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyy "vain koiraan".

Jotkut hienoimmista hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja toisinaan ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni sen takia vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan, pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä lenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni "vain koiran" omistaville ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä, juuri nyt.

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä".