"Paholainen oli roadster-hahmo :) "

Tänään uskototieteen luennolla Pulkkisen Riston, opettajan, dosentin, teologian tohtorin letkautus Jobin kirjaa käsiteltäessä herätti hilpeyttä. Roadster-hahmoksi en ole ennen kuullut paholaista nimitettävän, mutta aika hyvin se kontekstiin passasi. Eikös tuo vähänniinku kierrellyt maita ja mantuja ja ilmestyi sitten paikalle lyömään vetoa Jumalan kanssa ? :)

Kello löi taas yllättäen kaksi, ja minä olen lukenut silmät sirrillään Käytännöllisen teologian kurssiin liittyvää tekstiä "Moral Foundation of the Kindergarten Teacher`s Educational Approach: Self-Reflection Facilitated Educator Response to Pluralism in Educational Context." Juuri tismalleen niin kuivakkaa, kuin miltä kuulostaakin, mutta äärettömän hyvää unilääkettä :) Deadline on 14. päivä; siihen mennessä pitäisi olla muun muassa tähänkin artikkeliin pohjautuva essee valmiina. Liittyy tietysti uskontokasvatukseen ja pedagogiikkaan. Huomenna, tai siis tänään, taidan lintsata kirkkohissan luennoilta ja viettää koko päivän noiden sohvalla löhöävien pienten poikien, Muroman Urhon ja Avilan Teresan seurassa.

Että tämä opiskelu on kivaa :)

Muroman Urho ja minä

"Enkö joisi sitä maljaa, jonka Isäni on minulle antanut?

Nähdä nuoruutensa unelmat ikuisesti murskatuiksi;
kantaa joka päivä kuormaansa saamatta ymmärtämystä tai näkemättä minkäänlaista helpotusta;
kärsiä köyhyyttä silloin kun ei mitään muuta pyydä kuin jokapäiväisen leivän itselleen ja omilleen;
kun seisoo aivan yksin ottamassa vastaan elämän kovia iskuja;
ja kuitenkin tässä kuuliaisuuden koulussa voida sanoa -

enkö joisi sitä maljaa, jonka Isäni on antanut minulle

tämä on uskoa korkeimmassa määrässä."

(Urho Muroma 1945)


Sunnuntaipäivä, niinkuin monta muutakin päivää tässä, on kulunut Muroman Urhon seurassa, eikä huonoa seuraa ole ollenkaan. Tulisieluinen ja suorapuheinen saarnamies, joka ajoittain vaipui masennuksen valtaan - kuten tuo hänen kirjoittamansa tekstikin kertoo. Kyllä tästä jonkinlainen essee syntyy, kun vielä vähän viimeistelen :)

Tämä yks herrasmies, Leo-Leksa Leppana, rakastaa nukkua mitä erikoisimmissa asennoissa. Niinku näin.

Ja me huolehdittiin ihan turhaan, ehkä mahtuuko meidän sänkyyn kaksi kultsikkaa. Hyvin mahtuu. Minulle ja isännälle vain tulee joskus ahdasta, ja kissa nukkuukin nykyään vierashuoneessa - siellä on väljempää :)

Tänään pakkasta -22

Herrasmiehet pistivät vähän jalalla koreasti sen kunniaksi, että Leksastakin on nyt tullut hämäläinen.

Sähköpostin kautta oli tullut Yliopiston opintotoimistosta ilmoitus, että jälleen oli merkitty 3op:n opintosuoritus :) Hitaasti, mutta varmasti tässä edetään kohti tavoitetta.

Arvon tässä, että mahtaako minusta huomenna olla töihin lähtijäksi; epämääräistä vatsakipua pitkin päivää ja kun kotiin pääsin, oksensin pari kertaa. Sitten se meni ohi, mutta kun kiipesin tänne yläkertaan ja tulin sänkyyn, piti taas nousta oksentamaan. Yksi meidän hoitajista on viikonlopuksi ilmoittautunut sairaaksi vatsataudin takia. Ja minähän saan aina kaikki kulkutaudit - poikkeuksetta.

Lueskelen Urho Muromaa, kun kirkkohissaan teen hänestä esseen. Hänellä oli melko vallankumouksellinen käsitys kasteesta ja uskon kyllä, että se jakoi mielipiteitä hänen aikalaisissaan. Hän oli huonoissa väleissä helluntailaisten kanssa, joita nimitti "uudelleenkastajiksi." Hän johti tulkintansa Raamatun "-- joka uskoo, ja kastetaan --" lauseesta Johannes Kastajaan, joka sanoi: " ---minä kastan teidät vedellä, mutta Hän kastaa Pyhällä Hengellä ja Tulella ---"  Näin siis Muroman mielestä vettä ei lainkaan tarvita kääntymyksen jälkeisessä kasteessa. Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä.

Olen vähän samoilla linjoilla :)

Roosan blogi: Rescue is a promise for life

Roosan blogi: Rescue is a promise for life

Rescue is a promise for life

Leo-poika, 2v, Petun pikkuveli, tuli taloon 14.1.2014 :)

Leo on metsästyslinjainen kultainennoutaja ja kotoisin kennelistä Ullavalta, ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.

Leo on tavallaan "rescue-koira" sillä hänet meille luovutti jo iäkkäänpuoleinen rouva, ikänsä ollut kultsikkaihminen, mutta nyt on iskenyt nivelrikko sormiin ja polviin, eikä vilkas poika saa tarpeeksi liikuntaa eikä kyllä kuriakaan :)

Noin kahdessa minuutissa Petu ja Leksa olivat ylimpiä ystävyksiä ja Hänen Majesteettinsakin, Roosakissa, on suhtautunut paljon odotettua suopeammin ...

Illalla kun levolle mentiin, me odoteltiin jännityksellä, että mitenkäs Petu asian hoitaa - päästääkö se pikkuveljeä sänkyyn, jossa toki itse nukkuu. Me ei asiaan sekaannuttu, eikä sekaannuta - koirat kyllä itse hoitelevat nämä reviiriasiat.

Mutta eipä Leksa sitten sänkyyn edes yrittänyt vaan jäi ihan suosiolla lattialle omalle petilleen. Petu nukkui sängyssä, kuten aina. Muutenkin on mennyt hienosti ja Petusta on saanut olla ylpeä :) Vähän nimittäin etukäteen jänskätti, että hammastelua saattaisi olla odotettavissa - Petu kun on ollut aina aika kova komentelemaan. Mutta joko ikä on tehnyt tehtävänsä ( 8v. ) tai se, että herrasmiehellä ei ole enää palleja, tai todellakin se, että Leksa on samaa rotua, niin kummalliselta kuin se tuntuukin.

Meillä on yhteen otettu verisesti saksanpaimenkoirien kanssa ja jälkiä on paikkailtu eläinlääkärissä asti, mutta muuan kultsikkaihminen-ystäväni totesi, että "kultainennoutaja on rasisti." Oisko noin? :)

Tänään pidän vapaapäivän; ihan kokonaisen. On pakkasta -22 ja ois aika paljon hommia tiedossa. Helsingin Yliopiston Moodle-alustalla kirjautumistani odottavat kirkkohistorian, uskontotieteen, modernin teologian ja käytännöllisen teologian kurssit. 14.2 on uskontotieteen tentti (3kirjaa + luennot) ja 6.2 viestinnän ja vuorovaikutustaitojen verkkotentti. Mulla on nyt 53op, se on aika paljon yhdellä lukukaudella saavutetuksi, jos pysyn tahdissa ja tentit menee läpi niin tällä lukukaudella pitäisi tulla noin 35op.

Sitten ei puutu enää "kuin" 212op (hahhah). Ensi syksynä en tosin aio ottaa muita kursseja, kuin heprean ja kreikan - ne kun on pakollisia ja myös läsnäolo on pakollinen. Työn ohessa opiskellen pääsen paikalle sen kaksi kertaa viikossa.

Töissä aina ihmettelevät, että "miten sä jaksat." Ja jatkavat yleensä sitten kertomalla, että "mä en ainakaan viitsisi." Niinpä niin, onko se sitten kiinni viitsimisestä vai jaksamisesta? Halusta, tahdosta, tunteen palosta? Itse olen nähnyt tarpeettomaksi pysähtyä miettimään, ankeasta lapsuudesta vai huonosta äitisuhteestako se johtuu, että eteenpäin on elävän mieli. Mikä motivaattori nyt ketäkin eteenpäin ajaa.

Yks juttu ois ihana. Kun ois senverran ylimäärästä rahaa, että pystyis opiskelemaan täysipäiväisesti. Mun unelma :)

It`s God´s way - or highway

"Kokonainen purkillinen piparkakkuja, mullemullemullemullemulle eioleTODELLISTA!!!"

Joulu tuli ja meni, mutta löytyipäs vielä jostain kaapin kätköistä Petun mieliherkkua :) Kuva saatiin napattua juuri puoltoista sekuntia ennen, kuin nenukka upposi purnukkaan ja rouske alkoi. Ei luulisi, että kultsikan korvat voi olla höröllä, mutta voi ne :)

Kello on jo vaikka mitä ja huomenna iltaa viettämään työpaikalle, mutta vielä täytyy ottaa rautaisannos eksegetiikkaa ja miettiä pigguisen juutalaista eskatologiaa. Se tietää paneutumista Ilmestyskirjaan ja proffa Dunderbergin slaideihin.

Tänään, tai oikeestaan se on jo eilen, kun käveleskelin Sauniksen seisakkeelta töihin päin, rukoilin omaa rukoustani, omalle Jeesukselleni, niinkuin teen joka päivä. Tiedän, että Hän kanssain kulkee, ja sillä hetkellä tunsin erityisesti tarvitsevani oman Jeesukseni tukea. Tunsin, että en selviäisi päivästä ilman erityissuojelusta.

Ja siinä sateessa ja harmaudessa, taivaltaessani kohti työpaikkaa, tunsin ihmeellisen lämmön leviävän joka puolelle, en osaa selittää muuten kuin suuri käsivarsi olisi kiertynyt harteilleni ja rutistanut hellästi: olen tukenasi, aina, tiedät sen.

Ja niin sain jälleen tuota taivaallista voimaa, pyyhkäisin pois ilon kyyneleen. Tunsin, että jaksan vaikka mitä. Ja kun taas voimani loppuvat, Jeesukselta ne eivät lopu.

Miten voin koskaan kyllin kiittää?

Yeshua kadosh!

Teologian Nestori hyvässä vauhdissa :)

Petu-koira siinä odottaa äiskää junalta. Ja junalla on äiskä viime aikoina kovasti matkustellutkin.

Koko viime kevään pänttäsin Helsingin Yliopiston pääsykokeisiin - selvitin ne, ja aloitin teologisessa tiedekunnassa 26.8.2013. 

Olen niin iloinen ja ylpeä saavutuksestani, joka on ollut unelmani, ja joka vaati kovan työn!

Nyt, kun syyslukukausi ja sitä myötä filosofian ja etiikan kurssi, esseet, ryhmät, luennot sekä tentit ja ruotsi ja englanti sekä uskontotieteen eka osio on selvitetty on aikaa vihdoin viimein kertoa kuulumisia tähän blogiin. Vaikka toki Uuden Testamentin eksegetiikan tentti häämöttää heti kolmannen periodin alussa :)

Vielä ei ole läheskään aika valita pääainetta, mutta eksegetiikka minua kovasti kiinnostaa. Varsinkin kun osan kurssista voi suorittaa israelilaisen proffan johdolla kaivauksilla ihan siellä paikan päällä Pyhässä Maassa. 

Sivunaine on linjallani pakollinen jossain toisessa tiedekunnassa, ja mahdollisuuksiahan riittää. Tulisiko minusta lääketieteellisesti suuntautunut teologi? Tai juridisesti? Tai käyttäytymistieteellisesti? :) :)

Maanantaina 13.1 aloitan Systemaattisen Teologian osaston alaisuuteen kuuluvan luentosarjan "Johdatusta Kirkkojen maailmanneuvostoon ja lähetysajatteluun."  Mahdollisuuksia on niin paljon ja olen niin innostunut. Suoritustapa voi vain vähän olla hankala: luentopäiväkirja sekä kirjaessee: Tomas Sivuten kirjasta "The Theology of Mission and evangelism."  -hoituu :)

Siellä yliopistoteinien joukossa kertakaikkiaan nuortuu, ja pitäähän se muistisairaudetkin loitolla kun joutuu käyttämään päätään ihan huolella.

Niin ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä: meidän Petu saa lähiaikoina Kultaisen Pikkuveljen <3

Valokuvia luvassa!

Hyvää ja Siunattua Uutta Vuotta teille kaikille sisarille ja veljille Jeesuksessa Kristuksessa!

Muistakaa, että Herra on aina kanssamme!