Enpä olisi uskonut, että tämäkin päivä joskus tulee, mutta tuli se! Kaikkien näiden seitsemäntoistatuntisten päivien, satojen (ellei tuhansien) kilometrien ajojen, yökausien tietokoneella vietettyjen tuntien, epätoivon esimaun ja välillä päähän hiipineen ahdistuksen ("mä en ehdi, mä en pysty, mä en osaa enkä kykene") jälkeen - kaikki opinnot on suoritettu !!!!
Välillä olin niin uupunut, että menin eteenpäin pelkillä adrenaliinin höyryillä, kofeiinitableteilla ja kahvilla. Laihduin kesäkuun alusta elokuun loppuun kahdeksan kiloa, kun en kerinnyt (enkä pystynyt) syödä. Hah, nyt olen vetänyt joka ilta lihapiirakan juustolla ja kolmella nakilla - ja paljon sinappia! Eiköhän ne kahdeksan kiloa pian saavuteta takaisin, etten näytä keskitysleiriltä tulleelta.
Opettaja laittoi eilen sähköpostia: "Hyvin vedetty loppuun asti! Onnea valmistuvalle!" Silloin ensimmäisen kerran vasta tajusin, että nyt ne opintopisteet on tienattu ja voin alkaa vetää lonkkaa. Elämä normalisoituu. Ehdin joskus jopa pestä pyykkiä, ettei tarvitse noukkia vaatteita lattioilta ja huonekalujen päältä ja haistella niitä, että mikä on puhdas ja mikä ei :))
Olen tehnyt viimeistä työharjoitteluani sairaalapäivystyksessä. Koska se oli samalla hallinnon ja johtamisen jakso, suuri osa ajasta on mennyt johtoryhmän kokouksissa ja muissa yhtä mielenkiintoisissa paikoissa ( !!! ) istumiseen. Mutta käytännön työtäkin olen ehtinyt tehdä.
Onko olemassa suurempaa yksinäisyyttä, kuin sairaalapäivystyksessä vuoroaan odottavat vanhukset. Jossain kaatuneet, haava päässä, virtsatieinfektiosta sekavina, likaisissa vaatteissaan joita kukaan ei pese. Aina ambulanssi tuo sisään jonkun kiireellisemmän, kellä sydänkohtaus, kellä keukopöhö, kuka loukkaantunut auto-onnettomuudessa. Ja vanhus odottaa vuoroaan, sekavana, kivuliaana, ei oikein tiedä edes missä on.
Se kai se on itselläkin edessä.
Eilen RadioDeistä kuulin kappaleen, joka jostain syystä tällä kuuntelulla puhutteli erityisesti. Ajoin moottoritietä ja itkin.
"Kun joku on lähellä Jeesusta hän pieneksi tulla saa
ei tarvitse mainetta kunniaa, ei korkeaa asemaa
Kun joku on lähellä Jeesusta hän ihmettä katselee
ja se mitä maailma tarjoaa sen rinnalla kalpenee.
Kun joku on lähellä Jeesusta hän anteeksi kaiken saa
ei tarvitse menneitä muistella
kun Jeesus ne armahtaa.
Kun joku on lähellä Jeesusta hän ihmettä katselee
ja se mitä maailma tarjoaa sen rinnalla kalpenee.
Kun joku on lähellä Jeesusta hän aarteensa löytää voi
ja pohjalla murtuneen sydämen
jo hiljainen kiitos soi.
Kun joku on lähellä Jeesusta hän ihmettä katselee
ja se mitä maailma tarjoaa sen rinnalla kalpenee."
