Petu (Kasion Fancy Filur) on poissa

Kultainen rakkaani nukkui ikiuneen sylissäni 9.2.2019 lähes 14 vuoden ikäisenä.
Illalla vielä oltiin lenkillä ja poika tepsutti reippaasti, aamuyöllä heräsin sen valitukseen ja oksenteluun. Ymmärsin, että oli tullut aika päästää ystävä lepoon.

Soitin päivystävälle eläinlääkärille joka lähti heti tulemaan 40 kilometrin päästä. Sen ajan makoilin Petun vieressä, sanoin sille ettei tarvitse enää jaksaa, voit antaa jo periksi. Lauloin sille typerää iskelmää: mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu ....

Eläinlääkäri tuli ja hoiti eutanasian niin rauhallisesti, arvokkaasti ja kiireettömästi, että olen siitä ikuisesti kiitollinen. Hän myös sanoi vilpittömästi ottavansa osaa. Kiitos sinulle, eläinlääkäri Michelle Korhonen!

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. (Ps. 91:11-12)

Näin se vain aika omituisesti rientää. Valmistuin kolmessa ja puolessa vuodessa vaikka lähdin nollasta ja tulin sitten suorittaneeksi 344 opintopistettä :) Töitä en tietenkään saanut mistään. Kirjoitin varmaan 150 hakemusta.

Sitten änkesin Kuopion hiippakunnan piispan Jari Jolkkosen pakeille, ja asiat lähti rullaamaan. Sain kahden vuoden määräaikaisuuden Pohjois-Pohjanmaalta ja tietty pappisvihkimyksen myös. 

Nyt tuo aika täällä alkaa olla lopussa. Ensi viikon maanantaina tulee muuttoauto ja lähden takaisin etelään. Siellä on töitä, täällä ei.
Kovin mielelläni olisin tänne jäänyt, mutta tunnen itseni; tulisin hulluksi työttömänä. 

Kun Herra varustaa matkalle, Hän myös johdattaa kulkua.