Elän enkä muuta voi

A, rakas ystäväni ja sisareni Jeesuksessa Kristuksessa lähti eilen ja olipa ihanaa että hän kävi. Puhuttiin kivoja ja vaikeitakin asioita, naurettiin paljon ja käytiin helluntaiseurakunnan rukousillassa eilen, jossa oli kyllä aivan mahtavaa. Oli ihanaa ylistää Herraa koko sydämestään.
Niin vain sain nämä yhdeksän päivän vapaat kulumaan ja huomenna pitäisi minunkin mennä töihin, ihan mukavaa. Norovirus, jos se nyt se oli, ei ole ilmoitellut itsestään, johtuneeko runsaasta Imodiumin syönnistä. A. syyttää minua aina rasistiksi, mutta kerronpahan nyt kuitenkin, että käytiin porukalla syömässä ravintolassa, jota pitävät kaverit jostain lähi-idästä, ja sen jälkeen kaikki me jouduimme turvautumaan Imodium-purkkiin, joten tälläkin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. No, kyllä suomalaisissa ravintolayrittäjissäkin on varmasti huonoja jos hyviäkin, niinkuin ulkomaalaisissakin, joten sehän nyt on ihan tuurissaan millaiseen sattuu. Tästä saan varmasti A:lta palautetta, joten lopetan aiheesta kirjoittamisen tähän :-)
Isäntä rupesi kokoilemaan Ikean kalusteita, jotka meille siis tuotiin ihan palasina ja niistä pitäisi syntyä jonkinlaisia huonekaluja. Roosakissa ryntäsi leikkimään lattialle jääneellä ruuvipussilla ja Petu-koiraa vähän pelottaa, kun kuuluu kolinaa. Hän varmuuden vuoksi makoilee tässä äiskän jaloissa ja ottaa vastaan varvasrapsutusta.
No mutta luulen kuitenkin, että lähden, mihinkäs muualle, kuin vessaan. Siunausta kaikille tähän päivään.

Norottaa ...

Noroviruksen ilmeisesti kerran sairastaneena elin siinä hurskaassa uskossa, että se oli siinä. Mutta vissiin se sitten iski uudestaan; yksi kaverini on sairastanut sen peräti kolmesti. Kuumetta ei ole (en ole kyllä mitannutkaan, mutta ei tunnu siltä) mutta vessassahan tuota on saanut istua varsin hartaasti. Onneksi löytyi kaapin kätköistä paketti Imodiumia, joka on tosi tehokasta tähän vaivaan, ja pääsimme A:n kanssa kylille. Mieheni oli pahimpaan noroaikaan tosi kipeä; 39 asteen kuumeessa monta päivää.
Ikean kaverit toivat tilaamamme tavarat, jotka olivat tietysti tuhannen palasina pahvilaatikoissa; siinä on isännälle iltapuhdetta. Kirjahylly ja lipasto pitäisi syntyä. Kävimme A:n kanssa eläinkaupassa ja Petu-koira sai kultaisten noutajien omaa Royal Canin -ruokaa, Roosakissalle tuotiin sisäkissojen nappuloita, niinikään Royal Caninia, joka on kyllä kallista, mutta hyvää. Napattiin mukaan ilmaisia näytepusseja pikkukissan ruokaa, jota A. tarjosi Roosakissalle heti kotiin päästyämme, ja sehän maistui; vaikkei hän nyt varsinaisesti pentu olekaan, niin aika pieni kuitenkin. Hirvittää ajatella, että katti saisi vielä lisää energiaa, kun sitä nytkin on jo enemmän kuin kotitarpeiksi!

Homma hanskassa, hanskat Ranskassa

Kuulinpa tuollaisen sloganin A:lta, kun hän, ehdittyään Pendolinoon, ilmestyi eräänlaisten vastoinkäymisten jälkeen Lahteen, josta hänet noudin. Enpä itsekään heti löytänyt Lahden rautatieasemaa vaan ajelin tyytyväisenä ohitse, kas kun en päätynyt Kouvolaan, vaikka olenhan tuolla asemalla ziljoona kertaa käynyt. Lahden ohitustiellä ympäri kääntyminen ei käy noin vain, joten tötöilin siellä hetken aikaa, mutta niin vain tämäkin tilanne päättyi onnellisesti ja A. saatiin kyytiin. Joten todellakin, homma oli hanskassa mutta hanskat ties missä.
Nyt jännittää, ehtikö matkakuluselvitykseni ajoissa verovirastoon, kun unohdin sen(miten sen voi unohtaa, kysyn vaan?) varsinaisesta veroilmoituksesta ja jouduin lähettämään sen perässä, ja tänään on 6.4 jolloin tuon selvityksen pitää olla perillä. En kuolemaksenikaan muista milloin pistin sen postiin - oliko se ennen pääsiäispyhiä vai vasta pyhien aikana, jolloin posti alkaa liikkua vasta tänään ja selvitys on perillä vasta huomenna, eli liian myöhään. Ja mätkyjä tulee joku kaks tonnia. Että itketään sitten.
Onkohan mulla ja A:lla frontaalidementia - muistamattomuus alkaa pienistä asioista ja räjähtää hetkessä suuriin mittasuhteisiin ja yhtäkkiä oletkin ihan toope. Eli kaikista aggressiivisin dementiatyyppi. Kiva kiva. Voikohan sen saada jo tässä iässä - en taida kehdata kysyä asiaa työterveyslääkäriltäni, se pitää minua muutenkin outona. Kysyin 36-vuotiaana, että voiko minulla olla vaihdevuodet, niin se katsoi minua hyvin hitaasti ja sanoi painokkaasti: EI VOI. No, se tuli selväksi. Joten en mene kysymään, voiko minulla olla frontaalidementia. Vaikka olisihan se kiva antaa ihmiselle päivän naurut.
Lähdemme kylille. Tänäänkin meillä taitaa olla hommat hanskassa ja hanskat Ranskassa.

Makaroonilootaa Roosan tapaan

1. Hanki saviastia
2. Ruskista jauheliha
3. Kaada jauheliha saviastiaan ja sekoita siihen homejuustoa maun mukaan ja pussillinen ranskalaista sipulikeittoa
4. Keitä makaroonit ja kaada joukkoon
5. Sekoita makaroonit ja jauheliha
6. Sekoita munamaitoseos; 5 kananmunaa ja maitoa
7. Kaada munamaitoseos makaroonien ja jauhelihan joukkoon
8. Lado päälle juustoviipaleita
9. Laita uuniin; 175 astetta ja 45 minuuttia
10. Makarooniloota Roosan tapaan on valmis, ja on hyvää! Herkuttele!

Siivoilua

Odottelen A:ta tulevaksi Kouvolasta, mihin junaan nyt ehtineekään. Tuostapa heti kumpusi mieleeni: meitä on moneen junaan. Honkhonkhonk! Siivoilen, mutta vain vähän; A. vannotti, ettei hänen takia pidä hirveesti hillua... Isä tulee myöhemmin tällä viikolla pitemmäksi aikaa, kun hänen kämppäänsä tehdään remonttia. Odotan, että tytärpuoli heräisi, niin pääsen imuroimaan. Ei viitsi herättää sitä kauhealla imurin ulinalla, se on tosi ärsyttävää. Tuossa kun liettä pyyhiskelin, niin mieleen tuli eräs laulu jota muistelin ja muistelin, mutta en muistanut kuin vähän, joten piti se googlettaa, ja sehän on tosi kaunis ja koskettava ja se menee näin:

Tule Jeesus ja siunaa lastas
on tuulinen maailman tie
kätas voimakas turvaksi anna
kun uuvun niin nosta ja kanna
ikirauhaan kerran vie.

Ajan vaivoihin vaivun varmaan
jos sulta en voimia saa
kiusat kiehtovat houkutus hurmaa
ja synti mun sieluni surmaa
sua kaipaan auttajaa.

Sinun tahtosi tie on parhain
vain murhetta tie oma toi
usko rakkaus uupuu jos multa
tuo lamppuuni henkesi tulta
sinä yksin auttaa voit.

Tule Jeesus ja auta kerran
kun kuoleman aallokko lyö
yli uupuneen matkaajan purren
mi pyytävi syntejään surren
jäädä turviin armos työn.

Mitäpä sitä enempää tarvitsee, kuin armoa ja rakkautta. Paavalikin kirjoitti, en nyt muista sanasta sanaan, mutta jotenkin siihen suuntaan, että "vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielellä, mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kilisevä vaski tai helisevä symbaali." En tosin tiedä mitä ovat vaski tai symbaali, jotain soittimia Jeesuksen ajoilta vissiin. Pitäisi taas googlettaa! No joo, taidan siirtyä kahvinkeittimen suuntaan, tytärpuoli saisi kyllä jo herätä, tosin muistan itseni murrosikäisenä, sitähän veteli aina puolille päivin. Toista näin keski-ikäisenä.

Pääsiäistä!

Vietän peräti yhdeksän päivän vapaita kun on pääsiäislista ja työtunteja siis listalla vain joku vajaa 70. Ihan kuolettavan tylsää! Kirkonmenoja ja koiralenkkejä, ja tietysti television tuijotusta. MTV3 Faktalta tuli mielenkiintoinen dokumenttisarja nimeltä Jeesuksen elämä, jossa arkeologit, astronomit, raamatuntutkijat ja muut alan tiedemiehet selvittivät elämää Jeesuksen ajan Israelissa ja siellä missä Jeesus kulki. Ohjelma selvästi pyrki olemaan mitenkään osoittelematta ja ottamatta kantaa,mutta minulle kuitenkin välittyi kuva, että nuo ihmiset eivät uskoneet Jeesukseen Jumalan poikana, ainoastaan historiallisena henkilönä joka sai paljon seuraajia ja joka teloitettiin ristiinnaulitsemalla. No, kun tuon aspektin jätti pois, niin sarja oli kyllä mielenkiintoinen. Astronomit loivat tuon ajan tähtitaivaan ja kävi ilmi, että Jeesuksen syntymän aikoihin Saturnus ja Jupiter olivat sulautuneet yhteen, se olisi voinut olla se kirkas tähti jota tietäjät seurasivat Jeesuslapsen luo. Tuollaista Saturnuksen ja Jupiterin yhteensulautumista tapahtuu kerran 900 vuodessa. Jeesuksen ihmetekoja ja parantamisia he eivät yrittäneetkään selittää. Totesivat vain, että kun Jeesus sanoi: Uskosi on parantunut sinut, niin uskolla voi olla voimakas parantava tekijä, jota kutsutaan lumevaikutukseksi. No, kukin saa olla mitä mieltä tahansa. Mielenkiintoista minusta oli se, että kun Jeesuksen hauta todettiin pääsiäisaamuna tyhjäksi, nämä tiedemiehet eivät selittäneet sitä puolikkaalla sanallakaan, totesivat vain, että kyllä tuollaisen kiven haudan suulta voi hyvin kaksi miestä pois vierittää. Demonstroivat sen jopa.
Ehkä parempi kun ei kauheasti pohdi näitä asioita. Kukin tulee autuaaksi uskollaan. Kun itse tietää mihin uskoo ja mistä pitää kiinni, se on tärkeintä. Haluaisin kyllä ihan hirveästi päästä käymään tuolla Israelissa, olisi ihanaa kulkea niillä seuduilla missä Jeesus kulki, ehkä jopa ottaa kaste Jordanvirrassa.