Tänään sattui kyllä ihmeellinen asia.
Kännykkääni tuli viesti 'anonyymiltä' joka on myös kommentoinut tänne blogiini (kiitos kommentista!) ja niinpä minä ajattelin pitää hetken tauon tutkielman teosta ja kurkata tänne.

On kulunut tasan kaksi vuotta siitä, kun kirjoitin tänne otsikolla: Opintopistemäärä lähestyy uhkaavasti sataa! Nyt minulla on 202 opintopistettä, kandi tehtynä ja graduseminaari alkamassa.

Ensi tiistaina lähden Pohojammaalle seurakuntaharjoittelun toiseen osioon. Olin tekemässä ensimmäisen pätkän tammikuussa, ja se oli hienoa!

Pieni kappeliseurakunta, jossa on vain kappalainen ja kaksi pappia, on paras mahdollinen paikka harjoitella papin työtä. Sain tehdä ihan kaikkea sielunhoitokeskusteluista päiväkotien aamunavauksiin, mutta hienointa oli silti kävellä alba päällä sakastista seurakunnan eteen, polvistua hetkeksi alttarin ääreen rukoilemaan ja sitten kääntyä seurakuntaan päin ja aloittaa:

*Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen*

Minulla on nyt ollut hiukka kiire, niinkuin jokaisella yliopisto-opiskelijalla on tässä opintojen vaiheessa, ja olen ollut vähän huolissani miten ehdin kirjoittaa saarnan jumalanpalvelukseen 3.4.
Kun se saarna ei synny ihan käden käänteessä (vaikka ehkä luulisi ) eikä sinne kirjoitella mitä mieleen juolahtaa, vaan seurataan tiukasti Kirkkokäsikirjaa.

No nyt kun lueskelin tätä blogiani, niin katseeni osui otsikkoon: Se on Herra! Tekstissä kerroin olleeni jumiksessa kaverini kanssa, ja siellä vanha pappi piti upean saarnan - juuri siitä aiheesta, mistä minun olisi se saarna rutistettava: Johanneksen evankeliumi 20.

Ilman tämän 'anonyymin' viestiä en olisi takuulla kurkannut tänne blogiin, joten ehkä sen tekstarin lähetti itse Herran enkeli :)

Joka tapauksessa, 'anonyymille': se laulu mistä kysyit, on Pekka Simojoen tyttären (en muista onko Heidi vai Henna) laulama, ja tosiaankaan sen sanoja ei löydy mistään - ei edes juutuubista.
Mutta RadioDeissä se soi varsin usein (minä en muuta kuuntelekaan) niin eiku nappulat korviin ja odottelemaan :)