28.12 viimeinkin sanoin itseni irti, ja viimeinen työpäivä yhtiön palveluksessa on 11.1.2013.
14.1. aloitan vastaavana sairaanhoitajana pienessä, erään säätiön omistamassa hoitokodissa.
Parasta aikaa olen toiseksi viimeisessä vuorossa täällä tulevassa entisessä työpaikassani. Ihmetellä täytyy, että olen jaksanut täällä yli neljä vuotta. On palkkasaatavia, joiden maksussa yhtiö ketkuilee; ikälisä, joka olisi pitänyt maksaa alkaen 1.12.2012, mutta eipä se yllättäen kuulemma minulle kuulukaan, kun jostain kumman syystä tämä yhtiö ei hyväksy itsensä palveluksessa oltua aikaa ikälisään oikeuttavaksi ajaksi. Onko hullumpaa kuultu???
Kun opiskelin, tein harjoitteluaikanani 75% listaa. Kun harjoittelu loppui, aloin tietysti tehdä 100% listaa, mutta yhtiö maksoikin edelleen vain 75% palkkaa. Huomasin sen vasta kahden kuukauden päästä, kun sain peruspalkan ja se oli pirun pieni. Palkkasaatavia oli lähes 1500e. Mutta kas, eipä niitä nyt jostain syystä voinutkaan maksaa, kun esimiehen esimies ei hyväksynyt niitä maksuun. No mitäs hyväksymistä siinä muka oli? Firman moka, rahat tilille ja heti. Eipä tulleet, ennenkuin liiton lakimies ärähti pomolle.
Liiton kautta nämäkin asiat pitää varmaan hoitaa. En vain jaksaisi tapella moisesta. Ihmetellä täytyy, miten Suomen suurimpiin kuuluvassa, yksityisessä terveyspalveluja tuottavassa yrityksessä toimitaan näin kierosti.
Jos kertoilisin kaikki paskat ja epäkohdat, tästä tulisi romaani.
Siihen ne varmaan luottaakin. Että työntekijä ei jaksa alkaa tappelemaan aina uudestaan ja uudestaan jokaisesta pennosesta. Paitsi että meille, lähi- ja sairaanhoitajille ja sairaankuljettajille, muutama satanen on iso raha. Tätä firmaa, jonka liikevaihto on miljoonia, se ei maalta merelle kaada. Miksi eivät siis maksa kuraportaalle palkkaa, joka sille kuuluu - siitä työstä, kovasta työstä, jonka me olemme tehneet?
Sanoohan se Sanakin: työmies on palkkansa ansainnut.
Huomenna mulla on viimeinen työvuoro. En leivo kakkua enkä tuo pullaa. Halaan toki ihania työkavereitani hyvästiksi (he ovat ainoat joita todellakin tulee ikävä) ja lähtiessäni pistän kulkulätkän, pukukaapin avaimen ja ID-kortin pomon lokeroon, suljen oven perässäni - enkä ikänä enää astu tähän taloon jalallani.
Sen tosin tiedän, että kun meidän työvoimapula on mikä on, saan vuorenvarmasti jo ensi viikolla kutsun tulla tekemään muutaman vuoron. Pomo ei itse soita - ei se uskalla, kun se tuntee minut - mutta se laittaa jonkun duunikaverin soittamaan. No, mikäs siinä - heti, kun palkkasaatavat ja ikälisät takautuvasti on tilillä, niin tulenhan minä :)
No, se siitä valivalivalista.
Lopetin muuten viikko sitten tupakanpolton. Tuosta vaan. Ei nikotiinikorvaustuotteita, ei Champixia, ei mitään. Tuntui, että nyt on sen aika ja nyt on motivaatiota. Eikä minkäänlaisia ongelmia, ei vieroitusoireita, ei mielitekoja. Kuuntelin yks ilta RadioDeistä ohjelmaa, jossa puhuttiin Raamatussa usein mainitusta paastoamisesta. Siinä sanottiin, että ei se paastoaminen välttämättä sitä tarkoita, että pitää olla syömättä. Vaan se voi tarkoittaa sitä, että luopuu jostain turhasta, ylellisyydestä, mitä ei tarvitse. Minä luovuin tupakasta. Se on minun paastoni.
Isän Jumalan Rakkaus, Herran Jeesuksen Kristuksen Armo ja Pyhän Hengen Osallisuus olkoon teidän kanssanne !
14.1. aloitan vastaavana sairaanhoitajana pienessä, erään säätiön omistamassa hoitokodissa.
Parasta aikaa olen toiseksi viimeisessä vuorossa täällä tulevassa entisessä työpaikassani. Ihmetellä täytyy, että olen jaksanut täällä yli neljä vuotta. On palkkasaatavia, joiden maksussa yhtiö ketkuilee; ikälisä, joka olisi pitänyt maksaa alkaen 1.12.2012, mutta eipä se yllättäen kuulemma minulle kuulukaan, kun jostain kumman syystä tämä yhtiö ei hyväksy itsensä palveluksessa oltua aikaa ikälisään oikeuttavaksi ajaksi. Onko hullumpaa kuultu???
Kun opiskelin, tein harjoitteluaikanani 75% listaa. Kun harjoittelu loppui, aloin tietysti tehdä 100% listaa, mutta yhtiö maksoikin edelleen vain 75% palkkaa. Huomasin sen vasta kahden kuukauden päästä, kun sain peruspalkan ja se oli pirun pieni. Palkkasaatavia oli lähes 1500e. Mutta kas, eipä niitä nyt jostain syystä voinutkaan maksaa, kun esimiehen esimies ei hyväksynyt niitä maksuun. No mitäs hyväksymistä siinä muka oli? Firman moka, rahat tilille ja heti. Eipä tulleet, ennenkuin liiton lakimies ärähti pomolle.
Liiton kautta nämäkin asiat pitää varmaan hoitaa. En vain jaksaisi tapella moisesta. Ihmetellä täytyy, miten Suomen suurimpiin kuuluvassa, yksityisessä terveyspalveluja tuottavassa yrityksessä toimitaan näin kierosti.
Jos kertoilisin kaikki paskat ja epäkohdat, tästä tulisi romaani.
Siihen ne varmaan luottaakin. Että työntekijä ei jaksa alkaa tappelemaan aina uudestaan ja uudestaan jokaisesta pennosesta. Paitsi että meille, lähi- ja sairaanhoitajille ja sairaankuljettajille, muutama satanen on iso raha. Tätä firmaa, jonka liikevaihto on miljoonia, se ei maalta merelle kaada. Miksi eivät siis maksa kuraportaalle palkkaa, joka sille kuuluu - siitä työstä, kovasta työstä, jonka me olemme tehneet?
Sanoohan se Sanakin: työmies on palkkansa ansainnut.
Huomenna mulla on viimeinen työvuoro. En leivo kakkua enkä tuo pullaa. Halaan toki ihania työkavereitani hyvästiksi (he ovat ainoat joita todellakin tulee ikävä) ja lähtiessäni pistän kulkulätkän, pukukaapin avaimen ja ID-kortin pomon lokeroon, suljen oven perässäni - enkä ikänä enää astu tähän taloon jalallani.
Sen tosin tiedän, että kun meidän työvoimapula on mikä on, saan vuorenvarmasti jo ensi viikolla kutsun tulla tekemään muutaman vuoron. Pomo ei itse soita - ei se uskalla, kun se tuntee minut - mutta se laittaa jonkun duunikaverin soittamaan. No, mikäs siinä - heti, kun palkkasaatavat ja ikälisät takautuvasti on tilillä, niin tulenhan minä :)
No, se siitä valivalivalista.
Lopetin muuten viikko sitten tupakanpolton. Tuosta vaan. Ei nikotiinikorvaustuotteita, ei Champixia, ei mitään. Tuntui, että nyt on sen aika ja nyt on motivaatiota. Eikä minkäänlaisia ongelmia, ei vieroitusoireita, ei mielitekoja. Kuuntelin yks ilta RadioDeistä ohjelmaa, jossa puhuttiin Raamatussa usein mainitusta paastoamisesta. Siinä sanottiin, että ei se paastoaminen välttämättä sitä tarkoita, että pitää olla syömättä. Vaan se voi tarkoittaa sitä, että luopuu jostain turhasta, ylellisyydestä, mitä ei tarvitse. Minä luovuin tupakasta. Se on minun paastoni.
Isän Jumalan Rakkaus, Herran Jeesuksen Kristuksen Armo ja Pyhän Hengen Osallisuus olkoon teidän kanssanne !
