"Kun minä olen pieni ja viaton ja Luojan luomista kaikkein vähäisin. Mutta onneksi minusta pidetään hyvää huolta."
31.10.2011
Maailman suloisin pieni joka pitää kantaa yläkertaan tutimaan isin ja äiskän väliin :)
"Kun minä olen pieni ja viaton ja Luojan luomista kaikkein vähäisin. Mutta onneksi minusta pidetään hyvää huolta."
28.10.2011
Röntgenkuvia, käsikirurgeja ja palvelusluokkia
Rupeshan tuota vihdoinnii tapahtumaan tämän käden kanssa! Arvasin, kun oli kainuulainen lääkäri. Se väänteli, käänteli, paineli ja puristeli, ja tuumasi sitten, että röntgenkuvathan tästä on otettava. Kuuluvat nykyään meidän työterveyshuollon piikkiin - eivätpä ennen kuuluneet, kun piti joko maksaa itse tai mennä jonottamaan kunnalliselle lähetteen kanssa.
No jokatapauksessa, lekuri kirjoitti lähetteen koneellensa, minä siirryin röntgenin odotustilaan, ja minuutin päästä minut kutsuttiin sisään. Kuvat otettiin, lähetettiin lekurin koneelle, ja minä siirryin taas hänen huoneensa taakse istuksimaan, josta hän kutsui minut taas sisälle. Ja kaikki sujui kuin tanssi vain. ja sitäpaitsi kaikki olivat ystävällisiä ja hymyileviä ja palvelualttiita.
Tämä on yksi syy, eikä suinkaan vähäisin, miksi en halua kunnalliselle töihin. Kun ne työterveyslääkäritkin on sitten niitä kunnallisia tk-lääkäreitä, jotka vähänkin muun vaivan kuin flunssan tai selkäkivun eteen tullessa on ihan kuin ööt aapisen laidassa. Osaahan ne kirjoittaa Kefexinia ja Panacodia ja Sirdaludia, mutta siinäpä se jotakuinkin on. Lähetettä niiltä ei saa millään minnekään, vaikka itse tietää omista vaivoistaan takuulla enemmän kuin ne kakskytviisvuotiaat kandit tai sitten neljäkytävuotta tk:ssa mummujen nivelrikkoja hoidelleet käävät. Meeppä sannoon, että mulla ois tarve kardiologille, kun mä tunnen, että mun tahdistimen rytmi ei oo kohdillaan, ja mulla on toi synnynnäinen totaaliblokki. Mä sanoin kerran, kun olin kunnallisella töissä. Lekuri tuijotti mua ja sanoi sitten, että "onko sitä totaaliblokkia synnynnäisenäkin?" Voittikohan se sen lekurintodistuksensa arpajaisista? Ja joka tyyppi näyttää hapanta naamaa. Niin näyttäisin minäkin.
No jokatapauksessa, lekuri katsoi kuvat, sanoi että radiologi toki katsoo ne vielä maanantaina, mutta hän nyt kuitenkin kirjoittaa kiireellisen lähetteen käsikirurgille, ja että golftenniskyynärpää tämä ei ole. Ah ja voi että minä olin helpottunut! Lekuri vaihtoi vielä lääkkeet, joista kyllä uskon olevan enemmän hyötyä kuin niistä iänikuisista, mitkä siltä edelliseltä sain. Mutta kerrankos sitä nyt sattuu lekurille, että tekaisee väärän diagnoosin, varsinkin jos on vähän kiire ja sattuu olemaan sellainen ihmisluonne, että ei ota kenenkään potilaan vaivoja tosissaan.
Ihanaa, että asiat alkaa rullaamaan! Tarjoshan se sairaslomaa, oikeestaan vaati ottamaan sitä, mutku emmie pysty. No, jos tässä johonkin toimenpiteeseen joudutaan, niin eiköhän sitä sitten tule ihan tarpeeksi.
Eksyin sitten netissä surffatessani, kun etsin tietoa yhteen etätehtävään, puolustusvoimien sivuille,ja kohtaan, missä oli lueteltu kaikki mahdolliset sairaudet ja häiriöt millä kutsunnoissa ihminen luokitellaan A-palvelusluokkaan, B:hen, C:hen tai E:hen. Eli joutuuko hän palvelukseen vai vapautetaanko rauhanajan palveluksesta. Kun olen aina puhunut, että jos olisin mies, minusta olisi tullut sotilas, ja jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, kun naiset rupesivat pääsemään palvelukseen, olisin painanut sinne tukka putkella - niin kas, totaaliblokki oli syy jolla olisi armotta tullut vapautus rauhanajan palveluksesta. Joten eipä tarvii enää harmitella tuotakaan asiaa :)
Siitä olin mielissäni, että jos huumausaineiden käyttäjä on ollut todistettavasti kaksi vuotta puhdas, hän pääsee A-kuntoisuusluokkaan, ja lyhyemmälläkin raittiudella B:hen. Ja jos on edelleen aktiivikäyttäjä, hänet kutsutaan myöhemmin uudestaan kutsuntoihin ja katsotaan asiaa uudelleen. Puhuttiin asiasta mieheni kanssa, joka on ammattisotilas, ja oltiin molemmat samaa mieltä, että on toki reilua antaa ihmiselle mahdollisuus - voihan niitä nuoruuden huumeenkäyttöjä olla vaikka kellä, ja sitä voi syvästi katua ja raitistua ja haluta vaikka armeijan leipiin. Ja toisaalta - kyllä se Valtio pitää huolen, että nuoret miehet suorittavat velvollisuutensa isänmaata kohtaan. Niinkuin pitääkin! Joka jätkälle tekee hyvää huomata, että ei ookkaan äiti kuorimassa perunoita ja siivoamassa jälkiä joka hetki :)
Niin sitten, se Dein puhelinsoitto. Soitin sinne tänään, ja eiköhän puhelimeen vastannu itse talouspäällikkö. Minä olin kummissani, mutta sitten hän selvitti, että oon maksanu Deikauppaan jonkun liikasuorituksen ja nyt hän halusi palauttaa sen. No sehän kyllä passasi! Ensin tuli Kelasta satasia ja nyt Deistäkin ihan mukavasti. Kannattaa näköjään maksella laksunsa ja velkansa niin joskus saa vähän takaisinkin, kun on oikein rahapulassa. Kiitos Herran!
No jokatapauksessa, lekuri kirjoitti lähetteen koneellensa, minä siirryin röntgenin odotustilaan, ja minuutin päästä minut kutsuttiin sisään. Kuvat otettiin, lähetettiin lekurin koneelle, ja minä siirryin taas hänen huoneensa taakse istuksimaan, josta hän kutsui minut taas sisälle. Ja kaikki sujui kuin tanssi vain. ja sitäpaitsi kaikki olivat ystävällisiä ja hymyileviä ja palvelualttiita.
Tämä on yksi syy, eikä suinkaan vähäisin, miksi en halua kunnalliselle töihin. Kun ne työterveyslääkäritkin on sitten niitä kunnallisia tk-lääkäreitä, jotka vähänkin muun vaivan kuin flunssan tai selkäkivun eteen tullessa on ihan kuin ööt aapisen laidassa. Osaahan ne kirjoittaa Kefexinia ja Panacodia ja Sirdaludia, mutta siinäpä se jotakuinkin on. Lähetettä niiltä ei saa millään minnekään, vaikka itse tietää omista vaivoistaan takuulla enemmän kuin ne kakskytviisvuotiaat kandit tai sitten neljäkytävuotta tk:ssa mummujen nivelrikkoja hoidelleet käävät. Meeppä sannoon, että mulla ois tarve kardiologille, kun mä tunnen, että mun tahdistimen rytmi ei oo kohdillaan, ja mulla on toi synnynnäinen totaaliblokki. Mä sanoin kerran, kun olin kunnallisella töissä. Lekuri tuijotti mua ja sanoi sitten, että "onko sitä totaaliblokkia synnynnäisenäkin?" Voittikohan se sen lekurintodistuksensa arpajaisista? Ja joka tyyppi näyttää hapanta naamaa. Niin näyttäisin minäkin.
No jokatapauksessa, lekuri katsoi kuvat, sanoi että radiologi toki katsoo ne vielä maanantaina, mutta hän nyt kuitenkin kirjoittaa kiireellisen lähetteen käsikirurgille, ja että golftenniskyynärpää tämä ei ole. Ah ja voi että minä olin helpottunut! Lekuri vaihtoi vielä lääkkeet, joista kyllä uskon olevan enemmän hyötyä kuin niistä iänikuisista, mitkä siltä edelliseltä sain. Mutta kerrankos sitä nyt sattuu lekurille, että tekaisee väärän diagnoosin, varsinkin jos on vähän kiire ja sattuu olemaan sellainen ihmisluonne, että ei ota kenenkään potilaan vaivoja tosissaan.
Ihanaa, että asiat alkaa rullaamaan! Tarjoshan se sairaslomaa, oikeestaan vaati ottamaan sitä, mutku emmie pysty. No, jos tässä johonkin toimenpiteeseen joudutaan, niin eiköhän sitä sitten tule ihan tarpeeksi.
Eksyin sitten netissä surffatessani, kun etsin tietoa yhteen etätehtävään, puolustusvoimien sivuille,ja kohtaan, missä oli lueteltu kaikki mahdolliset sairaudet ja häiriöt millä kutsunnoissa ihminen luokitellaan A-palvelusluokkaan, B:hen, C:hen tai E:hen. Eli joutuuko hän palvelukseen vai vapautetaanko rauhanajan palveluksesta. Kun olen aina puhunut, että jos olisin mies, minusta olisi tullut sotilas, ja jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, kun naiset rupesivat pääsemään palvelukseen, olisin painanut sinne tukka putkella - niin kas, totaaliblokki oli syy jolla olisi armotta tullut vapautus rauhanajan palveluksesta. Joten eipä tarvii enää harmitella tuotakaan asiaa :)
Siitä olin mielissäni, että jos huumausaineiden käyttäjä on ollut todistettavasti kaksi vuotta puhdas, hän pääsee A-kuntoisuusluokkaan, ja lyhyemmälläkin raittiudella B:hen. Ja jos on edelleen aktiivikäyttäjä, hänet kutsutaan myöhemmin uudestaan kutsuntoihin ja katsotaan asiaa uudelleen. Puhuttiin asiasta mieheni kanssa, joka on ammattisotilas, ja oltiin molemmat samaa mieltä, että on toki reilua antaa ihmiselle mahdollisuus - voihan niitä nuoruuden huumeenkäyttöjä olla vaikka kellä, ja sitä voi syvästi katua ja raitistua ja haluta vaikka armeijan leipiin. Ja toisaalta - kyllä se Valtio pitää huolen, että nuoret miehet suorittavat velvollisuutensa isänmaata kohtaan. Niinkuin pitääkin! Joka jätkälle tekee hyvää huomata, että ei ookkaan äiti kuorimassa perunoita ja siivoamassa jälkiä joka hetki :)
Niin sitten, se Dein puhelinsoitto. Soitin sinne tänään, ja eiköhän puhelimeen vastannu itse talouspäällikkö. Minä olin kummissani, mutta sitten hän selvitti, että oon maksanu Deikauppaan jonkun liikasuorituksen ja nyt hän halusi palauttaa sen. No sehän kyllä passasi! Ensin tuli Kelasta satasia ja nyt Deistäkin ihan mukavasti. Kannattaa näköjään maksella laksunsa ja velkansa niin joskus saa vähän takaisinkin, kun on oikein rahapulassa. Kiitos Herran!
27.10.2011
"Verelläs minut ostit, kuolemasta mut nostit, siks kunnia Sulle, Sinä kaikkeni oot"
Vaaveli haaveli, joka ei uskalla edes portaita kiivetä, kun isi joutuu kantamaan ... siitä kuva, kunhan saan ladatuksi koneelle!
Hänellä sitä on ponnistusvoimaa ja intoa hypellä! Metsä on meidän elementti ja kirkko, ja siellä saamme palvella Jumalaa, joka suojelee ihmistä ja eläintä.
"Sinun tahtosi tie on parhain, vain murhetta tie oma toi"
Kuvassa minä ja minulle hyvin rakas Eulis-täti joka nukkui pois täysin yllättäen talvella 2009. Vanha, vanha kuva mutta Eulis näyttää ihan omalta itseltään :)Eulis on takuuvarmasti Taivaassa, ja siellä tavataan!
************
Tämä viikko on sitten työharjoittelun osalta lusittu:) Todettiin ohjaajani kanssa, että meillä ei ois huomenna niinku mitään tekemistä, joten päätettiin pitää vapaapäivät. Tämäpä oli meikkikselle enempi kuin tervetullut uutinen! Painun aikaisin pehkuihin ja nukun pitkäääääääääääääään ...
Trafi eli entinen Ajoneuvorekisterikeskus muisti sitten kirjeellä: on taas se aika vuodesta, kun pitää maksaa autovero. Ystävällisesti lupasivat, että jos ei jaksa maksaa kaikkea kerralla, niin saa maksaa jopa neljässä erässä. Mitä väliä, maksaa se pitää silti, ja se tekis niinku semmoset 509 euroa. Siitä huvista, että saa ajaa autolla, johon pitää ostaa hävyttömän kallista polttoainetta ja josta pitää maksaa hävyttömän kalliit vakuutukset. Mutta sehän on vähän niinku velkaa Valtiolle, ja pitäähän ne velat maksaa.
Varasin taas ajan työterveyslekurille; tällä kertaa erille kuin sille, joka viimeksi teki tämän nerokkaan diagnoosin tästä minun kyynärpäästä ja käsivarresta. Kun en kertakaikkiaan suostu uskomaan, että pelkkä kävelemään lähtö, kun ensimmäisen kerran käsivarsi ojentuu suoraksi, voi sattua niin paljon että tekee mieli kirkaista ääneen - ja se on sitten joku golftenniskyynärpää. Jos jollain on kokemusta, niin tervetuloa kommentoimaan. Ja kun eihän tämä tuki minkä sain - tai siis se on semmoinen remmi mikä kietaistaan käsivarren ympäri - auta tietenkään mitään, kun kipu on siinä nivelessä. Ja kaikki nämä voiteet; Voltarenit ja Mobilatit, pyh, yhtä tyhjän kanssa. Eikä Arcoxiasta ole toistaiseksi ollut muuta hyötyä, kuin että se on mitä mahtavin unilääke:) Jos kelle sitä vahvinta laatua määrätään, niin älkää vain ottako aamulla!
En oo tietenkään mikään lääkäri ja tämä voi olla ihan hakuammuntaa, mutta kun minä hakkasin sitä säkkiä niinku peijooni, ja jos tekniikka oli jotenkin puutteellinen, niin oisko sieltä nivelestä voinu irrota joku siru tai sinne tulla joku pieni murtuma? Oli miten oli, huomenna minä pistän sen lekurin lujille. Sen sukunimikin oli niin mukavan kainuulainen, että saatamma hyvinnii päästä yhteisymmärrykseen:)
Meidän työmaalta on alkanut joukkopako. Jaanakin on lähdössä, ja siinä tapauksessa en sinne jää minäkään. Kaikki alkoi, kun meillä eräs leidi pääsi asemaan, jossa hän pääsi kukkoilemaan himppasen liikaa, sai himppasen liikaa töitä, luuli voivansa ja jaksavansa hoitaa kaiken mutta eihän siitä mitään tullut ja nyt se ärhentelee ympäriinsä kaikille kun on niin työuupunut - mutta sitähän se ei myönnä, varmaan kuolee ennemmin. Kukaan ei viitsi enää tulla ylitöihin - miks kukaan venyis kun firmakaan ei veny, ja sitten tää yks raivoaa entistä enemmän ja työilmapiiri on huonontunut, vaikka on meillä kivaa aina sillon, kun ollaan virka-ajan ulkopuolella. Eli leidi ei ole paikalla:) Sääli sinänsä, mutta sådant är livet, se oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti. Lienee aika siirtyä eteenpäin. Olen kyllä tykännyt olla töissä yksityisellä sektorilla, mutta eiköhän noita yksityisiä työnantajia löydy muitakin. Olis vain kiva olla kärpäsenä katossa, kun esmies saa käteensä jonku viistoista irtisanoutumisilmoitusta, kun meillä nytkin on niin hirvee työvoimapula. Esmiestä kyllä käy sääliksi, kun se on niin hirveen mukava. Leidi ei siis ole esmies, kaukana siitä, mutta kukkoilla se osaa. No, Jumalan lapsihan hänkin on.
Tänään oli työpäivän aikana tullut kännyyn puhelu, ja ihan outo numero, ja kun ajelin kotiin ja kuuntelin tapani mukaan Deitä, niin siellä sitten joku rupesi luettelemaan Dein numeroa, jos haluaa soittaa studioon jostain syystä, ja minulla raksahti ... rupesin kattoon kännyä, ja kas, numerohan oli Dein joku alanumero. Miksi ihmeessä joku soittaa mulle Deistä? En tietääkseni tunne sieltä ketään enkä oo osallistunu mihinkään kilpailuunkaan. No, se selviää huomenna kun kilautan siihen numeroon. No kilautinhan mä tietysti silloinkin kun sen älysin, mutta kello oli jo kuusi eikä sieltä kukaan vastannu. Tulisilla hiilillä siihen asti:)
25.10.2011
"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon," (Matt. 12:20)
Toista viikkoa (vasta!) mennään työharjottelussa ja olen todellakin uupunut. Taas olen täällä omassa työpaikassa harjoittelupäivän päälle; yhteentoista. Alkaa jo nolottaa, kun olen harjoittelussa kaikissa kokouksissa Battery-pullo kourassa - ja kokouksissa istuu kaikenmaailman proffaa ja dosenttia esittelemässä jotain ihme tapauksia maailmalta. Ja pitäis koittaa jaksaa olla hirmu kiinnostunut.
Tänään aamulla tapasin 7-vuotiaan lapsen, jolla oli paha käytöshäiriö, ADHD ja jonkinasteinen autismi. Nostan todellakin hattua hänen vanhemmilleen, että jaksavat. Siinä saatiin pistää peliin kaikki ihmisyys ja ammattitaito, ja toisaalta olla myös tietyllä tavalla tiukka, mutta ei liikaa, ettei lapsi hermostunut kertakaikkiaan. Mutta olihan mahtava raivokohtaus. Ja se huuto kuului pitkin käytäviä niin, että yksi proffa pisti päänsä meidän huoneesta sisään ja sanoi varovasti, että vuoroaan odottavat tekee jo lähtöä, kun ne luulee, että täällä suurinpiirtein päitä leikataan.
Huomenna meinasin viedä auton katsastukseen. Siitäkin huvista saa näillä leveyksillä maksaa 80 euroa. Siis 480 mummonmarkkaa! Jos minulta olis vanhoina aikoina joku yrittänytkin saada auton katsastuksesta neljäsataakaheksankymppiä, oisin nauranut räkäisesti ja ajanut katsastamattomalla. Ne sakotkin ois ollu vähemmän!
Nukuin muuten lahjakkaasti pommiin tänä aamuna. Kännykkä oli herättämässä neljältä, ja kun se soi, niin minä tuumasin, että enhän minä seittemäksi mee ku kaheksaksi, ja siirsin soittoaikaa puoli tuntia eteenpäin. Ja sepä ei sitten soinutkaan. Isäntä tuli sitten kyselemään, että moneksiko sinä meet töihin, ja minä siihen, että no kaheksaksihan minä aina - mitä se kello mahtaa olla? Kuusi. Sillon minä ponkasin pystyyn ja pistin todellakin hösseliksi - ja olin taipaleella jo kakskymmentä vaille seittemän. Ja ihan ihmisen näköisenä. Ei huono yhtään, ainakaan omasta mielestä :)
En oo tainnu muistaa raportoida, että mikä tässä minun kyynärpäässä ja käsivarressa sitten loppujen lopuksi oli. Oltiin isännän kanssa molemmat väärässä - ei ollu jännetupentulehdus, eikä ollu hermopinne. Oli sekä golf- että tenniskyynärpää. Turhaa lienee mainitakkaan, että en oo eläissäni pelannu kumpaakaan, lienenkö edes koskaan nähny golfmailaa :) No joo, mutta säkkiä minä hakkaan, ja työterveyslekuri sanoi, että ne hakkaamiset on nyt hakattu muutamaksi kuukaudeksi. Sain kolmenkymmenen päivän Arcoxia-kuurin, kipulääkettä ja käsivarteen laitettavan tuen. Nyt oon syöny Arcoxiaa jonku pari viikkoa (onko siitä jo niin kauan?) eikä oo menny ku pahemmaks vaan. Kysyin lekurilta, että voiko mokona vaiva aiheuttaa näin sietämätöntä kipua, niin se sanoi, että jo toki - näistä on kirjoitettu jopa puolen vuoden sairaslomia. No, minun tapauksessa se sairasloma ei tule kyseeseen, joten ei auta ku kärsiä vaan. Kun ei voi avata ovea, ei saa vaatteita päältä ilman hirveitä kipuja, koiran kanssa juokseminen on vaimentunut hiljaiseksi kävelyksi ettei käsivarsi vain heiluisi juoksun tahdissa, ja auton rattia ei voi käännellä kuin oikealla kädellä (minä kun yleensä teen sen nimenomaan vasemmalla.)Et cetera et cetera. Semmosta se on, poijaat :)
*******
"Ja Hän jatkoi: "Se mikä tulee ihmisestä ulos, saastuttaa ihmisen.
Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli.
Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet."
(Mark.7:21-23)
Tänään aamulla tapasin 7-vuotiaan lapsen, jolla oli paha käytöshäiriö, ADHD ja jonkinasteinen autismi. Nostan todellakin hattua hänen vanhemmilleen, että jaksavat. Siinä saatiin pistää peliin kaikki ihmisyys ja ammattitaito, ja toisaalta olla myös tietyllä tavalla tiukka, mutta ei liikaa, ettei lapsi hermostunut kertakaikkiaan. Mutta olihan mahtava raivokohtaus. Ja se huuto kuului pitkin käytäviä niin, että yksi proffa pisti päänsä meidän huoneesta sisään ja sanoi varovasti, että vuoroaan odottavat tekee jo lähtöä, kun ne luulee, että täällä suurinpiirtein päitä leikataan.
Huomenna meinasin viedä auton katsastukseen. Siitäkin huvista saa näillä leveyksillä maksaa 80 euroa. Siis 480 mummonmarkkaa! Jos minulta olis vanhoina aikoina joku yrittänytkin saada auton katsastuksesta neljäsataakaheksankymppiä, oisin nauranut räkäisesti ja ajanut katsastamattomalla. Ne sakotkin ois ollu vähemmän!
Nukuin muuten lahjakkaasti pommiin tänä aamuna. Kännykkä oli herättämässä neljältä, ja kun se soi, niin minä tuumasin, että enhän minä seittemäksi mee ku kaheksaksi, ja siirsin soittoaikaa puoli tuntia eteenpäin. Ja sepä ei sitten soinutkaan. Isäntä tuli sitten kyselemään, että moneksiko sinä meet töihin, ja minä siihen, että no kaheksaksihan minä aina - mitä se kello mahtaa olla? Kuusi. Sillon minä ponkasin pystyyn ja pistin todellakin hösseliksi - ja olin taipaleella jo kakskymmentä vaille seittemän. Ja ihan ihmisen näköisenä. Ei huono yhtään, ainakaan omasta mielestä :)
En oo tainnu muistaa raportoida, että mikä tässä minun kyynärpäässä ja käsivarressa sitten loppujen lopuksi oli. Oltiin isännän kanssa molemmat väärässä - ei ollu jännetupentulehdus, eikä ollu hermopinne. Oli sekä golf- että tenniskyynärpää. Turhaa lienee mainitakkaan, että en oo eläissäni pelannu kumpaakaan, lienenkö edes koskaan nähny golfmailaa :) No joo, mutta säkkiä minä hakkaan, ja työterveyslekuri sanoi, että ne hakkaamiset on nyt hakattu muutamaksi kuukaudeksi. Sain kolmenkymmenen päivän Arcoxia-kuurin, kipulääkettä ja käsivarteen laitettavan tuen. Nyt oon syöny Arcoxiaa jonku pari viikkoa (onko siitä jo niin kauan?) eikä oo menny ku pahemmaks vaan. Kysyin lekurilta, että voiko mokona vaiva aiheuttaa näin sietämätöntä kipua, niin se sanoi, että jo toki - näistä on kirjoitettu jopa puolen vuoden sairaslomia. No, minun tapauksessa se sairasloma ei tule kyseeseen, joten ei auta ku kärsiä vaan. Kun ei voi avata ovea, ei saa vaatteita päältä ilman hirveitä kipuja, koiran kanssa juokseminen on vaimentunut hiljaiseksi kävelyksi ettei käsivarsi vain heiluisi juoksun tahdissa, ja auton rattia ei voi käännellä kuin oikealla kädellä (minä kun yleensä teen sen nimenomaan vasemmalla.)Et cetera et cetera. Semmosta se on, poijaat :)
*******
"Ja Hän jatkoi: "Se mikä tulee ihmisestä ulos, saastuttaa ihmisen.
Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli.
Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet."
(Mark.7:21-23)
23.10.2011
Pressaehdokkaan metsästystä - nytkö se löytyi????
"Timo Soini – aivan mahdoton tyyppi?
- Joko kaikki on sattumaa tai mikään ei ole sattumaa. Minä olen jälkimmäisellä kannalla, enkä välitä yhtään, jos minua sanotaan taantumukselliseksi, Timo Soini laukoo.
Pia Tiusanen, kuva: Jenniina Nummela
Kuka on mies, joka saa vapaasti häiritä yhteiskuntarauhaa vastustamalla abortteja ja homoliittoja ja joka näkemyksistään huolimatta kruunataan eurovaalien äänikuninkaaksi? Perussuomalaisten puheenjohtaja, europarlamentaarikko Timo Soini uskoo pääsevänsä katolisena helpommalla kuin jos olisi luterilainen ja sanoisi täsmälleen samat asiat. Hän uskoo myös, että aidoksi todettua vakaumusta kunnioitetaan.
- Ajatellaan ehkä, että kahelihan se Soini on, kun tuollaisia puhuu, mutta se on rehellinen kaheli. Minua ei pidetä farisealaisena, kiiltokuvakristittynä. Olen ennemminkin rosoinen, välillä räväkkä ja riehuja, välillä palava, jos sanotaan kristillisin termein.
On mies turpiinsakin saanut, eikä hän voi sietää uskonasioissa nössöilyä.
- En ole väistävä kristitty. En pysty aina kääntämään toista poskea. Vedän välillä täysillä takaisin. Olen vähän niin kuin Pietari, että Malkokselta korva lähtee hyvin äkkiä, jos käy kimppuun.
Perussuomalaisen miehen
epätavallinen valinta
Timo Soini kuvaa itseään perussuomalaiseksi mieheksi, joka pitää tavallisista asioista. Hänelle tärkeitä ovat työ, urheilu, hyvä ruoka, sauna, mökki, perhe, hevoset ja ravit.
Nuorena Soini mietti, opiskellako teologiaa vai valtiotieteitä. Jälkimmäinen voitti. Hän aisti, että naispapit Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa olisivat vain ajan kysymys. Niin olivatkin.
- Jos olet ortodoksi tai katolilainen, saat vapaasti olla naispappeuden vastustaja, mutta luterilaisena et saa olla. Se on mielestäni erikoista. Hyväksyn, että kirkko saa itse päättää asiasta, mutta koska Suomessa on valtionkirkko, niin yhteiskunta ja poliitikot puuttuvat siihen, Soini sanoo.
Nuori mies löysi hengellisen kotinsa roomalaiskatolisesta kirkosta. Naispappeuden hyväksyminen luterilaisessa kirkossa sysäsi häntä siihen suuntaan. Abortti oli toinen asia. Kun Soini oli 14-vuotias, hänen rinnakkaisluokkaansa käynyt tyttö tuli raskaaksi.
- Minusta oli hienoa, että hän piti lapsen, vaikka sosiaalinen paine ja kuiskuttelu oli kovaa. Se teki vaikutuksen. En oikein ymmärtänyt, kun luterilainen kirkko sanoi, etteihän abortti kiva ole, mutta kun elämä ja elämäntilanteet voivat olla hankalia.
Soini vastusti myös voimakkaasti kommunismia, ja silloisen paavin linjaukset ihastuttivat häntä.
- Suomessa oli vallalla käsitys, että kommunismi on ikuinen ja että sen kanssa pitää vain oppia elämään. Paavi opetti, ettei marxismiin ja ateismiin pidä sopeutua. Ajattelin, että tämähän on mainio kaveri.
Interrail-matkalla Irlantiin elokuussa 1985 tapahtui jotain niin erikoista, ettei Soini vieläkään ymmärrä jokaista piirtoa. Hän ei myöskään välitä puhua kaikesta katolisessa kirkossa kokemastaan.
- Tapasin nunnan, ja hän puhui niin ihmeellisiä asioita, etten ymmärrä, mistä hän osasi ja tiesi niistä minulle puhua.
Soini pohti, tarvitsisiko hänen siitä huolimatta sentään kirkkoa vaihtaa, mutta keväällä 1988 hänestä tuli katolinen.
- Siinä oli monta pohdintaa, lievää kiukkua – kyllä, voimakkaita henkilökohtaisia kokemuksia ja opilliset syyt. Mielestäni kirkko voi antaa anteeksi kaiken, mutta se ei voi mukautua maailmanajan mukaan. Katolinen kirkko on tehnyt hirveitä asioita ja laiminlyöntejä, mutta se ei ole koskaan opettanut vastoin sakramentteja eikä luopunut elämän pyhyyden kunnioittamisesta. Se teki vaikutuksen.
Jumalalle kukaan ei ole
ei-toivottu lapsi
- Mielestäni homoseksuaalit eivät voi mennä naimisiin eivätkä adoptoida lapsia, enkä hyväksy hedelmällisyyshoitoja kuin aviopareille. Ei näitä ole nostettu kepinnokkaan, vaikka ne ovat olleet lehdissä. Jos luterilaisena vetelisi samat jutut, pidettäisiin aivan mahdottomana tyyppinä, Timo Soini uumoilee.
Hän kertoo, ettei ole montakaan päivää siitä, kun eräs nainen kertoi hänelle abortistaan. Ei Soini naista tuomitse, teon kyllä.
- Teko on tuomittava, muttei ihminen. Se täytyy uskoa. Tässä on mielestäni katolisen kirkon suuri salaisuus.
- Pahaa pitää vastustaa, ja siitä on määrätty hinta. Mielestäni nykykristityt pääsevät helpolla. Ennen syötettiin leijonille, venytettiin penkissä tai tehtiin mitä milloinkin. Nyt korkeintaan jokin ateistijoukkio vähän pilkkaa, ja täällä täristään heti kuin haavanlehdet. Tuntuu, etteivät luterilaisen kirkon johtajatkaan uskalla sanoa mitään.
Abortin vastustaminen on Soinille päivänselvää.
- Ihmiselämä on pyhä. Jo Jesajan kirjassa sanotaan, että ”äitisi kohdusta minä sinut tunsin” – ja niin se on. Sehän on täysin selvää, että elämä alkaa hedelmöityksestä.
- Jos ajatellaan, että ihmisen elämä on pyhä, niin se on pyhä alusta asti. Tai jos ajatellaan, ettei se ole pyhä, minusta on suurta hurskastelua vastustaa kuolemantuomiota, jos kerran kannattaa kuolemantuomiota syntymättömälle lapselle.
Soinille raiskauksesta tai insestistä johtuva raskaus on vaikea asia. Hän muistuttaa, ettei hänellä ole tuomiovaltaa. Se kuuluu Jumalalle. Soini kuitenkin korostaa, että pitkälti yli yhdeksänkymmentä prosenttia aborteista tehdään mukavuussyistä.
- En ymmärrä käsitettä ei-toivottu raskaus. Jos raskaus on ei-toivottu, sehän merkitsee, että lapsikin on ei-toivottu. Kenen näkökulmasta hän on ei-toivottu? Jumalan näkökulmasta yksikään Jumalan lapsi ei voi olla ei-toivottu. On liikaa lapsia, joille on sanottu, että olet ei-toivottu lapsi, vahinko. Se on aika rankasti sanottu.
Soini pitää abortteja suurena tragediana. Hän huomauttaa, että niihin joudutaan usein siksi, että seksiä on harrastettu seksin takia, muualla kuin avioliitossa.
- Se on tavallaan seurausten maksamista.
- Abortin hyväksyminen johtaa väistämättä eutanasian hyväksymiseen. Jos ihmisarvo ei ole pyhä ja loukkaamaton, se on suhteellinen. Jos se on sitä, se on aina tapauskohtainen.
Avioliitto on
tahdon asia
Myös avioliitto on Timo Soinille pyhä. Hän uskoo, että seksin säästäminen avioliittoon varjelee monelta mustasukkaisuudelta, kateudelta ja katkeruudelta.
- Kun kaksi ihmistä solmii pysyvän suhteen, he voivat kyllä olla kavereita useiden kanssa – ja kypsien ihmisten on syytä ollakin, eikä käpertyä yhteen ihmiseen. Seksuaalisuus kuuluu kuitenkin vain miehelle ja naiselle ja vain miehelle ja vaimolle, koska se vain on niin.
Soini tietää, etteivät nykyihmiset tahdo ymmärtää, miksei avosuhteessa pitäisi asua. Hän perää miehen vastuuta sitoutua julkisesti rakastamaansa naiseen.
- Se ei ole sellaista, että ollaan nyt toistaiseksi ja vaihdetaan sitten, kun tulee parempi. Kun on tätä avioliittoa jonkin aikaa takana, tiedän, että tulee hyviä päiviä ja huonoja päiviä, tiedän, että olen itse hyvällä päällä ja joskus täysin mahdoton. Osaan kuulemma olla, Soini velmuilee.
Hän korostaa, että avioliitto on nimenomaan kristillinen tapa miehen ja naisen yhteiselolle. Katolisuudessa se on vieläpä sakramentti, jota ei voi purkaa. Soini syventyy pohtimaan elämän monitahoisuutta ja kohtuuttomuutta: entä jos toinen vain jättää, eikä kirkko anna mahdollisuutta eroon ja uuteen avioliittoon. Soini ei edes väitä, että hänellä olisi vastausta tähän.
Soini pitää tärkeänä, ettei tahoillaan naimisissa olevien miehen ja naisen välinen ystävyyskään mene liian pitkälle.
- Jos leikkii tulella, siinä käy hullusti. Monelle käy. Tunne ottaa vallan tahdosta. Avioliitto on tahdon asia.
Homo- ja lesbopareille Soini ei avioliittoa sallisi.
- Kyllä minä heidät ihmisinä hyväksyn, mutten hyväksy avioliitoksi kuin miehen ja naisen liiton.
--
Kristus on ainut
tie Jumalan luo
Timo Soini uskoo, että kristinusko on erilainen kuin muut uskonnot.
- Se on kipeä asia sanoa ääneen, mutta näin se on. Kaikkia ihmisiä, uskoja ja vakaumuksia pitää kunnioittaa, mutta jos puhutaan pelastuskysymyksestä, kristinusko opettaa, että Isän tykö mennään Kristuksen kautta. En voi mennä sanomaan, ettei näin ole.
Soini sanoo uskovansa niin kuin kirkko opettaa ja että usko on hänelle kirkon uskoa. Tällainen oli luterilaisessa ympäristössä varttuneelle Soinille aluksi vierasta.
- Minusta on harmi, että Kristuksen kirkko on jakautunut inhimillisestä vajavaisuudesta johtuen. Ei se oikein ole. Pitää katsoa, mikä yhdistää, ja se on Kristus. Kristinuskossa on kysymys siitä, uskooko syntien anteeksisaamiseen ja ikuiseen elämään. Kyllä vai ei?
Soini iloitsee, että usko on nimenomaan uskon asia. Kuuden tohtorinhatun älykkö ei ole sen vahvemmilla kuin kukaan muukaan. Soini pitää myös siitä, ettei kristinusko ole lässytystä.
- Se on oikeaa asiaa. Raamatussa on palavaa tekstiä: jos tahdot tulla täydelliseksi, mene ja myy omaisuutesi ja seuraa minua. Siinä osoitetaan, että jos haluaa tehdä vaatimusten eikä uskon mukaan, niin ei pysty.
Kieltääkö luterilainen kirkko
uskon voiman?
Suomen luterilaisesta kirkosta Soini on huolissaan, vaikkei siihen itse kuulukaan.
- Yhteiskunnallinen ajan henki tunkeutuu sinne. Se tunkeutuu myös meidän kirkkoomme, mutta katolinen kirkko on siinä mielessä vahva, että se katsoo syntiä suoraan silmiin. Se on tehnyt niin kaksituhatta vuotta riippumatta siitä, että sen papistot, hallintovirkamiehet ja jäsenet ovat tehneet mitä kauheimpia asioita. Opista ei ole lähdetty lipsumaan.
Soini pelkää, että luterilaisen kirkon vaarana on suhteellistaa kaikki, pitää kaikkea vain kauniina tarinana ja pelastusta symbolisena.
- Lopulta kielletään uskon koko voima. On hyvä ihminen, hyvä elämä, hyvä humanismi – ihan täyttä roskaa.
Timo Soinille on tärkeää, että kristillisyys on iloinen asia. Hän painottaa, ettei se merkitse kepeäkenkäisyyttä.
- Meitä on monenlaisia. En ole mallikristitty. Olen välillä hyvinkin rankka persoona ja joskus kohtuuton, mutta kuitenkin armon alainen. Jumalan luo on monta tietä, mutta kaikki tiet vievät Kristuksen kautta."
*****
Timo Soini – Suuri johtaja
Teksti: Kati Ala-Ilomäki |Kuva: Juuso Westerlund
"Vielä hetki sitten Timo Soinin rempseät puheenvuorot olivat puhdasta viihdettä. Nyt perussuomalaisia pidetään eduskuntavaalien varmana voittajana, jota muut peesaavat. Kuinka tässä näin kävi?
Keskikesän valo lankeaa Vermon raviradan katsomoon. Illan lähtölista toimii loistavasti aurinkolippana miehelle, joka beigeissä, silitystä kaipaavissa housuissaan seuraa silmä kovana, miten hevonen numero 9, tumma ravuri nimeltä Play My Game, pärjää kilpailussa.
Miehen harmaan pikkutakin kahdesta napista alempi repsottaa uhkaavasti muutaman langan varassa. Takin alta pilkottaa pikeepaita, jonka turkoosilla rinnuksiin kirjailtu Boss sointuu huonosti liepeessä olevaan sinivalkoiseen pinssiin.
”Näitä pinssejä jaetaan kaikille, mutta sillä velvoitteella, että sitä on pidettävä. Jos ei pidä, kantaa häpeää, ja sitä häpeää moni ei kestä”, mies sanoo.
Pinssissä lukee PerusS ja mies on perussuomalaisten puheenjohtaja, europarlamentaarikko Timo Soini, 48, ravien vakioasiakas jo 34 vuotta ja Vermon raviradan hallituksen jäsen.
Soini on ollut politiikassa mukana lähes parikymmentä vuotta, suuren osan ajasta ilman, että häneen on suhtauduttu kovin tosissaan. Nyt asenne on toinen. Soini on kesälomalla, mutta hänen kalenterinsa on täynnä yleisöesiintymisiä, radiohaastatteluja ja lehtijuttuja. Tänäänkin Soini on jo ehtinyt esiintyä aamutelkkarissa.
Eihän tässä näin pitänyt käydä. Soini vie mediatilan siitä huolimatta, että tarjolla olisi kuvauksellisempiakin puoluejohtajia. Kokoomuksen Jyrki Katainen, keskustan Mari Kiviniemi, Sdp:n Jutta Urpilainen, vihreiden Anni Sinnemäki. Heidät on valittu puolueittensa johtoon paitsi asiasyistä, myös imagovoittojen toivossa. He ovat kuin samasta muotista valettuja, nuoria ja hoikkia keulakuvia – sitä kaikkea, mitä Soini ei ole.
Kymmenen vuotta sitten Helsingin Sanomissa oli artikkeli Soinin vaara. Soini oli ilmaissut kaipuunsa saada Suomeen populistinen oikeistopuolue, ja artikkelissa kysyttiin, miksi Soini itse ei ryhtyisi sellaisen johtajaksi. Toimittaja Saska Snellman pohti asiaa näin: ”Ehkä se kiikastaa fysiikasta: pyöreäkasvoiset pyknikot sopivat maaseudun puolueeseen, mutta urbaanin protestipuolueen johtajan täytyy näyttää coolilta talk show’ssa.”
Tuolloin Soini jo oli perussuomalaisten puoluejohtaja. Harva kuitenkaan otti puoluetta vakavasti. Hän oli lähinnä viihdettä ja hänen rehvakkaat kommenttinsa olivat nannaa toimittajille.
Soinilla on edelleen pyöreät kasvot ja tarkkaan hiottuja retorisia irtiottoja satelee tarpeen vaatiessa. Hän ei vieläkään ole cool, ja juuri se on hänen valttinsa.
Perussuomalaisten kannatus on ollut nousussa yhtämittaisesti kohta kaksi vuotta. Heinäkuussa Yle julkaisi gallupin, jonka mukaan perussuomalaisten kannatus ylitti täpärästi kymmenen prosentin rajan nostaen sen Suomen neljänneksi suosituimmaksi puolueeksi, ohi vihreiden.
Ei Soini siis mikään ohimenevä vitsi ole, kuten joskus ehkä uumoiltiin. Mutta mitä hän sitten on?
Onko Soini rasisti vai ei? Asiaa on kysytty ainakin kymmenen vuotta, siitä lähtien, kun Soini vuonna 2000 kirjoitti Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen Haiderin ja Hagenin menestys ei ole sattumaa.
Kirjoituksessa Soini uskoi nyt jo edesmenneen Jörg Haiderin johtaman Itävallan vapauspuoleen ja norjalaisen Carl. I Hagenin johtaman edistyspuolueen olevan eurooppalaisen politiikan tulevaisuutta – Soinin sanoin uutta oikeistoa, joka haastaa uuden vasemmiston eli vihreät. Tämä siis aikana, jolloin Haiderin ja Hagenin puolueet tuotiin lehdistössä esiin lähinnä muukalaisvihamielisinä.
Soini väitti että sekä Haider että Hagen ovat puhdistaneet puolueistaan rasisteja ja että oli väärin ajatella heitä nykyajan hitlereinä. Oikeistopuolueiden suosio johtui siitä, että ne puhuivat kansan kieltä ja ottivat kansan ongelmat vakavasti, liittyivät ne sitten monikulttuurisuuteen tai johonkin muuhun teemaan.
Tietenkään omien sanojensa mukaan Soini ei ole rasisti. Viime vuoden huhtikuussa Maria!-showssa hän kielsi asian sillä perusteella, että kuuluu katoliseen kirkkoon. Aidosti uskova ihminen ei hänen mukaansa voi olla rasisti.
Perussuomalaisten suosima – ja taannoin myös Sdp:n Jutta Urpilaisen suusta kuultu – ”maassa maan tavalla” -fraasi ei ole Soinista rasistinen. Soinista kansa on itsenäinen ryhmä ihmisiä, joilla on yhteiset pelisäännöt sille, miten yhdessä ollaan, mutta joka voi muuttua ja johon voi tulla ulkopuolelta.
”Ei kaikkea tapakulttuuriin liittyvää tietenkään tarvitse hyväksyä, enhän minäkään hyväksy. Mutta tarkoitan sitä, että esimerkiksi on jonkinlainen yhteinen käsitys siitä miten Suomessa vietetään joulua tai juhannusta”, Soini sanoo.
Perussuomalaisten suosiota on kuitenkin pyritty selittämään maahanmuuttovastaisuudella. Sen on vihjailtu olevan jopa äärioikeistolainen.
Väite kummastuttaa Soinia.
”Ainut asia jonka ehkä jaan oikeiston kanssa, on tietyt moraalikysymykset”, hän sanoo ja vakuuttaa, että maahanmuuttokysymys ei ole puolueen ydinasia. ”Aina jos puolueella on kymmenen prosentin kannatus, ovat syyt siihen monimutkaiset. Olen yrittänyt kertoa tätä.”
Perussuomalaisten tapauksessa näitä syitä ovat esimerkiksi EU-vastaisuuden nousu, kuntatalouden rapautuminen, vaalirahaskandaalit ja ihmisten yleinen pettymys vanhoihin puolueisiin. Mahdollisia äänestäjiä se on saanut ainakin keskustalta ja demareilta, ja lisäksi se on onnistunut herättämään joukon perinteisille puolueille vaihtoehtoa kaipaavia nukkuvia.
Soini kuitenkin antaa puoluetovereidensa ratsastaa maahanmuuttokysymyksillä, ja hyötyy siitä itsekin. Esimerkiksi heinäkuussa 13 perussuomalaista poliitikkoa allekirjoitti manifestin, jossa vaaditaan maahanmuuttopolitiikan uudistamista ja irtisanoutumista monikulttuurisuus-ideologiasta. Käytännön ratkaisuina esitetään esimerkiksi vuoden takarajaa maahanmuuttajalle maksettavalle toimeentulotuelle ja kansalaisuuden ehdoksi muun muassa riittävää kielitaitoa ja taloudellista riippumattomuutta.
Manifestissa ei ole mitään, mistä perussuomalaisten keskuudessa ei jo aiemminkin olisi puhuttu, ja jo sen nimi, Nuiva Manifesti, kielii julkisuustempusta. Silti se uutisoitiin laajalti.
”Hah hah, taas nappasivat toimittajat madon ongenkoukusta”, Soini nauraa. ”Perussuomalaisille on aina valitettu, että kun ei ole ohjelmaa. Nyt kun joku teki sellaisen niin ollaan, että ’hyi kauheaa!’. Tämä oli Jussilta [Halla-aho] taitavasti tehty. Jos he halusivat saada viestinsä läpi, niin sen saivat kyllä.”
Tempauksesta puhuessaan Soini puhuu koko ajan heistä ja niistä, ei kertaakaan meistä.
Play My Game -ravuri jäi lähtönsä toiseksi viimeiseksi. Soini ei näytä harmistuneelta, väsyneeltä kylläkin. Lomapäivä on alkanut aamuneljältä.
Haastattelun tekeminen raveissa oli hänen ideansa, ja kyllähän se tukee hänen kansanmiehen rooliaan. Sillä on hintansa: aina kun joku lähestyy hymyssä suin ja odottavan näköisenä, on pakko hymyillä itsekin ja antautua kuuntelemaan tuiki tuntematonta.
”Hyvät kommentit oli teeveessä – nyt tuli yksi äänestäjä lisää”, huikkaa lippalakkipäinen, pitkä keski-ikäinen mies Soinille.
”Sun pitää tulla käymään Ypäjällä”, ehdottaa Ilkka Korpi, yksi Suomen menestyneimmistä raviohjastajista.
”Vennamo oli itse herra ja ylhäisyys”, sanoo tuntematon maalaisisäntä, joka tulee vierelle muistelemaan menneitä, ja ihmettelee heti perään ydinvoiman vastustajia. Kaupunkilaiset eivät ymmärrä, että ei energiaa tähän maahan muuten saada.
Soini kuuntelee kärsivällisesti ja nyökyttelee, välillä hän naureskelee hyväntahtoisesti.
”Totta kai kaikkein mieluiten seisoisin tässä yksin ja tuijottaisin hiljaa eteeni”, hän sanoo, kun ei ole ylimääräisiä korvia. Yksin Soini ei saa olla, mutta ulkopuolinen hän on silti. Raveissa Soini on kansan keskellä mutta liian tunnettu sulautuakseen massaan. Brysselissä hän kohtaa eliitin, johon ei kuitenkaan itse koe kuuluvansa.
Siinä ovat Soinin lempitermit: kansa ja eliitti.
Termit ovat jäänne Suomen maaseudun puolueesta, johon Soini liittyi 17-vuotiaana. Puolueen retoriikkaan kuului herraviha. ”Rötösherrat” ja ”kyllä kansa tietää” olivat tiukkaan viljeltyjä fraaseja. Sitten Smp:läisistä tuli herroja itsestään, Veikko Vennamon pojasta Pekasta liikenneministeri ja Urpo Leppäsestä työministeri, eivätkä ongelmat silti ratkenneet.
Soini itse on auttamattomasti eliittiä vaikutusvaltansa ja tulojensa puolesta. Hänelle eliitissä ei kuitenkaan ole kysymys palkkapussista.
”Ennen eliittiin kuuluttiin syntyperän perusteella. Nykyisin eliittiin kuuluakseen täytyy osata sen pöytätavat”, hän sanoo. ”Se on sellaista muka-suvaitsevaisuutta, pitää omaksua tietty diskurssi ja olla muka-kiinnostunut esimerkiksi korkeakulttuurista, vaikka oikeasti ei olisikaan.”
Soini ei tunne itseään herraksi, mutta ei hän ole tavallista kansaakaan. Hän on nimennyt itsensä maisterisjätkäksi, kuten hänen pari vuotta sitten ilmestyneen kirjansa nimi kuuluu. Soinin mielestä eliitin etuoikeuksia on, että aina joku ottaa kopin. Hänellä tätä etuoikeutta ei ole. Hän voi tipahtaa perseelleen hetkenä minä hyvänsä – tai siltä hänestä tuntuu.
”Jossain kepussa tai Sdp:ssä sun ei anneta pudota. Mulla ei ole laskuvarjoja tai jotain AY-liikkeitä, jotka mut pelastaisivat. Jos putoan, jäljelle ei jää mitään.”
Ehkä Soini hieman liioittelee. Ei hän mepin ja puoluejohtajan pallilta kovin syvälle tipahda, vaikkei hän sen pelosta eroon pääsisikään.
Smp teki konkurssin toukokuussa 1995. Tuolloin Soini oli 33-vuotias, mahalaskun tehneen puolueen ex-puoluesihteeri. Hän mökötti yksikseen mökillään ilman selvää käsitystä tulevasta.
”En minä niistä tunteista kirjoittanut, mutta ihan helvettiähän se oli”, Soini sanoo viitaten Maisterisjätkään.
Jotain hyvää noista ajoista kuitenkin jäi. Mökille ilmaantui kummilapsen toinen kummi, Tiina, joka ilmoitti: ”Mie saavuin nyt.” Seuraavana vuonna he olivat naimisissa.
”Minä olen yksinkertainen mies. Jos rakastun naiseen, menen hänen kanssaan naimisiin”, Soini sanoo ja hörähtää.
Lokakuussa oli perussuomalaiset jo pystyssä. Soinista tuli puolueen toinen varapuheenjohtaja yhdessä nyt pitkäaikaisen kansanedustajan, Raimo Vistbackan, kanssa. Vuosi 1995 oli siis sittenkin hyvä vuosi Soinille, mutta se merkitsi myös Veikko Vennamon ajan loppua.
Veikko Vennamon persoona veti minua Suomen maaseudun puolueeseen magneetin lailla, Soini on kirjoittanut. Hän pääsi Vennamon oppipojaksi vuonna 1986, kun Vennamo kutsui Soinin toimistoonsa ja ilmoitti tarvitsevansa tätä vahvistamaan ”puolueensa peruslinjan tulkintaa”. Siitä alkoivat Soinin politiikan oppivuodet, useimmiten Vennamon puhelinsoitolla kello 7.30 aamulla.
”Vioistaan ja henkilökohtaisista ominaisuuksistaan huolimatta Vennamo oli paras mahdollinen Smp:n johtaja, vaikka tietysti oli päiviä jolloin mietti, että ei tässä ole mitään järkeä”, Soini sanoo.
Vaikka johtajana Vennamo oli tyranni, Soinille hän oli mentori. Vennamon avulla Soinin kestävyys kasvoi, ja sitä kestävyyttä politiikan pelissä ja julkisuudessa on tarvittu.
”Minähän pääsen sentään helpolla. Ennen ihmisiltä katkottiin käsiä ja jalkoja. Mitä mulle voidaan tehdä? Kirjoittaa pari ilkeää riviä. Minä en siitä välitä, mutta omien lasten kannalta sitä tietysti välillä ajattelee, että se on kurjaa.”
Soinilla on 13-vuotias tyttö ja 11-vuotias poika.
Hyvin Soini onkin jaksanut. Hän on johtanut perussuomalaisia jo 13 vuotta, yli kaksi kertaa niin kauan kuin minkään muun nykyisen eduskuntapuolueen johtaja. Ohimennen Soini mainitsee, että puheenjohtajana hän voisi olla vielä viitisen vuotta. Toistaiseksi perussuomalaiset on pitkälti Soinin puolue, vaikka hän ei välttämättä tahtoisi olla Vennamon kaltainen yksinvaltias. Mutta jatkajan löytäminen ei ole helppoa. Kaikki kiinnostuneet eivät edes kehtaa liittyä perussuomalaisiin. Soinin mukaan he pelkäävät, mitä muut sanoisivat.
”Mietin seuraajaani lämminhenkisesti, mutta samalla olen kauhuissani hänen puolestaan. Siihen tehtävään valmistautuminen vaatii oikealtakin ihmiseltä vuosien työn. Hänen pitää hioutua, kasvaa ja elää sopiva elämä tehtävää varten”, Soini sanoo.
”Joko sulla on nälkä?” Soini kysyy.
Vermon ravintolassa Raviinissa voisi nauttia à la carte -aterian. Soini ei kuitenkaan katetusta katsomosta välitä ja suuntaa jonottamaan makkaraperunatiskille. Hän syö lihaa ilman liikaa syyllisyyttä eläinten kohtelusta tai lihantuotannon ilmastovaikutuksista.
”En minä sitä sano, etteikö ilmasto nyt muutaman asteen voisi lämmetä, mutta kyseenalaistan sen, kuinka paljon siitä on ihmisen aiheuttamaa”, Soini sanoo.
Soinia ällöttää se, että viheraate on lyönyt läpi kaiken politiikan. Hän kuitenkin halveksuu vihreitä aivan muista syistä. Soinista puolue edustaa ”dekadenssia rappiota”.
”Siis se on liike, joka alkoi Koijärveltä”, hän pudistelee päätään. ”Ja nyt se on suvaitsematonta kaupunkilaiseliittiä, jolla on perintökaksio Krunikassa ja jotka ovat asettuneet kaikkien yläpuolelle kertomaan miten toisten tulisi elää. Tavallinen kansa on heille jotain halveksuttavaa.”
Soini sanoo vihreiden myyneen aatteensa. Se on hänestä alhaisinta mitä ihminen voi tehdä.
”Vihreät ei ole vaihtoehto. Se on peluripuolue, joka menee joka suuntaan mikä milloinkin sopii.”
Soinin mukaan se, että vihreät pysyy ydinvoimapäätöksestä huolimatta hallituksessa kertoo periaatteettomuudesta. Se, että puolue nosti sukupuolineutraalin avioliiton julkiseen keskusteluun juuri nyt, on taas silmänkääntötemppu. Huomio yritetään viedä ydinvoimasta toisaalle.
Soinin kanta homoliittoihin on arvattava.
”Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Ai miksi? Jos joku ei sitä ymmärrä, en minä sitä nyt edes ala selittämään. Hän ei sitten ymmärrä!”
Soini sanoo, että hän haluaisi poliittiseen keskusteluun enemmän todellisia aiheita. Sellaisia kuten se, miten työpaikat säilyvät Suomessa ja mistä löytyvät uudet viennin veturit, jotta hyvinvointivaltio pysyy pystyssä.
Olennaisia kysymyksiä. Harmi vain, että vastauksia niihin ei toistaiseksi tunnu olevan kenelläkään, ei edes perussuomalaisilla.
Vaikka perussuomalaisten voi ajatella edustavan uutta oikeistoa ja vihreiden uutta vasemmistoa, ääripäillä on paljon yhteistä. Ehkä perussuomalaiset ovat matkalla siihen, missä vihreät jo ovat: monenkirjavasta sakista varteenotettavaksi puolueeksi. Vuodet hallituksessa ovat tehneet vihreille tehtävänsä. Perussuomalaistenkin todellinen kestävyys ja periaatteet mitataankin vasta hallituksessa, jos puolue sinne joskus pääsee.
Aatteen myymisestä jotkut syyttävät Soiniakin. Onhan hän EU-vastaisuudestaan huolimatta ryhtynyt mepiksi ja pitänyt EU-kriittisyytensä viime vuosina varsin maltillisena.
Soini ei kannata unionista irtaantumista saman tien. Ei Suomen tarvitse, hän uskoo. EU tulee hajoamaan itsestään viimeistään sitten, kun rahat loppuvat. Euroopan unioni on kuin Neuvostoliitto, joka mureni omaan valheeseensa. Yksi esimerkki EU:n valheesta on Irlannin uusi kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta viime vuonna, kun ensimmäisen äänestyksen tulos ei miellyttänyt poliittisia johtajia. Toinen esimerkki löytyy Kreikan kriisistä.
”Miten ihmeessä Espanja ottaa 10 miljardia euroa vastuuta Kreikasta? Persaukinen valtio?” Soini kysyy.
Soinin kanssa jutellessa tulee olo, että tässähän puhuu aito jätkä. Mielipiteet ovat suoria, mutta perusteltuja, hymy on herkässä ja silmiin katsoo rehti mies.
”Suomiareenan vaalikeskustelu näytti mitä tuleman pitää. Vanhoilla puolueilla on nuoret puheenjohtajat – mikään ei ole muuttunut. Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet. Ainoa uusi asia, jota ’nuoret radikaalit’ puheenjohtajat haikailevat on ’sukupuolineutraali’ avioliitto. Kansan syviä rivejä tämä kotkotus ei kiinnosta tipan vertaa. Homorummutusta pitää yllä pieni, mutta äänekäs joukko, joka saa vanhat puolueet tanssimaan pillinsä mukaan.” (Timo Soinin ploki, 22.7.2010.)
On hassua, kuinka erilaiselta Soini vaikuttaa, kun lukee hänen blogiaan, tai siis plokia. Asiasisältö on aivan samaa kuin mitä Soini puhuu Vermossa, ja kyllä, myös haastattelua antaessaan Soini käyttää välillä hieman hämäräksi jääviä raamatullisia vertauksia. Tekstissä on kuitenkin outoa höyrypäisyyttä ja analyysin puutetta, sellaista epämääräistä tunnelmaa, joka ei ollut läsnä kasvokkain.
Ehkä se on karismaa. Soini saa puhuttua helposti kuulijan kantansa taakse. Tai sitten se on juuri sitä populismia, josta Soini teki gradunsa 80-luvun lopulla. Soini on taitava. Netissä hän puhuu tietoisesti kielellä, jota hänen yleisönsä siellä arvostaa.
Soini ei lupaa katteettomia, pikaeroa EU:sta tai työttömyyden poistamista kolmessa kuukaudessa. Hän kuitenkin pukee sanoiksi kaipuun aikaan, jolloin globalisaatiosta ja eurosta ei oltu kuultukaan ja jolloin Suomea johtivat kasvottoman pääoman sijasta vahvat poliitikot. Aikana, jolloin muiden puolueiden puheenjohtajat lupaavat vain lisää epävarmuutta, sekin riittää pitkälle. Siksi perussuomalaiset ovat tulevan kevään eduskuntavaalien todennäköisin voittaja.
Oman äänimäärän kasvattaminen ei ole Soinille tärkeää, hän todisti suosionsa jo viime vaaleissa. Olennaista on se, kuinka monta uutta kansanedustajaa perussuomalaiset onnistuu nostamaan eduskuntaan.
Mutta politiikassa kampanjointi ei ikinä lopu. Soini on jo ilmoittautunut vuoden 2012 presidentinvaaleihin. Edellisissä Soini oli reilut satatuhatta ääntä kerännyt väriläiskä. Nyt peli on vakavampaa.
Koska presidentinvaalit ovat henkilövaalit, myös pienen puolueen edustajalla on mahdollisuus päästä niissä pitkälle. Vuonna 1994 Rkp:n Elisabeth Rehn haastoi Sdp:n Martti Ahtisaaren toisella kierroksella – ja hävisi täpärästi. Nyt vaaleissa on vain yksi ennakkosuosikki, kokoomuksen Sauli Niinistö, mikäli hän ehdokkaaksi suostuu. Muita valovoimaisia ehdokkaita ei ole näköpiirissä.
Mutta ne vaalit ovat vielä kaukana.
Kun ravit loppuvat, kello lähenee yhtätoista. Se ei Soinia haittaa. Hän kömpii punaiseen Volvoonsa ja lähtee ajamaan kesämökkiään kohti Heinooseen.
Vaimo on toivottavasti laittanut saunan lämpimäksi."
Image 8/2010
..
Jahas, se oli siinä. Mie oon NIIIIN Persu, ja äänestän Soinia vaikka kiusallani. Appiukko, joka on kova kepulainen ja kaupunginvaltuutettu ja sosiaali- ja vaikka minkä lautakunnan jäsen, saa kyllä slaagin, mutta eiköhän se oo vähän niinku oma asia, ketä kukin äänestää.
Timo Soini, minunääneni tulee sinulle.
- Joko kaikki on sattumaa tai mikään ei ole sattumaa. Minä olen jälkimmäisellä kannalla, enkä välitä yhtään, jos minua sanotaan taantumukselliseksi, Timo Soini laukoo.
Pia Tiusanen, kuva: Jenniina Nummela
Kuka on mies, joka saa vapaasti häiritä yhteiskuntarauhaa vastustamalla abortteja ja homoliittoja ja joka näkemyksistään huolimatta kruunataan eurovaalien äänikuninkaaksi? Perussuomalaisten puheenjohtaja, europarlamentaarikko Timo Soini uskoo pääsevänsä katolisena helpommalla kuin jos olisi luterilainen ja sanoisi täsmälleen samat asiat. Hän uskoo myös, että aidoksi todettua vakaumusta kunnioitetaan.
- Ajatellaan ehkä, että kahelihan se Soini on, kun tuollaisia puhuu, mutta se on rehellinen kaheli. Minua ei pidetä farisealaisena, kiiltokuvakristittynä. Olen ennemminkin rosoinen, välillä räväkkä ja riehuja, välillä palava, jos sanotaan kristillisin termein.
On mies turpiinsakin saanut, eikä hän voi sietää uskonasioissa nössöilyä.
- En ole väistävä kristitty. En pysty aina kääntämään toista poskea. Vedän välillä täysillä takaisin. Olen vähän niin kuin Pietari, että Malkokselta korva lähtee hyvin äkkiä, jos käy kimppuun.
Perussuomalaisen miehen
epätavallinen valinta
Timo Soini kuvaa itseään perussuomalaiseksi mieheksi, joka pitää tavallisista asioista. Hänelle tärkeitä ovat työ, urheilu, hyvä ruoka, sauna, mökki, perhe, hevoset ja ravit.
Nuorena Soini mietti, opiskellako teologiaa vai valtiotieteitä. Jälkimmäinen voitti. Hän aisti, että naispapit Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa olisivat vain ajan kysymys. Niin olivatkin.
- Jos olet ortodoksi tai katolilainen, saat vapaasti olla naispappeuden vastustaja, mutta luterilaisena et saa olla. Se on mielestäni erikoista. Hyväksyn, että kirkko saa itse päättää asiasta, mutta koska Suomessa on valtionkirkko, niin yhteiskunta ja poliitikot puuttuvat siihen, Soini sanoo.
Nuori mies löysi hengellisen kotinsa roomalaiskatolisesta kirkosta. Naispappeuden hyväksyminen luterilaisessa kirkossa sysäsi häntä siihen suuntaan. Abortti oli toinen asia. Kun Soini oli 14-vuotias, hänen rinnakkaisluokkaansa käynyt tyttö tuli raskaaksi.
- Minusta oli hienoa, että hän piti lapsen, vaikka sosiaalinen paine ja kuiskuttelu oli kovaa. Se teki vaikutuksen. En oikein ymmärtänyt, kun luterilainen kirkko sanoi, etteihän abortti kiva ole, mutta kun elämä ja elämäntilanteet voivat olla hankalia.
Soini vastusti myös voimakkaasti kommunismia, ja silloisen paavin linjaukset ihastuttivat häntä.
- Suomessa oli vallalla käsitys, että kommunismi on ikuinen ja että sen kanssa pitää vain oppia elämään. Paavi opetti, ettei marxismiin ja ateismiin pidä sopeutua. Ajattelin, että tämähän on mainio kaveri.
Interrail-matkalla Irlantiin elokuussa 1985 tapahtui jotain niin erikoista, ettei Soini vieläkään ymmärrä jokaista piirtoa. Hän ei myöskään välitä puhua kaikesta katolisessa kirkossa kokemastaan.
- Tapasin nunnan, ja hän puhui niin ihmeellisiä asioita, etten ymmärrä, mistä hän osasi ja tiesi niistä minulle puhua.
Soini pohti, tarvitsisiko hänen siitä huolimatta sentään kirkkoa vaihtaa, mutta keväällä 1988 hänestä tuli katolinen.
- Siinä oli monta pohdintaa, lievää kiukkua – kyllä, voimakkaita henkilökohtaisia kokemuksia ja opilliset syyt. Mielestäni kirkko voi antaa anteeksi kaiken, mutta se ei voi mukautua maailmanajan mukaan. Katolinen kirkko on tehnyt hirveitä asioita ja laiminlyöntejä, mutta se ei ole koskaan opettanut vastoin sakramentteja eikä luopunut elämän pyhyyden kunnioittamisesta. Se teki vaikutuksen.
Jumalalle kukaan ei ole
ei-toivottu lapsi
- Mielestäni homoseksuaalit eivät voi mennä naimisiin eivätkä adoptoida lapsia, enkä hyväksy hedelmällisyyshoitoja kuin aviopareille. Ei näitä ole nostettu kepinnokkaan, vaikka ne ovat olleet lehdissä. Jos luterilaisena vetelisi samat jutut, pidettäisiin aivan mahdottomana tyyppinä, Timo Soini uumoilee.
Hän kertoo, ettei ole montakaan päivää siitä, kun eräs nainen kertoi hänelle abortistaan. Ei Soini naista tuomitse, teon kyllä.
- Teko on tuomittava, muttei ihminen. Se täytyy uskoa. Tässä on mielestäni katolisen kirkon suuri salaisuus.
- Pahaa pitää vastustaa, ja siitä on määrätty hinta. Mielestäni nykykristityt pääsevät helpolla. Ennen syötettiin leijonille, venytettiin penkissä tai tehtiin mitä milloinkin. Nyt korkeintaan jokin ateistijoukkio vähän pilkkaa, ja täällä täristään heti kuin haavanlehdet. Tuntuu, etteivät luterilaisen kirkon johtajatkaan uskalla sanoa mitään.
Abortin vastustaminen on Soinille päivänselvää.
- Ihmiselämä on pyhä. Jo Jesajan kirjassa sanotaan, että ”äitisi kohdusta minä sinut tunsin” – ja niin se on. Sehän on täysin selvää, että elämä alkaa hedelmöityksestä.
- Jos ajatellaan, että ihmisen elämä on pyhä, niin se on pyhä alusta asti. Tai jos ajatellaan, ettei se ole pyhä, minusta on suurta hurskastelua vastustaa kuolemantuomiota, jos kerran kannattaa kuolemantuomiota syntymättömälle lapselle.
Soinille raiskauksesta tai insestistä johtuva raskaus on vaikea asia. Hän muistuttaa, ettei hänellä ole tuomiovaltaa. Se kuuluu Jumalalle. Soini kuitenkin korostaa, että pitkälti yli yhdeksänkymmentä prosenttia aborteista tehdään mukavuussyistä.
- En ymmärrä käsitettä ei-toivottu raskaus. Jos raskaus on ei-toivottu, sehän merkitsee, että lapsikin on ei-toivottu. Kenen näkökulmasta hän on ei-toivottu? Jumalan näkökulmasta yksikään Jumalan lapsi ei voi olla ei-toivottu. On liikaa lapsia, joille on sanottu, että olet ei-toivottu lapsi, vahinko. Se on aika rankasti sanottu.
Soini pitää abortteja suurena tragediana. Hän huomauttaa, että niihin joudutaan usein siksi, että seksiä on harrastettu seksin takia, muualla kuin avioliitossa.
- Se on tavallaan seurausten maksamista.
- Abortin hyväksyminen johtaa väistämättä eutanasian hyväksymiseen. Jos ihmisarvo ei ole pyhä ja loukkaamaton, se on suhteellinen. Jos se on sitä, se on aina tapauskohtainen.
Avioliitto on
tahdon asia
Myös avioliitto on Timo Soinille pyhä. Hän uskoo, että seksin säästäminen avioliittoon varjelee monelta mustasukkaisuudelta, kateudelta ja katkeruudelta.
- Kun kaksi ihmistä solmii pysyvän suhteen, he voivat kyllä olla kavereita useiden kanssa – ja kypsien ihmisten on syytä ollakin, eikä käpertyä yhteen ihmiseen. Seksuaalisuus kuuluu kuitenkin vain miehelle ja naiselle ja vain miehelle ja vaimolle, koska se vain on niin.
Soini tietää, etteivät nykyihmiset tahdo ymmärtää, miksei avosuhteessa pitäisi asua. Hän perää miehen vastuuta sitoutua julkisesti rakastamaansa naiseen.
- Se ei ole sellaista, että ollaan nyt toistaiseksi ja vaihdetaan sitten, kun tulee parempi. Kun on tätä avioliittoa jonkin aikaa takana, tiedän, että tulee hyviä päiviä ja huonoja päiviä, tiedän, että olen itse hyvällä päällä ja joskus täysin mahdoton. Osaan kuulemma olla, Soini velmuilee.
Hän korostaa, että avioliitto on nimenomaan kristillinen tapa miehen ja naisen yhteiselolle. Katolisuudessa se on vieläpä sakramentti, jota ei voi purkaa. Soini syventyy pohtimaan elämän monitahoisuutta ja kohtuuttomuutta: entä jos toinen vain jättää, eikä kirkko anna mahdollisuutta eroon ja uuteen avioliittoon. Soini ei edes väitä, että hänellä olisi vastausta tähän.
Soini pitää tärkeänä, ettei tahoillaan naimisissa olevien miehen ja naisen välinen ystävyyskään mene liian pitkälle.
- Jos leikkii tulella, siinä käy hullusti. Monelle käy. Tunne ottaa vallan tahdosta. Avioliitto on tahdon asia.
Homo- ja lesbopareille Soini ei avioliittoa sallisi.
- Kyllä minä heidät ihmisinä hyväksyn, mutten hyväksy avioliitoksi kuin miehen ja naisen liiton.
--
Kristus on ainut
tie Jumalan luo
Timo Soini uskoo, että kristinusko on erilainen kuin muut uskonnot.
- Se on kipeä asia sanoa ääneen, mutta näin se on. Kaikkia ihmisiä, uskoja ja vakaumuksia pitää kunnioittaa, mutta jos puhutaan pelastuskysymyksestä, kristinusko opettaa, että Isän tykö mennään Kristuksen kautta. En voi mennä sanomaan, ettei näin ole.
Soini sanoo uskovansa niin kuin kirkko opettaa ja että usko on hänelle kirkon uskoa. Tällainen oli luterilaisessa ympäristössä varttuneelle Soinille aluksi vierasta.
- Minusta on harmi, että Kristuksen kirkko on jakautunut inhimillisestä vajavaisuudesta johtuen. Ei se oikein ole. Pitää katsoa, mikä yhdistää, ja se on Kristus. Kristinuskossa on kysymys siitä, uskooko syntien anteeksisaamiseen ja ikuiseen elämään. Kyllä vai ei?
Soini iloitsee, että usko on nimenomaan uskon asia. Kuuden tohtorinhatun älykkö ei ole sen vahvemmilla kuin kukaan muukaan. Soini pitää myös siitä, ettei kristinusko ole lässytystä.
- Se on oikeaa asiaa. Raamatussa on palavaa tekstiä: jos tahdot tulla täydelliseksi, mene ja myy omaisuutesi ja seuraa minua. Siinä osoitetaan, että jos haluaa tehdä vaatimusten eikä uskon mukaan, niin ei pysty.
Kieltääkö luterilainen kirkko
uskon voiman?
Suomen luterilaisesta kirkosta Soini on huolissaan, vaikkei siihen itse kuulukaan.
- Yhteiskunnallinen ajan henki tunkeutuu sinne. Se tunkeutuu myös meidän kirkkoomme, mutta katolinen kirkko on siinä mielessä vahva, että se katsoo syntiä suoraan silmiin. Se on tehnyt niin kaksituhatta vuotta riippumatta siitä, että sen papistot, hallintovirkamiehet ja jäsenet ovat tehneet mitä kauheimpia asioita. Opista ei ole lähdetty lipsumaan.
Soini pelkää, että luterilaisen kirkon vaarana on suhteellistaa kaikki, pitää kaikkea vain kauniina tarinana ja pelastusta symbolisena.
- Lopulta kielletään uskon koko voima. On hyvä ihminen, hyvä elämä, hyvä humanismi – ihan täyttä roskaa.
Timo Soinille on tärkeää, että kristillisyys on iloinen asia. Hän painottaa, ettei se merkitse kepeäkenkäisyyttä.
- Meitä on monenlaisia. En ole mallikristitty. Olen välillä hyvinkin rankka persoona ja joskus kohtuuton, mutta kuitenkin armon alainen. Jumalan luo on monta tietä, mutta kaikki tiet vievät Kristuksen kautta."
*****
Timo Soini – Suuri johtaja
Teksti: Kati Ala-Ilomäki |Kuva: Juuso Westerlund
"Vielä hetki sitten Timo Soinin rempseät puheenvuorot olivat puhdasta viihdettä. Nyt perussuomalaisia pidetään eduskuntavaalien varmana voittajana, jota muut peesaavat. Kuinka tässä näin kävi?
Keskikesän valo lankeaa Vermon raviradan katsomoon. Illan lähtölista toimii loistavasti aurinkolippana miehelle, joka beigeissä, silitystä kaipaavissa housuissaan seuraa silmä kovana, miten hevonen numero 9, tumma ravuri nimeltä Play My Game, pärjää kilpailussa.
Miehen harmaan pikkutakin kahdesta napista alempi repsottaa uhkaavasti muutaman langan varassa. Takin alta pilkottaa pikeepaita, jonka turkoosilla rinnuksiin kirjailtu Boss sointuu huonosti liepeessä olevaan sinivalkoiseen pinssiin.
”Näitä pinssejä jaetaan kaikille, mutta sillä velvoitteella, että sitä on pidettävä. Jos ei pidä, kantaa häpeää, ja sitä häpeää moni ei kestä”, mies sanoo.
Pinssissä lukee PerusS ja mies on perussuomalaisten puheenjohtaja, europarlamentaarikko Timo Soini, 48, ravien vakioasiakas jo 34 vuotta ja Vermon raviradan hallituksen jäsen.
Soini on ollut politiikassa mukana lähes parikymmentä vuotta, suuren osan ajasta ilman, että häneen on suhtauduttu kovin tosissaan. Nyt asenne on toinen. Soini on kesälomalla, mutta hänen kalenterinsa on täynnä yleisöesiintymisiä, radiohaastatteluja ja lehtijuttuja. Tänäänkin Soini on jo ehtinyt esiintyä aamutelkkarissa.
Eihän tässä näin pitänyt käydä. Soini vie mediatilan siitä huolimatta, että tarjolla olisi kuvauksellisempiakin puoluejohtajia. Kokoomuksen Jyrki Katainen, keskustan Mari Kiviniemi, Sdp:n Jutta Urpilainen, vihreiden Anni Sinnemäki. Heidät on valittu puolueittensa johtoon paitsi asiasyistä, myös imagovoittojen toivossa. He ovat kuin samasta muotista valettuja, nuoria ja hoikkia keulakuvia – sitä kaikkea, mitä Soini ei ole.
Kymmenen vuotta sitten Helsingin Sanomissa oli artikkeli Soinin vaara. Soini oli ilmaissut kaipuunsa saada Suomeen populistinen oikeistopuolue, ja artikkelissa kysyttiin, miksi Soini itse ei ryhtyisi sellaisen johtajaksi. Toimittaja Saska Snellman pohti asiaa näin: ”Ehkä se kiikastaa fysiikasta: pyöreäkasvoiset pyknikot sopivat maaseudun puolueeseen, mutta urbaanin protestipuolueen johtajan täytyy näyttää coolilta talk show’ssa.”
Tuolloin Soini jo oli perussuomalaisten puoluejohtaja. Harva kuitenkaan otti puoluetta vakavasti. Hän oli lähinnä viihdettä ja hänen rehvakkaat kommenttinsa olivat nannaa toimittajille.
Soinilla on edelleen pyöreät kasvot ja tarkkaan hiottuja retorisia irtiottoja satelee tarpeen vaatiessa. Hän ei vieläkään ole cool, ja juuri se on hänen valttinsa.
Perussuomalaisten kannatus on ollut nousussa yhtämittaisesti kohta kaksi vuotta. Heinäkuussa Yle julkaisi gallupin, jonka mukaan perussuomalaisten kannatus ylitti täpärästi kymmenen prosentin rajan nostaen sen Suomen neljänneksi suosituimmaksi puolueeksi, ohi vihreiden.
Ei Soini siis mikään ohimenevä vitsi ole, kuten joskus ehkä uumoiltiin. Mutta mitä hän sitten on?
Onko Soini rasisti vai ei? Asiaa on kysytty ainakin kymmenen vuotta, siitä lähtien, kun Soini vuonna 2000 kirjoitti Helsingin Sanomiin mielipidekirjoituksen Haiderin ja Hagenin menestys ei ole sattumaa.
Kirjoituksessa Soini uskoi nyt jo edesmenneen Jörg Haiderin johtaman Itävallan vapauspuoleen ja norjalaisen Carl. I Hagenin johtaman edistyspuolueen olevan eurooppalaisen politiikan tulevaisuutta – Soinin sanoin uutta oikeistoa, joka haastaa uuden vasemmiston eli vihreät. Tämä siis aikana, jolloin Haiderin ja Hagenin puolueet tuotiin lehdistössä esiin lähinnä muukalaisvihamielisinä.
Soini väitti että sekä Haider että Hagen ovat puhdistaneet puolueistaan rasisteja ja että oli väärin ajatella heitä nykyajan hitlereinä. Oikeistopuolueiden suosio johtui siitä, että ne puhuivat kansan kieltä ja ottivat kansan ongelmat vakavasti, liittyivät ne sitten monikulttuurisuuteen tai johonkin muuhun teemaan.
Tietenkään omien sanojensa mukaan Soini ei ole rasisti. Viime vuoden huhtikuussa Maria!-showssa hän kielsi asian sillä perusteella, että kuuluu katoliseen kirkkoon. Aidosti uskova ihminen ei hänen mukaansa voi olla rasisti.
Perussuomalaisten suosima – ja taannoin myös Sdp:n Jutta Urpilaisen suusta kuultu – ”maassa maan tavalla” -fraasi ei ole Soinista rasistinen. Soinista kansa on itsenäinen ryhmä ihmisiä, joilla on yhteiset pelisäännöt sille, miten yhdessä ollaan, mutta joka voi muuttua ja johon voi tulla ulkopuolelta.
”Ei kaikkea tapakulttuuriin liittyvää tietenkään tarvitse hyväksyä, enhän minäkään hyväksy. Mutta tarkoitan sitä, että esimerkiksi on jonkinlainen yhteinen käsitys siitä miten Suomessa vietetään joulua tai juhannusta”, Soini sanoo.
Perussuomalaisten suosiota on kuitenkin pyritty selittämään maahanmuuttovastaisuudella. Sen on vihjailtu olevan jopa äärioikeistolainen.
Väite kummastuttaa Soinia.
”Ainut asia jonka ehkä jaan oikeiston kanssa, on tietyt moraalikysymykset”, hän sanoo ja vakuuttaa, että maahanmuuttokysymys ei ole puolueen ydinasia. ”Aina jos puolueella on kymmenen prosentin kannatus, ovat syyt siihen monimutkaiset. Olen yrittänyt kertoa tätä.”
Perussuomalaisten tapauksessa näitä syitä ovat esimerkiksi EU-vastaisuuden nousu, kuntatalouden rapautuminen, vaalirahaskandaalit ja ihmisten yleinen pettymys vanhoihin puolueisiin. Mahdollisia äänestäjiä se on saanut ainakin keskustalta ja demareilta, ja lisäksi se on onnistunut herättämään joukon perinteisille puolueille vaihtoehtoa kaipaavia nukkuvia.
Soini kuitenkin antaa puoluetovereidensa ratsastaa maahanmuuttokysymyksillä, ja hyötyy siitä itsekin. Esimerkiksi heinäkuussa 13 perussuomalaista poliitikkoa allekirjoitti manifestin, jossa vaaditaan maahanmuuttopolitiikan uudistamista ja irtisanoutumista monikulttuurisuus-ideologiasta. Käytännön ratkaisuina esitetään esimerkiksi vuoden takarajaa maahanmuuttajalle maksettavalle toimeentulotuelle ja kansalaisuuden ehdoksi muun muassa riittävää kielitaitoa ja taloudellista riippumattomuutta.
Manifestissa ei ole mitään, mistä perussuomalaisten keskuudessa ei jo aiemminkin olisi puhuttu, ja jo sen nimi, Nuiva Manifesti, kielii julkisuustempusta. Silti se uutisoitiin laajalti.
”Hah hah, taas nappasivat toimittajat madon ongenkoukusta”, Soini nauraa. ”Perussuomalaisille on aina valitettu, että kun ei ole ohjelmaa. Nyt kun joku teki sellaisen niin ollaan, että ’hyi kauheaa!’. Tämä oli Jussilta [Halla-aho] taitavasti tehty. Jos he halusivat saada viestinsä läpi, niin sen saivat kyllä.”
Tempauksesta puhuessaan Soini puhuu koko ajan heistä ja niistä, ei kertaakaan meistä.
Play My Game -ravuri jäi lähtönsä toiseksi viimeiseksi. Soini ei näytä harmistuneelta, väsyneeltä kylläkin. Lomapäivä on alkanut aamuneljältä.
Haastattelun tekeminen raveissa oli hänen ideansa, ja kyllähän se tukee hänen kansanmiehen rooliaan. Sillä on hintansa: aina kun joku lähestyy hymyssä suin ja odottavan näköisenä, on pakko hymyillä itsekin ja antautua kuuntelemaan tuiki tuntematonta.
”Hyvät kommentit oli teeveessä – nyt tuli yksi äänestäjä lisää”, huikkaa lippalakkipäinen, pitkä keski-ikäinen mies Soinille.
”Sun pitää tulla käymään Ypäjällä”, ehdottaa Ilkka Korpi, yksi Suomen menestyneimmistä raviohjastajista.
”Vennamo oli itse herra ja ylhäisyys”, sanoo tuntematon maalaisisäntä, joka tulee vierelle muistelemaan menneitä, ja ihmettelee heti perään ydinvoiman vastustajia. Kaupunkilaiset eivät ymmärrä, että ei energiaa tähän maahan muuten saada.
Soini kuuntelee kärsivällisesti ja nyökyttelee, välillä hän naureskelee hyväntahtoisesti.
”Totta kai kaikkein mieluiten seisoisin tässä yksin ja tuijottaisin hiljaa eteeni”, hän sanoo, kun ei ole ylimääräisiä korvia. Yksin Soini ei saa olla, mutta ulkopuolinen hän on silti. Raveissa Soini on kansan keskellä mutta liian tunnettu sulautuakseen massaan. Brysselissä hän kohtaa eliitin, johon ei kuitenkaan itse koe kuuluvansa.
Siinä ovat Soinin lempitermit: kansa ja eliitti.
Termit ovat jäänne Suomen maaseudun puolueesta, johon Soini liittyi 17-vuotiaana. Puolueen retoriikkaan kuului herraviha. ”Rötösherrat” ja ”kyllä kansa tietää” olivat tiukkaan viljeltyjä fraaseja. Sitten Smp:läisistä tuli herroja itsestään, Veikko Vennamon pojasta Pekasta liikenneministeri ja Urpo Leppäsestä työministeri, eivätkä ongelmat silti ratkenneet.
Soini itse on auttamattomasti eliittiä vaikutusvaltansa ja tulojensa puolesta. Hänelle eliitissä ei kuitenkaan ole kysymys palkkapussista.
”Ennen eliittiin kuuluttiin syntyperän perusteella. Nykyisin eliittiin kuuluakseen täytyy osata sen pöytätavat”, hän sanoo. ”Se on sellaista muka-suvaitsevaisuutta, pitää omaksua tietty diskurssi ja olla muka-kiinnostunut esimerkiksi korkeakulttuurista, vaikka oikeasti ei olisikaan.”
Soini ei tunne itseään herraksi, mutta ei hän ole tavallista kansaakaan. Hän on nimennyt itsensä maisterisjätkäksi, kuten hänen pari vuotta sitten ilmestyneen kirjansa nimi kuuluu. Soinin mielestä eliitin etuoikeuksia on, että aina joku ottaa kopin. Hänellä tätä etuoikeutta ei ole. Hän voi tipahtaa perseelleen hetkenä minä hyvänsä – tai siltä hänestä tuntuu.
”Jossain kepussa tai Sdp:ssä sun ei anneta pudota. Mulla ei ole laskuvarjoja tai jotain AY-liikkeitä, jotka mut pelastaisivat. Jos putoan, jäljelle ei jää mitään.”
Ehkä Soini hieman liioittelee. Ei hän mepin ja puoluejohtajan pallilta kovin syvälle tipahda, vaikkei hän sen pelosta eroon pääsisikään.
Smp teki konkurssin toukokuussa 1995. Tuolloin Soini oli 33-vuotias, mahalaskun tehneen puolueen ex-puoluesihteeri. Hän mökötti yksikseen mökillään ilman selvää käsitystä tulevasta.
”En minä niistä tunteista kirjoittanut, mutta ihan helvettiähän se oli”, Soini sanoo viitaten Maisterisjätkään.
Jotain hyvää noista ajoista kuitenkin jäi. Mökille ilmaantui kummilapsen toinen kummi, Tiina, joka ilmoitti: ”Mie saavuin nyt.” Seuraavana vuonna he olivat naimisissa.
”Minä olen yksinkertainen mies. Jos rakastun naiseen, menen hänen kanssaan naimisiin”, Soini sanoo ja hörähtää.
Lokakuussa oli perussuomalaiset jo pystyssä. Soinista tuli puolueen toinen varapuheenjohtaja yhdessä nyt pitkäaikaisen kansanedustajan, Raimo Vistbackan, kanssa. Vuosi 1995 oli siis sittenkin hyvä vuosi Soinille, mutta se merkitsi myös Veikko Vennamon ajan loppua.
Veikko Vennamon persoona veti minua Suomen maaseudun puolueeseen magneetin lailla, Soini on kirjoittanut. Hän pääsi Vennamon oppipojaksi vuonna 1986, kun Vennamo kutsui Soinin toimistoonsa ja ilmoitti tarvitsevansa tätä vahvistamaan ”puolueensa peruslinjan tulkintaa”. Siitä alkoivat Soinin politiikan oppivuodet, useimmiten Vennamon puhelinsoitolla kello 7.30 aamulla.
”Vioistaan ja henkilökohtaisista ominaisuuksistaan huolimatta Vennamo oli paras mahdollinen Smp:n johtaja, vaikka tietysti oli päiviä jolloin mietti, että ei tässä ole mitään järkeä”, Soini sanoo.
Vaikka johtajana Vennamo oli tyranni, Soinille hän oli mentori. Vennamon avulla Soinin kestävyys kasvoi, ja sitä kestävyyttä politiikan pelissä ja julkisuudessa on tarvittu.
”Minähän pääsen sentään helpolla. Ennen ihmisiltä katkottiin käsiä ja jalkoja. Mitä mulle voidaan tehdä? Kirjoittaa pari ilkeää riviä. Minä en siitä välitä, mutta omien lasten kannalta sitä tietysti välillä ajattelee, että se on kurjaa.”
Soinilla on 13-vuotias tyttö ja 11-vuotias poika.
Hyvin Soini onkin jaksanut. Hän on johtanut perussuomalaisia jo 13 vuotta, yli kaksi kertaa niin kauan kuin minkään muun nykyisen eduskuntapuolueen johtaja. Ohimennen Soini mainitsee, että puheenjohtajana hän voisi olla vielä viitisen vuotta. Toistaiseksi perussuomalaiset on pitkälti Soinin puolue, vaikka hän ei välttämättä tahtoisi olla Vennamon kaltainen yksinvaltias. Mutta jatkajan löytäminen ei ole helppoa. Kaikki kiinnostuneet eivät edes kehtaa liittyä perussuomalaisiin. Soinin mukaan he pelkäävät, mitä muut sanoisivat.
”Mietin seuraajaani lämminhenkisesti, mutta samalla olen kauhuissani hänen puolestaan. Siihen tehtävään valmistautuminen vaatii oikealtakin ihmiseltä vuosien työn. Hänen pitää hioutua, kasvaa ja elää sopiva elämä tehtävää varten”, Soini sanoo.
”Joko sulla on nälkä?” Soini kysyy.
Vermon ravintolassa Raviinissa voisi nauttia à la carte -aterian. Soini ei kuitenkaan katetusta katsomosta välitä ja suuntaa jonottamaan makkaraperunatiskille. Hän syö lihaa ilman liikaa syyllisyyttä eläinten kohtelusta tai lihantuotannon ilmastovaikutuksista.
”En minä sitä sano, etteikö ilmasto nyt muutaman asteen voisi lämmetä, mutta kyseenalaistan sen, kuinka paljon siitä on ihmisen aiheuttamaa”, Soini sanoo.
Soinia ällöttää se, että viheraate on lyönyt läpi kaiken politiikan. Hän kuitenkin halveksuu vihreitä aivan muista syistä. Soinista puolue edustaa ”dekadenssia rappiota”.
”Siis se on liike, joka alkoi Koijärveltä”, hän pudistelee päätään. ”Ja nyt se on suvaitsematonta kaupunkilaiseliittiä, jolla on perintökaksio Krunikassa ja jotka ovat asettuneet kaikkien yläpuolelle kertomaan miten toisten tulisi elää. Tavallinen kansa on heille jotain halveksuttavaa.”
Soini sanoo vihreiden myyneen aatteensa. Se on hänestä alhaisinta mitä ihminen voi tehdä.
”Vihreät ei ole vaihtoehto. Se on peluripuolue, joka menee joka suuntaan mikä milloinkin sopii.”
Soinin mukaan se, että vihreät pysyy ydinvoimapäätöksestä huolimatta hallituksessa kertoo periaatteettomuudesta. Se, että puolue nosti sukupuolineutraalin avioliiton julkiseen keskusteluun juuri nyt, on taas silmänkääntötemppu. Huomio yritetään viedä ydinvoimasta toisaalle.
Soinin kanta homoliittoihin on arvattava.
”Avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Ai miksi? Jos joku ei sitä ymmärrä, en minä sitä nyt edes ala selittämään. Hän ei sitten ymmärrä!”
Soini sanoo, että hän haluaisi poliittiseen keskusteluun enemmän todellisia aiheita. Sellaisia kuten se, miten työpaikat säilyvät Suomessa ja mistä löytyvät uudet viennin veturit, jotta hyvinvointivaltio pysyy pystyssä.
Olennaisia kysymyksiä. Harmi vain, että vastauksia niihin ei toistaiseksi tunnu olevan kenelläkään, ei edes perussuomalaisilla.
Vaikka perussuomalaisten voi ajatella edustavan uutta oikeistoa ja vihreiden uutta vasemmistoa, ääripäillä on paljon yhteistä. Ehkä perussuomalaiset ovat matkalla siihen, missä vihreät jo ovat: monenkirjavasta sakista varteenotettavaksi puolueeksi. Vuodet hallituksessa ovat tehneet vihreille tehtävänsä. Perussuomalaistenkin todellinen kestävyys ja periaatteet mitataankin vasta hallituksessa, jos puolue sinne joskus pääsee.
Aatteen myymisestä jotkut syyttävät Soiniakin. Onhan hän EU-vastaisuudestaan huolimatta ryhtynyt mepiksi ja pitänyt EU-kriittisyytensä viime vuosina varsin maltillisena.
Soini ei kannata unionista irtaantumista saman tien. Ei Suomen tarvitse, hän uskoo. EU tulee hajoamaan itsestään viimeistään sitten, kun rahat loppuvat. Euroopan unioni on kuin Neuvostoliitto, joka mureni omaan valheeseensa. Yksi esimerkki EU:n valheesta on Irlannin uusi kansanäänestys Lissabonin sopimuksesta viime vuonna, kun ensimmäisen äänestyksen tulos ei miellyttänyt poliittisia johtajia. Toinen esimerkki löytyy Kreikan kriisistä.
”Miten ihmeessä Espanja ottaa 10 miljardia euroa vastuuta Kreikasta? Persaukinen valtio?” Soini kysyy.
Soinin kanssa jutellessa tulee olo, että tässähän puhuu aito jätkä. Mielipiteet ovat suoria, mutta perusteltuja, hymy on herkässä ja silmiin katsoo rehti mies.
”Suomiareenan vaalikeskustelu näytti mitä tuleman pitää. Vanhoilla puolueilla on nuoret puheenjohtajat – mikään ei ole muuttunut. Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet. Ainoa uusi asia, jota ’nuoret radikaalit’ puheenjohtajat haikailevat on ’sukupuolineutraali’ avioliitto. Kansan syviä rivejä tämä kotkotus ei kiinnosta tipan vertaa. Homorummutusta pitää yllä pieni, mutta äänekäs joukko, joka saa vanhat puolueet tanssimaan pillinsä mukaan.” (Timo Soinin ploki, 22.7.2010.)
On hassua, kuinka erilaiselta Soini vaikuttaa, kun lukee hänen blogiaan, tai siis plokia. Asiasisältö on aivan samaa kuin mitä Soini puhuu Vermossa, ja kyllä, myös haastattelua antaessaan Soini käyttää välillä hieman hämäräksi jääviä raamatullisia vertauksia. Tekstissä on kuitenkin outoa höyrypäisyyttä ja analyysin puutetta, sellaista epämääräistä tunnelmaa, joka ei ollut läsnä kasvokkain.
Ehkä se on karismaa. Soini saa puhuttua helposti kuulijan kantansa taakse. Tai sitten se on juuri sitä populismia, josta Soini teki gradunsa 80-luvun lopulla. Soini on taitava. Netissä hän puhuu tietoisesti kielellä, jota hänen yleisönsä siellä arvostaa.
Soini ei lupaa katteettomia, pikaeroa EU:sta tai työttömyyden poistamista kolmessa kuukaudessa. Hän kuitenkin pukee sanoiksi kaipuun aikaan, jolloin globalisaatiosta ja eurosta ei oltu kuultukaan ja jolloin Suomea johtivat kasvottoman pääoman sijasta vahvat poliitikot. Aikana, jolloin muiden puolueiden puheenjohtajat lupaavat vain lisää epävarmuutta, sekin riittää pitkälle. Siksi perussuomalaiset ovat tulevan kevään eduskuntavaalien todennäköisin voittaja.
Oman äänimäärän kasvattaminen ei ole Soinille tärkeää, hän todisti suosionsa jo viime vaaleissa. Olennaista on se, kuinka monta uutta kansanedustajaa perussuomalaiset onnistuu nostamaan eduskuntaan.
Mutta politiikassa kampanjointi ei ikinä lopu. Soini on jo ilmoittautunut vuoden 2012 presidentinvaaleihin. Edellisissä Soini oli reilut satatuhatta ääntä kerännyt väriläiskä. Nyt peli on vakavampaa.
Koska presidentinvaalit ovat henkilövaalit, myös pienen puolueen edustajalla on mahdollisuus päästä niissä pitkälle. Vuonna 1994 Rkp:n Elisabeth Rehn haastoi Sdp:n Martti Ahtisaaren toisella kierroksella – ja hävisi täpärästi. Nyt vaaleissa on vain yksi ennakkosuosikki, kokoomuksen Sauli Niinistö, mikäli hän ehdokkaaksi suostuu. Muita valovoimaisia ehdokkaita ei ole näköpiirissä.
Mutta ne vaalit ovat vielä kaukana.
Kun ravit loppuvat, kello lähenee yhtätoista. Se ei Soinia haittaa. Hän kömpii punaiseen Volvoonsa ja lähtee ajamaan kesämökkiään kohti Heinooseen.
Vaimo on toivottavasti laittanut saunan lämpimäksi."
Image 8/2010
..
Jahas, se oli siinä. Mie oon NIIIIN Persu, ja äänestän Soinia vaikka kiusallani. Appiukko, joka on kova kepulainen ja kaupunginvaltuutettu ja sosiaali- ja vaikka minkä lautakunnan jäsen, saa kyllä slaagin, mutta eiköhän se oo vähän niinku oma asia, ketä kukin äänestää.
Timo Soini, minunääneni tulee sinulle.
22.10.2011
Ps 34, Ps 37:8,21
Pelastuneen kiitoslaulu
Minä tahdon aina ylistää Herraa,
lakkaamatta laulaa hänelle kiitosta!
Herran hyvyyden tähden
minä ylistän itseäni onnelliseksi.
Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat.
Tulkaa, kiittäkää minun kanssani Herraa, kunnioittakaamme yhdessä hänen nimeään!
Minä käännyin Herran puoleen,
ja hän vastasi minulle.
Hän vapautti minut kaikesta pelosta.
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa,
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä.
Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.
Katsokaa, nähkää omin silmin!
Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä!
Onnellinen se, joka turvaa häneen.
Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä!
Mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät.
Nuoret leijonatkin uupuvat ja näkevät nälkää, mutta sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin.
Tulkaa, lapset, ja kuulkaa minua!
Minä opetan teille, mitä on Herran pelko.
Jos odotat elämältä hyvää
ja toivot pitkää ikää,
niin varo kieltäsi,
älä päästä huulillesi petoksen sanaa.
Karta pahaa ja tee hyvää, pyri sopuun, rakenna rauhaa!
Herran silmät katsovat vanhurskaita,
hänen korvansa kuulevat heidän avunhuutonsa.
Herra kääntyy pahantekijöitä vastaan,
heidän muistonsakin hän hävittää maan päältä.
Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee
ja pelastaa heidät kaikesta hädästä.
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän,
hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta,
mutta kaikista niistä Herra hänet vapauttaa.
Herra varjelee häntä,
ei yksikään hänen luunsa murru.
Jumalattoman tuhoaa hänen oma pahuutensa,
tuomion saavat vanhurskaan vihamiehet.
Niitä, jotka turvaavat Herraan, ei kohtaa tuomio. Hän lunastaa heidät vapaiksi.
*******
8 Malta mielesi, hillitse vihasi!
Älä kiivastu --
se johtaa vain pahaan!
21 Jumalaton ottaa lainaa mutta ei maksa takaisin,
vanhurskas on hyväsydäminen ja antaa omastaan.
Minä tahdon aina ylistää Herraa,
lakkaamatta laulaa hänelle kiitosta!
Herran hyvyyden tähden
minä ylistän itseäni onnelliseksi.
Maan hiljaiset kuulevat sen ja iloitsevat.
Tulkaa, kiittäkää minun kanssani Herraa, kunnioittakaamme yhdessä hänen nimeään!
Minä käännyin Herran puoleen,
ja hän vastasi minulle.
Hän vapautti minut kaikesta pelosta.
Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa,
heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä.
Herran enkeli on asettunut vartioon. Hän suojaa niitä, jotka palvelevat Herraa, ja pelastaa heidät.
Katsokaa, nähkää omin silmin!
Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä!
Onnellinen se, joka turvaa häneen.
Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä!
Mitään ei puutu niiltä, jotka häntä pelkäävät.
Nuoret leijonatkin uupuvat ja näkevät nälkää, mutta sillä, joka turvaa Herraan, on kaikkea kyllin.
Tulkaa, lapset, ja kuulkaa minua!
Minä opetan teille, mitä on Herran pelko.
Jos odotat elämältä hyvää
ja toivot pitkää ikää,
niin varo kieltäsi,
älä päästä huulillesi petoksen sanaa.
Karta pahaa ja tee hyvää, pyri sopuun, rakenna rauhaa!
Herran silmät katsovat vanhurskaita,
hänen korvansa kuulevat heidän avunhuutonsa.
Herra kääntyy pahantekijöitä vastaan,
heidän muistonsakin hän hävittää maan päältä.
Kun vanhurskaat huutavat apua, Herra kuulee
ja pelastaa heidät kaikesta hädästä.
Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän,
hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Monet vaivat kohtaavat vanhurskasta,
mutta kaikista niistä Herra hänet vapauttaa.
Herra varjelee häntä,
ei yksikään hänen luunsa murru.
Jumalattoman tuhoaa hänen oma pahuutensa,
tuomion saavat vanhurskaan vihamiehet.
Niitä, jotka turvaavat Herraan, ei kohtaa tuomio. Hän lunastaa heidät vapaiksi.
*******
8 Malta mielesi, hillitse vihasi!
Älä kiivastu --
se johtaa vain pahaan!
21 Jumalaton ottaa lainaa mutta ei maksa takaisin,
vanhurskas on hyväsydäminen ja antaa omastaan.
"Tule Rauhan Henki, hiljaa kohota, katseet ylös maasta, kohti Kristusta"
Nyt on sitten ensimmäinen viikko työharjoittelua ohi, ja jos minä jotain olen oppinut, niin ainakin sen, etten millään voi käsittää ihmisiä, jotka tekee virka-aikaa. Ei kertakaikkiaan sovi minulle. Joka hemskutin aamu ylös neljän jälkeen ja sitten liikenteeseen aamuruuhkaan ryntäilevän rahvaan sekaan ja niiden perheenäitien, jotka ei saa sitä Ford Ka:tansa liikkumaan yli kahdeksaakymppiä moottoritien ohituskaistalla. Arrggh!
Omassa työpaikassani kun ei vuorot ala ikinä kahdeksalta, niin en ole tottunut siihen tolkuttomaan ruuhkaan, ja yleensäkin kun teen pelkkää yötä ja joskus iltoja (nyt opiskelun takia toisinaan myös aamuja, mutta silloinkin tulen klo 6.30 eikä ole minkäänlaista ruuhkaa.) En kyllä käsnää ihmisiä jotka jaksaa istua aamuin illoin siinä autojonossa joka kestää Nurmijärvelle asti.
Puhumattakaan siitä, että olen VÄSYNYT. Viikolla tein kaksi iltaa omalla työpaikalla, eli tulin suoraan työharjoittelusta iltavuoroon ja olin yhteentoista. Kun nousu oli aamulla neljältä, niin mitäkähän tuota nukuin, kolmisen tuntia. Nyt on viikonloppu, mutta missäs minä olen; töissä omalla työpaikalla. Ja samoin huomenna, yhteentoista, ja kun maanantaina pitää taas nousta neljältä, niin viikko alkaa kolmen tunnin unilla. Ja kun siellä työharjoittelussa pitäisi olla pirteä, oma-aloitteinen, kaikesta kiinnostunut ja sitä rataa.
Niin että valivalivalivali.
Mutta kyllä minä jaksan, kun on pakko jaksaa, ja Herran avulla. Hän antaa minulle voimaa. Ja Hän teki minulle taas Ihmeen. Kun se naurettava liksa, jonka sain näistä noin 80 tunnista, jotka pystyn tekemään tässä listassa, veteli kertakaikkiaan viimeisiään ja bensatankki oli jotakuinkin tyhjä samoin kuin jääkaappi, ja jouduin suuren epäuskon valtaan, että eikö Jumala autakkaan - niin auttoihan Hän. Kelalta tuli kirjekuori, ja siellä oli joku käsittämätön teksti minun kesän pitkästä sairaslomasta, että kun työnantajanne ei olekkaan maksanut teille sairaspäivärahaa niin ja niin monesta päivästä, niin Kela sitten maksaa perustuen joihinkin pykäliin ... en minä siitä mitään älynnyt, mutta pääasia oli se, että tililleni oli ilmestynyt 450 euroa! Enkä minä ole edes hakenut mitään päivärahaa Kelalta eikä työnantaja tämmöisestä ollut mitään puhunut. Jos tämä ei ole ihme, niin mikä sitten?
Kiitos ja ylistys Herralle!
Jos ei niinku neljään viikkoon nuku juurikaan, niin siinähän käy silleen, että työmatkalla menee tajuttomaksi väsymyksestä ratissa ja pöläyttää pöpelikköön jossain 150km/h tuntivauhdissa. En viitsi edes ajatella. Kaikki menee Herran tahdon mukaan.
Helmikuussa lähden oppiin saattohoitokotiin kahdeksaksi viikoksi. Ilman palkkaa. En murehdi etukäteen. En pelkää. Herra pitää huolen.
"Älkää siis murehtiko siitä, mitä söisitte tai joisitte tai millä itsenne vaatettaisitte. Teidän Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Etsikää ensin Taivasten Valtakuntaa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."
No, on tässä se hyvä puoli, että kun ei uskalla syödä (koska sitten sitä vasta väsyneeksi menisi) niin on pieniä mahdollisuuksia saada karistettua muutama kilo :) Haha, käytän nyt jo työvaatteina S:n housuja ja jakkua, mutta me naisethan ollaan sellaisia, että ikinä et voi olla liian laiha.
Mutta ens viikonloppu mulla on vapaa. Ihan koko viikonloppu. Tosin viikolla teen kaksi iltaa omassa työssä harjoittelupäivän päälle, mutta vannon, että sen viikonlopun minä NUKUN. Meillä on isännän kanssa 11-vuotishääpäivä 26.10, ja tuttu Virpi-pappi on luvannut siunata avioliittomme kirkollisesti, kun meidäthän on vihitty maistraatissa. Ensin suunniteltiin sitä ens viikonloppua, mutta en minä jaksa. Ei puhettakaan. Miten ihmeessä sitä voi olla näin tavattoman uupunut? Nyt minä ymmärrän, kun joku sanoo olevansa "kuolemanväsynyt".
Perjantaina en kestänyt edes energiajuoman voimalla kun puoleenpäivään ja lähdin kotiin. Tunnit oli onneksi täynnä, niin se oli ihan luvallistakin. Painuin petiin ja otin neljän tunnin tirsat. Onkohan niitä kofeiinitabletteja vielä saatavissa apteekeista? Täytyy mennä kyselemään, jos niitä ostais, niin ei tarttis kitata niin tolkuttomasti kahvia ja Batterya.
No, tulipahan tolkuton valitus. Eilen illalla kun paloin halusta kiittää Herraa niistä rahoista, niin rukoilin, että nyt kun summamutikassa avaan Raamatun, niin anna Jeesus minulle sieltä sellainen kohta, jossa on todellista kiitosta ja ylistystä Herran huolenpidosta. Ja niin sieltä aukesi Psalmi 34. Kehotan lukemaan.
Jatkoin sitten niiden Psalmien lukemista, ja muistaakseni 37:ssa oli kohta : "Jumalaton lainaa rahaa, mutta ei maksa takaisin ..." Että tuli vaan mieleen :)
Omassa työpaikassani kun ei vuorot ala ikinä kahdeksalta, niin en ole tottunut siihen tolkuttomaan ruuhkaan, ja yleensäkin kun teen pelkkää yötä ja joskus iltoja (nyt opiskelun takia toisinaan myös aamuja, mutta silloinkin tulen klo 6.30 eikä ole minkäänlaista ruuhkaa.) En kyllä käsnää ihmisiä jotka jaksaa istua aamuin illoin siinä autojonossa joka kestää Nurmijärvelle asti.
Puhumattakaan siitä, että olen VÄSYNYT. Viikolla tein kaksi iltaa omalla työpaikalla, eli tulin suoraan työharjoittelusta iltavuoroon ja olin yhteentoista. Kun nousu oli aamulla neljältä, niin mitäkähän tuota nukuin, kolmisen tuntia. Nyt on viikonloppu, mutta missäs minä olen; töissä omalla työpaikalla. Ja samoin huomenna, yhteentoista, ja kun maanantaina pitää taas nousta neljältä, niin viikko alkaa kolmen tunnin unilla. Ja kun siellä työharjoittelussa pitäisi olla pirteä, oma-aloitteinen, kaikesta kiinnostunut ja sitä rataa.
Niin että valivalivalivali.
Mutta kyllä minä jaksan, kun on pakko jaksaa, ja Herran avulla. Hän antaa minulle voimaa. Ja Hän teki minulle taas Ihmeen. Kun se naurettava liksa, jonka sain näistä noin 80 tunnista, jotka pystyn tekemään tässä listassa, veteli kertakaikkiaan viimeisiään ja bensatankki oli jotakuinkin tyhjä samoin kuin jääkaappi, ja jouduin suuren epäuskon valtaan, että eikö Jumala autakkaan - niin auttoihan Hän. Kelalta tuli kirjekuori, ja siellä oli joku käsittämätön teksti minun kesän pitkästä sairaslomasta, että kun työnantajanne ei olekkaan maksanut teille sairaspäivärahaa niin ja niin monesta päivästä, niin Kela sitten maksaa perustuen joihinkin pykäliin ... en minä siitä mitään älynnyt, mutta pääasia oli se, että tililleni oli ilmestynyt 450 euroa! Enkä minä ole edes hakenut mitään päivärahaa Kelalta eikä työnantaja tämmöisestä ollut mitään puhunut. Jos tämä ei ole ihme, niin mikä sitten?
Kiitos ja ylistys Herralle!
Jos ei niinku neljään viikkoon nuku juurikaan, niin siinähän käy silleen, että työmatkalla menee tajuttomaksi väsymyksestä ratissa ja pöläyttää pöpelikköön jossain 150km/h tuntivauhdissa. En viitsi edes ajatella. Kaikki menee Herran tahdon mukaan.
Helmikuussa lähden oppiin saattohoitokotiin kahdeksaksi viikoksi. Ilman palkkaa. En murehdi etukäteen. En pelkää. Herra pitää huolen.
"Älkää siis murehtiko siitä, mitä söisitte tai joisitte tai millä itsenne vaatettaisitte. Teidän Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Etsikää ensin Taivasten Valtakuntaa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."
No, on tässä se hyvä puoli, että kun ei uskalla syödä (koska sitten sitä vasta väsyneeksi menisi) niin on pieniä mahdollisuuksia saada karistettua muutama kilo :) Haha, käytän nyt jo työvaatteina S:n housuja ja jakkua, mutta me naisethan ollaan sellaisia, että ikinä et voi olla liian laiha.
Mutta ens viikonloppu mulla on vapaa. Ihan koko viikonloppu. Tosin viikolla teen kaksi iltaa omassa työssä harjoittelupäivän päälle, mutta vannon, että sen viikonlopun minä NUKUN. Meillä on isännän kanssa 11-vuotishääpäivä 26.10, ja tuttu Virpi-pappi on luvannut siunata avioliittomme kirkollisesti, kun meidäthän on vihitty maistraatissa. Ensin suunniteltiin sitä ens viikonloppua, mutta en minä jaksa. Ei puhettakaan. Miten ihmeessä sitä voi olla näin tavattoman uupunut? Nyt minä ymmärrän, kun joku sanoo olevansa "kuolemanväsynyt".
Perjantaina en kestänyt edes energiajuoman voimalla kun puoleenpäivään ja lähdin kotiin. Tunnit oli onneksi täynnä, niin se oli ihan luvallistakin. Painuin petiin ja otin neljän tunnin tirsat. Onkohan niitä kofeiinitabletteja vielä saatavissa apteekeista? Täytyy mennä kyselemään, jos niitä ostais, niin ei tarttis kitata niin tolkuttomasti kahvia ja Batterya.
No, tulipahan tolkuton valitus. Eilen illalla kun paloin halusta kiittää Herraa niistä rahoista, niin rukoilin, että nyt kun summamutikassa avaan Raamatun, niin anna Jeesus minulle sieltä sellainen kohta, jossa on todellista kiitosta ja ylistystä Herran huolenpidosta. Ja niin sieltä aukesi Psalmi 34. Kehotan lukemaan.
Jatkoin sitten niiden Psalmien lukemista, ja muistaakseni 37:ssa oli kohta : "Jumalaton lainaa rahaa, mutta ei maksa takaisin ..." Että tuli vaan mieleen :)
14.10.2011
"Minne voin mennä, minne voin mennä? Ikuisen elämän sanoja hain - sinulta Jeesus, löysin ne vain."
"Jumala, älä anna minun hämätä sinua.
Älä erehdy luulemaan kasvojani aidoiksi,
sillä minä kannan mukanani tuhansia naamioita.
Naamioista en uskalla luopua.
Teeskentely on taidetta, josta on tullut toinen luontoni.
Jumala, näe lävitseni. Näethän lävitseni?
Annan helposti vaikutelman itsevarmuudesta
niin itseni kuin muiden ihmisten edessä.
Saatan sanoa, että itsevarmuus on peilini
purjehtiessani tyynillä vesillä ruori vakaasti käsissäni.
Jumala, älä usko näitä sanoja.
Pinnan alla ei ole mielenrauhaa, vaan kaaos.
Todellinen minäni on sekasortoinen, pelokas ja yksinäinen.
Minä kauhistun ajatellessani ominta minääni,
ja pelkään paljastuvani.
Sen tähden luon uuden naamion,
teennäisen ja huolettoman julkisivun,
joka varjelee minut muiden katseilta.
Muiden paljastava katse on pelastukseni.
Ymmärtävä, rakastava ja paljastava katse voi vakuuttaa minulle,
että olen jonkin arvoinen.
Nyt pelkään, että sinä halveksit minua,
pelkään, että naurat minulle tai hylkäät minut.
Pelkään, että en ole mitään,
ja jatkan epätoivoista peliäni naamioiden takana."
(Ps 62:2-9, Luuk. 8:22-25)
******
"Kiitän sinua, taivaallinen Isäni,
Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi kautta,
kun olet tänäänkin armollisesti suojellut minua.
Rukoilen sinua:
Anna minulle kaikki syntini anteeksi,
kaikki, mitä olen tehnyt väärin.
Varjele minua tänäkin yönä.
Minä annan itseni,
ruumiini ja sieluni, ja kaiken sinun käsiisi.
Pyhä enkelisi olkoon kanssani,
ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun."
(Martti Luther)
********
"Jumala, olemme sanattomia, olemme järkyttyneitä.
Teemme sen, mitä olet meitä kehottanut tekemään:
rukoilemme – rukoilemme hiljaa.
Jumala, Sinä olet elämämme perimmäinen turva elämässä, kuolemassa ja elämässä kuoleman jälkeen."
********
"Ole lähellä meitä
ympäröi armollasi
ympäröi rauhallasi. Auta meitä uskomaan, vaikka emme näe,
auta kulkemaan sanasi mukaan, vaikka emme tiedä, mihin se johtaa.
Syvennä meissä luottamus siihen, että sinä viet meidät läpi pimeyden ja vaikeuksien
Lohduta meitä."
********
"Kristinusko on luottamusta elävään Jumalaan ja uskoa elämän merkityksellisyyteen.
Kristinuskon Jumala on elämän Jumala, Luoja, joka on antanut elämän kaikelle olemassa olevalle. Myös oma elämämme on Luojan lahjaa.
Raamatun mukaan Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Ihmisten elämässä Jumala on läsnä myös uskoa, toivoa ja rakkautta luovan, eläväksi tekevän hengen kautta.
Kristillisessä kirkossa jumalanpalvelus, rukous ja ehtoollinen ovat tapoja ylläpitää yhteyttä sekä Jumalaan että muihin ihmisiin. Kirkko on yhteisö ihmiselle, joka etsii elämään syvyyttä ja merkitystä.
Arkisessa elämässä usko ihmistä rakastavaan Luojaan ja ihmisten keskinäiseen yhteyteen voi näkyä pieninä tekoina ja valintoina, pyrkimyksenä vastuulliseen ja kestävään elämään."
*********
Luterilainen kirkko on minun kirkkoni. Se on ollut minun ja sukuni kirkko niin pitkälle kuin kukaan muistaa. Minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja otettu kasteessa Jumalan lapseksi. Sanoihan Jeesuskin, että sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaisten on Taivasten valtakunta.
Minua on moitittu siitä, että en ole "kääntynyt" sellaiseen kristilliseen suuntaukseen, jossa annetaan aikuiskaste, koska Raamattu ei kuulemma tunne lapsikastetta ja se on vain Lutherin keksimää hömpötystä.
Näin minulta siis kiellettiin taivaspaikka. Tuommoiseen puheeseen ja noihin taivaspaikkojen jakajiin en alennu edes ottamaan kantaa.
Päivänä muuan kuuntelin Radio Deistä erään raamatuntulkitsijan, teologian tohtorin puhetta, ja erityisesti jäi mieleen häneen se kun hän mainitsi, että nämä nykyajan "selälleenkaatajat" ajavat milloin mitäkin demoneja ihmisistä, kun taas Raamatussa mainitaan vain kasvoilleen kaatuminen. Että silleen.
En missään nimessä väheksy tai pidä millään lailla huonoina tai harhaoppisina muita kristillisiä suuntauksia. Minun asiani ei ole tuomita! Meitä on yksi lauma, ja meillä on yksi paimen. Mutta se pahoittaa mieleni, että minua pidetään pakanana, koska olen luterilainen; katsotaan, että kaipaan "käännytystä" jotta pelastuisin. Minut yritetään jopa "saada tulemaan uskoon", koska en voi olla uudestisyntynyt, tunnustava kristitty, koska olen luterilainen.
Huuuh, no, vähän keitti. Luterilainen olen ja sellaisena kuolen. Ja Jeesus on matkakumppanini, ja uskonpa että Hän vähät välittää kirkkokunnastani. Jeesus on henkilökohtainen Vapahtajani, elämäni Valo ja Valtias, ainoa, joka ei ole koskaan pettänyt - eikä petä. Hän ei jätä yksin pimeyteen.
Jos minulta loppuvat voimat, niin Jeesukselta ne eivät lopu. Hänen avullaan olen jaksanut äidin sairastamisen, ja nyt olen alkanut kehittää itsellenikin fyysisiä vaivoja - täysin normaalia, näin käy noin 15%:lle ihmisistä, joiden omaisilla on tappava sairaus.
Tänä yönä töissä on ollut tosi mukavaa, kun yökkökaverina on ollut Ann-Marie, sairaanhoitaja, jonka äiti on kuollut syöpään. Hän on myös uskova (luterilainen) ja tosi ihana ihminen, ja hänen kanssaan on ollut tosi rauhoittavaa ja lohdullista jutella. Joku varmaan ajattelee, että outoa puhetta, koska minun äitini on elossa ja vielä kunnossakin. Mutta täytyyhän minun valmistautua. Täytyyhän minun tietää.
Herra. Paranna minun äitini. Ann-Marien äiti ei parantunut, vaikka hänen puolestaan rukoiltiin. Se meni sillä tavalla Sinun tahtosi mukaan.
Herra. Minä pelkään. Tiedän, että se on turhaa, koska voin luottaa Sinuun ja Sinä toimit aina meidän parhaaksemme. Minun on vain jätettävä äitini Sinun käsiisi ja lakattava huolehtimasta ja mestaroimasta omin päin. Ilman Sinua minä en saa aikaan mitään.
Älä erehdy luulemaan kasvojani aidoiksi,
sillä minä kannan mukanani tuhansia naamioita.
Naamioista en uskalla luopua.
Teeskentely on taidetta, josta on tullut toinen luontoni.
Jumala, näe lävitseni. Näethän lävitseni?
Annan helposti vaikutelman itsevarmuudesta
niin itseni kuin muiden ihmisten edessä.
Saatan sanoa, että itsevarmuus on peilini
purjehtiessani tyynillä vesillä ruori vakaasti käsissäni.
Jumala, älä usko näitä sanoja.
Pinnan alla ei ole mielenrauhaa, vaan kaaos.
Todellinen minäni on sekasortoinen, pelokas ja yksinäinen.
Minä kauhistun ajatellessani ominta minääni,
ja pelkään paljastuvani.
Sen tähden luon uuden naamion,
teennäisen ja huolettoman julkisivun,
joka varjelee minut muiden katseilta.
Muiden paljastava katse on pelastukseni.
Ymmärtävä, rakastava ja paljastava katse voi vakuuttaa minulle,
että olen jonkin arvoinen.
Nyt pelkään, että sinä halveksit minua,
pelkään, että naurat minulle tai hylkäät minut.
Pelkään, että en ole mitään,
ja jatkan epätoivoista peliäni naamioiden takana."
(Ps 62:2-9, Luuk. 8:22-25)
******
"Kiitän sinua, taivaallinen Isäni,
Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi kautta,
kun olet tänäänkin armollisesti suojellut minua.
Rukoilen sinua:
Anna minulle kaikki syntini anteeksi,
kaikki, mitä olen tehnyt väärin.
Varjele minua tänäkin yönä.
Minä annan itseni,
ruumiini ja sieluni, ja kaiken sinun käsiisi.
Pyhä enkelisi olkoon kanssani,
ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun."
(Martti Luther)
********
"Jumala, olemme sanattomia, olemme järkyttyneitä.
Teemme sen, mitä olet meitä kehottanut tekemään:
rukoilemme – rukoilemme hiljaa.
Jumala, Sinä olet elämämme perimmäinen turva elämässä, kuolemassa ja elämässä kuoleman jälkeen."
********
"Ole lähellä meitä
ympäröi armollasi
ympäröi rauhallasi. Auta meitä uskomaan, vaikka emme näe,
auta kulkemaan sanasi mukaan, vaikka emme tiedä, mihin se johtaa.
Syvennä meissä luottamus siihen, että sinä viet meidät läpi pimeyden ja vaikeuksien
Lohduta meitä."
********
"Kristinusko on luottamusta elävään Jumalaan ja uskoa elämän merkityksellisyyteen.
Kristinuskon Jumala on elämän Jumala, Luoja, joka on antanut elämän kaikelle olemassa olevalle. Myös oma elämämme on Luojan lahjaa.
Raamatun mukaan Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Ihmisten elämässä Jumala on läsnä myös uskoa, toivoa ja rakkautta luovan, eläväksi tekevän hengen kautta.
Kristillisessä kirkossa jumalanpalvelus, rukous ja ehtoollinen ovat tapoja ylläpitää yhteyttä sekä Jumalaan että muihin ihmisiin. Kirkko on yhteisö ihmiselle, joka etsii elämään syvyyttä ja merkitystä.
Arkisessa elämässä usko ihmistä rakastavaan Luojaan ja ihmisten keskinäiseen yhteyteen voi näkyä pieninä tekoina ja valintoina, pyrkimyksenä vastuulliseen ja kestävään elämään."
*********
Luterilainen kirkko on minun kirkkoni. Se on ollut minun ja sukuni kirkko niin pitkälle kuin kukaan muistaa. Minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja otettu kasteessa Jumalan lapseksi. Sanoihan Jeesuskin, että sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaisten on Taivasten valtakunta.
Minua on moitittu siitä, että en ole "kääntynyt" sellaiseen kristilliseen suuntaukseen, jossa annetaan aikuiskaste, koska Raamattu ei kuulemma tunne lapsikastetta ja se on vain Lutherin keksimää hömpötystä.
Näin minulta siis kiellettiin taivaspaikka. Tuommoiseen puheeseen ja noihin taivaspaikkojen jakajiin en alennu edes ottamaan kantaa.
Päivänä muuan kuuntelin Radio Deistä erään raamatuntulkitsijan, teologian tohtorin puhetta, ja erityisesti jäi mieleen häneen se kun hän mainitsi, että nämä nykyajan "selälleenkaatajat" ajavat milloin mitäkin demoneja ihmisistä, kun taas Raamatussa mainitaan vain kasvoilleen kaatuminen. Että silleen.
En missään nimessä väheksy tai pidä millään lailla huonoina tai harhaoppisina muita kristillisiä suuntauksia. Minun asiani ei ole tuomita! Meitä on yksi lauma, ja meillä on yksi paimen. Mutta se pahoittaa mieleni, että minua pidetään pakanana, koska olen luterilainen; katsotaan, että kaipaan "käännytystä" jotta pelastuisin. Minut yritetään jopa "saada tulemaan uskoon", koska en voi olla uudestisyntynyt, tunnustava kristitty, koska olen luterilainen.
Huuuh, no, vähän keitti. Luterilainen olen ja sellaisena kuolen. Ja Jeesus on matkakumppanini, ja uskonpa että Hän vähät välittää kirkkokunnastani. Jeesus on henkilökohtainen Vapahtajani, elämäni Valo ja Valtias, ainoa, joka ei ole koskaan pettänyt - eikä petä. Hän ei jätä yksin pimeyteen.
Jos minulta loppuvat voimat, niin Jeesukselta ne eivät lopu. Hänen avullaan olen jaksanut äidin sairastamisen, ja nyt olen alkanut kehittää itsellenikin fyysisiä vaivoja - täysin normaalia, näin käy noin 15%:lle ihmisistä, joiden omaisilla on tappava sairaus.
Tänä yönä töissä on ollut tosi mukavaa, kun yökkökaverina on ollut Ann-Marie, sairaanhoitaja, jonka äiti on kuollut syöpään. Hän on myös uskova (luterilainen) ja tosi ihana ihminen, ja hänen kanssaan on ollut tosi rauhoittavaa ja lohdullista jutella. Joku varmaan ajattelee, että outoa puhetta, koska minun äitini on elossa ja vielä kunnossakin. Mutta täytyyhän minun valmistautua. Täytyyhän minun tietää.
Herra. Paranna minun äitini. Ann-Marien äiti ei parantunut, vaikka hänen puolestaan rukoiltiin. Se meni sillä tavalla Sinun tahtosi mukaan.
Herra. Minä pelkään. Tiedän, että se on turhaa, koska voin luottaa Sinuun ja Sinä toimit aina meidän parhaaksemme. Minun on vain jätettävä äitini Sinun käsiisi ja lakattava huolehtimasta ja mestaroimasta omin päin. Ilman Sinua minä en saa aikaan mitään.
11.10.2011
"Maksettu on velkani mun, ylistys olkoon Ristiinnaulitun"
Kun sais ihminen joskus _nukkua_ tarpeeksi. Ihan vaikka kaheksan tuntia yössä. Mutta mitä sitä höpöjä. Joka aamu ylös kukonlaulun aikaan; jos on aamuvuoro niin neljältä, ja jos on vapaapäivä, niin viimestään kaheksalta - aina on jotain tekemistä, lopputyön parissa puurtamista vähintään tai vaikka tenttiinlukua. Koulutehtävät painaa päälle ja deadlinet paukkuu. Elän kahvilla ja energiajuomalla; syödä ei uskalla, kun heti alkaa tolkuttomasti väsyttää. Mikä ihmeen vinkaus se oli, joka sai minut ryhtymään aikuisopiskelijaksi???
Jos ois sitä rahaa, niin vois jäädä opintovapaalle. Ei ois enää pitkä aika, kun opintojen loppu häämöttää ja edessä on paluu normaaliin elämään. Vannon, että kun tämä koulunkäynti on ohi, en ikikuunapäivänä enää "tutki", "selvitä", "tarkastele" enkä "pohdi" yhtään mitään. En myöskään "peilaa valmiuksiani johonkin teoriaan" yhtään mistään kompetenssista lähtöisin. Ja sillä hyvä!
Nojoo, olen vähän käpynä, kun sain tehtyä tänään yhden tehtävän missä piti juuri noita moisia asioita tehdä, ja luin herrojen Latomaa, Allport ja Hofstedt teorioita ja johdantotekstejä (keitähän nekin mahtaa olla? En jaksanut edes googlettaa.)No, viisaita ajatuksia alkaen Hitlerin ja Stalinin hirmuteoista. Mietin kyllä pääni puhki, miten kummassa nämä yhtään millään lailla liittyvät alaan jota opiskelen. Eivät millään. Siksi jurbeltaa.
No, se siitä. Minulla oli illalla tosi hyvä keskustelu äidin kanssa. Samalla huolestuin syvästi. Äiti yskii. Mikäpä muu minulle tuli mieleen, kuin etäpesäke keuhkoissa. Sitä en tietenkään äidille sanonut, yritin vain kautta rantain kehottaa häntä itse huolestumaan omasta tilastaan ja kuvannollisesti "lyömään nyrkkiä pöytään" - kannattaako tästä huolestua? Mutta minun äitini ei ole sellainen. Hän elää jokaisen päivän kiittäen Herraa siitä, että kaikki on mennyt hyvin ja tällä hetkellä syöpää ei ole; hän kulkee päivisin tuntikausia metsissä, poimii marjoja, kahvittelee kannon nokassa ja on onnellisimmillaan syvällä metsässä, niinkuin on aina ollut.
Voi Jumala, miten tärkeä äiti on minulle. Minä olen jotenkin jo alkanut jättää hyvästejä. Vai olenko minä vain niin tolkuttoman väsynyt ja siksi allapäin? Hän on minun ainoa äitini ja minä olen hänen ainoa lapsensa. Jättääkö äiti itsekin jo hyvästejä elämälle, kun viipyy metsässä aina pitempään ja pitempään? Ja miksi minä mietin nyt näin? Tällä hetkellä syöpää ei ole. Valmistaako Jumala minua äidin lähtöön, hiljaa, vähitellen, koska tietää, että sen päivän tullessa romahdan täysin?
Vai olenko minä vain tolkuton pessimisti - vaikka olen aina pitänyt siinä mielessä optimistina, että kaikki järjestyy, kun jättää asiat Herran haltuun. Olen käynyt varsinaisen Jaakobin painin, mutta lopultakin pystyn tässäkin äidin asiassa rukoilemaan: paranna äiti - mutta ei minun tahtoni mukaan, vaan Sinun. Aina sen sanottuani alan itkeä lohduttomasti, mutta minun on vain luovutettava äitini Jumalan käsiin. Kaikki sairaat eivät parane, vaikka heidän puolestaan rukoilisi miljoona ihmistä. Jumala toimii tahtonsa mukaan.
Jos äidin syöpä uusiutuu, niinkuin tämän laatuinen helposti tekee, valjastan taas komppaniallisen ihmisiä rukoilemaan äidin puolesta. Jos on Jumalan tahto, että äiti ei parane, minun on hyväksyttävä se ja rukoiltava voimaa, että kestän.
Se on minulle pääsiäislauantain lohduttomuus - se päivä, jolloin Jeesus makasi kuolleena haudassaan, eivätkä opetuslapset tienneet, mitä tehdä, mihin uskoa. Päivä, jolloin Jeesuksen seuraajat olivat täynnä epätoivoa ja pelkoa.
Mutta sunnuntai saapui, ja Herra nousi ylös.
"Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei Hän ole täällä, Hän on noussut ylös."
******
"Kuka muu mnun kahleeni murtanut ois?
Häkki on auki ja lintu on pois."
Jos ois sitä rahaa, niin vois jäädä opintovapaalle. Ei ois enää pitkä aika, kun opintojen loppu häämöttää ja edessä on paluu normaaliin elämään. Vannon, että kun tämä koulunkäynti on ohi, en ikikuunapäivänä enää "tutki", "selvitä", "tarkastele" enkä "pohdi" yhtään mitään. En myöskään "peilaa valmiuksiani johonkin teoriaan" yhtään mistään kompetenssista lähtöisin. Ja sillä hyvä!
Nojoo, olen vähän käpynä, kun sain tehtyä tänään yhden tehtävän missä piti juuri noita moisia asioita tehdä, ja luin herrojen Latomaa, Allport ja Hofstedt teorioita ja johdantotekstejä (keitähän nekin mahtaa olla? En jaksanut edes googlettaa.)No, viisaita ajatuksia alkaen Hitlerin ja Stalinin hirmuteoista. Mietin kyllä pääni puhki, miten kummassa nämä yhtään millään lailla liittyvät alaan jota opiskelen. Eivät millään. Siksi jurbeltaa.
No, se siitä. Minulla oli illalla tosi hyvä keskustelu äidin kanssa. Samalla huolestuin syvästi. Äiti yskii. Mikäpä muu minulle tuli mieleen, kuin etäpesäke keuhkoissa. Sitä en tietenkään äidille sanonut, yritin vain kautta rantain kehottaa häntä itse huolestumaan omasta tilastaan ja kuvannollisesti "lyömään nyrkkiä pöytään" - kannattaako tästä huolestua? Mutta minun äitini ei ole sellainen. Hän elää jokaisen päivän kiittäen Herraa siitä, että kaikki on mennyt hyvin ja tällä hetkellä syöpää ei ole; hän kulkee päivisin tuntikausia metsissä, poimii marjoja, kahvittelee kannon nokassa ja on onnellisimmillaan syvällä metsässä, niinkuin on aina ollut.
Voi Jumala, miten tärkeä äiti on minulle. Minä olen jotenkin jo alkanut jättää hyvästejä. Vai olenko minä vain niin tolkuttoman väsynyt ja siksi allapäin? Hän on minun ainoa äitini ja minä olen hänen ainoa lapsensa. Jättääkö äiti itsekin jo hyvästejä elämälle, kun viipyy metsässä aina pitempään ja pitempään? Ja miksi minä mietin nyt näin? Tällä hetkellä syöpää ei ole. Valmistaako Jumala minua äidin lähtöön, hiljaa, vähitellen, koska tietää, että sen päivän tullessa romahdan täysin?
Vai olenko minä vain tolkuton pessimisti - vaikka olen aina pitänyt siinä mielessä optimistina, että kaikki järjestyy, kun jättää asiat Herran haltuun. Olen käynyt varsinaisen Jaakobin painin, mutta lopultakin pystyn tässäkin äidin asiassa rukoilemaan: paranna äiti - mutta ei minun tahtoni mukaan, vaan Sinun. Aina sen sanottuani alan itkeä lohduttomasti, mutta minun on vain luovutettava äitini Jumalan käsiin. Kaikki sairaat eivät parane, vaikka heidän puolestaan rukoilisi miljoona ihmistä. Jumala toimii tahtonsa mukaan.
Jos äidin syöpä uusiutuu, niinkuin tämän laatuinen helposti tekee, valjastan taas komppaniallisen ihmisiä rukoilemaan äidin puolesta. Jos on Jumalan tahto, että äiti ei parane, minun on hyväksyttävä se ja rukoiltava voimaa, että kestän.
Se on minulle pääsiäislauantain lohduttomuus - se päivä, jolloin Jeesus makasi kuolleena haudassaan, eivätkä opetuslapset tienneet, mitä tehdä, mihin uskoa. Päivä, jolloin Jeesuksen seuraajat olivat täynnä epätoivoa ja pelkoa.
Mutta sunnuntai saapui, ja Herra nousi ylös.
"Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei Hän ole täällä, Hän on noussut ylös."
******
"Kuka muu mnun kahleeni murtanut ois?
Häkki on auki ja lintu on pois."
9.10.2011
Sytämelliset onnittelut, saksanpaimenkoirajoukkue!
ILTALEHTI:
Jymypotti suomalaisille saksanpaimenkoirille
Sunnuntai 9.10.2011 klo 16.24
Suomen Saksanpaimenkoiraliiton MM-joukkue ylsi Ukrainassa historiallisiin saavutuksiin.
Joukkue voitti sunnuntaina päättyneissä saksanpaimenkoirien WUSV maailmanmestaruuskilpailuissa historiallisesti henkilökohtaisen MM-kullan, MM-hopean sekä joukkuemestaruuden.
Voittajaksi kruunattiin Teemu Parviainen koiransa Maise's Bonifatiuksen kanssa. Parviaisen pisteet olivat A98 B95 C98.
- Aivan mahtava fiilis, vaikka takki onkin jo vähän tyhjä, kertoi Parviainen odotellessaan palkintojenjakoa neljän rankan kisapäivän jälkeen.
Hopeaa kisoissa saavutti Hannu Liljegren koirallaan Ratsumestarin Gonrad pistein A99 B94 C96. Myös joukkuemestaruus matkaa Suomeen.
- Meillä on loistava joukkue. Ja mikäs tässä, nimmareita pyytävät kirjoittamaan, naureskeli Liljegren, joka aiemmin tänä vuonna ehti jo voittamaan USA:ssa järjestetyn saksanpaimenkoirien kansainvälisen kutsukilpailun.
Joukkueenjohtajana kymmenettä vuottaan toiminut Pekka Kuitunen oli onnellinen, ettei sittenkään päättänyt pestiään viime vuoteen. Silloin suomalaiset pokkasivat kotiin joukkuekullan, mutta henkilökohtaiset mitalit jäivät vielä saavuttamatta
- Tämä saavutus on osoitus Saksanpaimenkoiraliiton ja suomalaisten saksanpaimenkoiraharrastajien pitkäjänteisestä ja nöyrästä työstä tämän rodun ja koiraurheilun eteen, totesi ukrainalaiselta stadionilta tavoitettu Kuitunen.
Joukkueen kisamatka ei sujunut aivan kommelluksitta, sillä esimerkiksi kisaajien matkalaukut katosivat lentomatkalla Ukrainaan.
- Alkuhankaluuksien aiheuttaman stressin jälkeen tämä kaikki tuntuu todella makealta, Kuitunen kertoo.
Parviaisen ja Liljegrenin lisäksi joukkueeseen kuuluivat Susanna Tunturi, Raimo Laakko ja Tommi Vanhala. Merkittävää on myös, että joukkueen viidestä koirasta neljä edustaa suomalaista saksanpaimenkoirajalostusta.
Saksanpaimenkoiraliiton luoma koulutus- ja suojelumaalimiesjärjestelmä on maailmassa ainoa laatuaan. Liiton jokavuotinen koulutusleiri houkuttelee Suomeen joka kesä myös ulkomaalaisia koiraharrastajia oppia hakemaan.
TINA FINN
Jymypotti suomalaisille saksanpaimenkoirille
Sunnuntai 9.10.2011 klo 16.24
Suomen Saksanpaimenkoiraliiton MM-joukkue ylsi Ukrainassa historiallisiin saavutuksiin.
Joukkue voitti sunnuntaina päättyneissä saksanpaimenkoirien WUSV maailmanmestaruuskilpailuissa historiallisesti henkilökohtaisen MM-kullan, MM-hopean sekä joukkuemestaruuden.
Voittajaksi kruunattiin Teemu Parviainen koiransa Maise's Bonifatiuksen kanssa. Parviaisen pisteet olivat A98 B95 C98.
- Aivan mahtava fiilis, vaikka takki onkin jo vähän tyhjä, kertoi Parviainen odotellessaan palkintojenjakoa neljän rankan kisapäivän jälkeen.
Hopeaa kisoissa saavutti Hannu Liljegren koirallaan Ratsumestarin Gonrad pistein A99 B94 C96. Myös joukkuemestaruus matkaa Suomeen.
- Meillä on loistava joukkue. Ja mikäs tässä, nimmareita pyytävät kirjoittamaan, naureskeli Liljegren, joka aiemmin tänä vuonna ehti jo voittamaan USA:ssa järjestetyn saksanpaimenkoirien kansainvälisen kutsukilpailun.
Joukkueenjohtajana kymmenettä vuottaan toiminut Pekka Kuitunen oli onnellinen, ettei sittenkään päättänyt pestiään viime vuoteen. Silloin suomalaiset pokkasivat kotiin joukkuekullan, mutta henkilökohtaiset mitalit jäivät vielä saavuttamatta
- Tämä saavutus on osoitus Saksanpaimenkoiraliiton ja suomalaisten saksanpaimenkoiraharrastajien pitkäjänteisestä ja nöyrästä työstä tämän rodun ja koiraurheilun eteen, totesi ukrainalaiselta stadionilta tavoitettu Kuitunen.
Joukkueen kisamatka ei sujunut aivan kommelluksitta, sillä esimerkiksi kisaajien matkalaukut katosivat lentomatkalla Ukrainaan.
- Alkuhankaluuksien aiheuttaman stressin jälkeen tämä kaikki tuntuu todella makealta, Kuitunen kertoo.
Parviaisen ja Liljegrenin lisäksi joukkueeseen kuuluivat Susanna Tunturi, Raimo Laakko ja Tommi Vanhala. Merkittävää on myös, että joukkueen viidestä koirasta neljä edustaa suomalaista saksanpaimenkoirajalostusta.
Saksanpaimenkoiraliiton luoma koulutus- ja suojelumaalimiesjärjestelmä on maailmassa ainoa laatuaan. Liiton jokavuotinen koulutusleiri houkuttelee Suomeen joka kesä myös ulkomaalaisia koiraharrastajia oppia hakemaan.
TINA FINN
Presidenttiehdokkaan metsästys jatkuu ... netin ihmeellisestä maailmasta löytyy sitten kaikenlaista :)
"Mikähän muuten mahtaa olla se sotilaallinen koulutus, jonka pohjalta Pekka Haavisto esiintyy sotilasasioiden asiantuntijana?
Kun tämä vihreiden (ihan itse itsensä nimittämä) sotilasasiantuntija otti kantaa taannoin Ottawan sopimukseen ja jalkaväkimiinoihin, puurot ja vellit ainakin ovat hyvin sekaisin.
Suomi ei ole osa Afrikkaa, ei käy sotaa, on kansainvälisesti korkealle rankattu kansanvalta ja tärkeimpänä kaikista seikoista – suomalaiseen jalkaväkimiinaan kävelee ainoastaan Suomeen hyökkäävä vihollisvaltion sotilas. Tämän lisäksi ainoa potentiaalinen vihollinen ei ole sitoutunut luopumaan jalkaväkimiinoista.
Toisaalta (todellisuuskuvan vuoksi) on ihan kiva huomata vihreiden epärehellisyys tässäkin asiassa.
Se kuka on käynyt joskus Kaunialan sotavammasairaalassa on nähnyt sen, mitä vastuuntunnottomien ja ajattelemattomien poliitikkojen toimet ovat tehneet niille tavallisille suomalaisille miehille. Niille tavallisille suomalaisille reserviläisille, jotka lähetettiin kotimaisten 1930-luvun rauhanpoliitikkojen toimesta sotaan puutteellisesti varustautuneina.
Kun tänään on tullut myös julkisuuteen tieto siitä, mitä poliittinen päätös puolustusvoimien supistuksista ja säästöistä tarkoittaa puolustusvoimien komentajan näkökulmasta katseltuna, myös poliittisten päättäjien olisi syytä kertoa mitä nämä kaksi asiaa tarkoittavat yhteen ynnättyinä.
Vaikka poliitikot ovat päätöstensä seurauksista hiljaa, niin ainakin everstiluutnantti (evp) Jarmo Niemisen US-blogissa on käyty varsin suoraa ja rehellistä kansalaiskeskustelua tästä muutoksesta ja sen todellisista seurauksista.
Lainaan tähän Ilari Kerttuojan varsin reipasotteista näkemystä:
“Tuo suunnitelma virallistaisi nykyisen poliittisen johdon näkemyksen siitä, että koko Suomea ei enää kriisitilanteessa puolustettaisi.
Arktinen prikaatikin olisi todellisuudessa (valmiusjoukkona) lähinnä hidastamassa etenemistä Ruotsin pohjoisosien kautta (Atlantin kuljetusten vuoksi Natolle elintärkeään) Pohjois-Norjaan.
Ajattelin tässä, että on ehkä ihan hyvä herättää ajatuksia siitä,mitä puolustusvoimien alasajo tarkoittaa elävässä elämässä. Hyvän avauksesi jälkeen.
Siinä voi Tarvaisen Kyösti olla ihmeissään pientilallaan siellä Nilsiän Nipasessa,kun aamulla herää “kärjistyvään kriisiin”.
Jos kriisi onkin yllättäen kärjistynyt siihen, että Igor tyhjentää perheen arvoesineitä,Sergei jääkaappia ja Nikolai vie perheen dievustkaa väkisin banjaan…
Ja alueellinen puolustus on samaan aikaan kadonnut kuin pieru Saharaan ja Naton 10000miehen iskujoukko odottelee jossain Nova Scotiassa lähtöä Suomen avuksi – Pohjois-Norjaan.”
Juuri tästä on kyse.
Lisäksi Haavisto aatetovereineen (etunenässä Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja) tekee näiden virallisen maanpuolustuksen hylkäämien ihmisten itsensä, omaistensa ja omaisuutensa puolustamisesta käytännössä mahdotonta – viemällä halvimman ja tehokkaimman asejärjestelmän näiden ulottuvilta – siis jalkaväkimiinat.
Onko todellakin näin, että vihreät haluavat ihan kaikessa erotella suomalaiset ihmiset parempiin (vihreisiin, jotka asuvat slummeissa radan varressa tai hienoilla omakotialueilla taajaman läheisyydessä) ja huonompiin (maaseudulla ja taajamien ulkopuolella asuvat ihmiset)?
Onko myös näin, että vihreät näkevät puolustusvoimien tehtäväksi suojella sosiaalisilla subventioilla eläviä kaupunkilaisia (sosiaalipummeja), niiden omavaraisten (veroja maksavien) ja syrjäseudulla asuvien kansalaisten kustannuksella?
Onko näin, että vihreiden lanseerama ns. kansalaistottelemattomuus (rikollisuus) on laajennettu koskemaan lainsäädäntöä yksityisen omistusoikeuden lisäksi myös esimerkiksi yhdenvartaisuuslain kohdalle?
Onko näin, että vihreiden maailmassa kaikki ovat toki yhdenvertaisia, mutta toisaalta vihreät ovat yhdenvertaisempia kuin muut?
Kaikkea tätä todellisuutta vasten tarkasteltuna Haaviston mahtipontinen julistus muuttuu aika groteskiksi:
“Toinen asia on Suomen kansallinen puolustuskyky. Siitä on tärkeä kantaa huolta. En usko, että meidän puolustuksemme tulevaisuus on yhden asejärjestelmän varassa. Tämän syksyn aikana on tarkasteltava Suomen koko turvallisuuden kuvaa, myös uusia turvallisuusuhkia.”
“Maamiinakeskustelussa korostetaan vain yhtä turvallisuusuhkaa: massiivista maavoimien hyökkäystä itärajan ylitse Suomeen. Tänä päivänä meidän haasteemme ovat aivan muualla.”
Toisin kuin tämä presidenttiehdokas (ja vihreiden Ylin Ja Korkein Sotilasasiantuntija) Haavisto väittää, puolustusvoimien haasteet ja päätehtävät eivät ole missään muualla. Ja vaikka Haavisto olisikin jotain muuta mieltä, laki puolustusvoimista kertoo puolustusvoimien päätehtävät (ja niihin liittyvät haasteet) varsin selvästi:
2 §
Puolustusvoimien tehtävät
Puolustusvoimien tehtävänä on:
1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:
a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;
b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;
c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen
Toki toisessa momentissa mainitaan ne muutkin tehtävät – ne jotka ovat yleishyödyllisiä muiden viranomaisten avustamistehtäviä (muiden viranomaisten tukeminen). Tähän kategoriaan lasketaan laissa mukaan myös osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.
Mutta - huomio tähän – nämä ovat siis vain ja ainoastaan kakkosluokan tehtäviä. Maanpuolustus on puolustusvoimien tärkein tehtävä.
Rehellisesti ottaen, minun on erittäin vaikea ymmärtää tällaista ajattelua Suomen puolustamisesta käytävän keskustelun yhteydessä:
“Toiseksi alueiden raivaaminen sataprosenttisesti kaikista miinoista oli lähes mahdotonta. Raivaustyötä ammatikseen tekevien rauhanturvaajien ja humanitääristen miinanraivaajien mukaan maastoon jää aina miinoja, joista syntyy ongelmia siviiliväestölle.”
Haavisto varmaan kertoo meille muille (sotilasasioista hänen tasollaan ymmärtämättömille höpsöille alamaisilleen), kuinka moni siviili on kuollut suomalaisten joukkojen Suomen alueelle viime sodissa tekemiin miinoitteisiin?
Tässä syntyy sellainen mielikuva, että Haavisto halveksii avoimesti suomalaista maanpuolustajaa – ja tämän ymmärrystä.
Annetaan Haaviston kuitenkin jatkaa valitsemallaan polulla:
“Liittymällä Ottawan sopimukseen Suomi voi omalta osaltaan heikentää jalkaväkimiinojen markkinoita ja näin vähentää niiden tuotantoa kaikkialla maailmassa. Tämä heijastuu suoraan Aasian, Kaukasuksen ja Afrikan konfliktialueille. Näillä alueilla toimivilla ryhmittymillä ei ole varaa hankkia korvaavia järjestelmiä, vaan siviiliväestöä vahingoittava asetyyppi jää hiljalleen kokonaan pois käytöstä.”
Roskaa. Suomi ei myy maailmalle jalkaväkimiinoja, niitä valmistetaan ainoastaan omaa (kriisin aikaista) käyttöä varten.
Niin kauan kun Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat toimittavat jalkaväkimiinoja (ei siis maamiinoja kokonaisuutena, panssari- ja viuhkamiinat ovat tuon sopimuksen ulkopuolella myös muiden osalta) kehitysapuna ja sille joka haluaa ostaa, niin Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheuttaa mahdollisen sodan alettua ainoastaan turhia suomalaisten ihmishenkien menetyksiä.
Vallattuaan munattoman miinattoman Suomen suurvaltavihollinen kylvää kyllä maaperämme täyteen jalkaväkimiinoja estääkseen vastatoimemme. Siitä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä. Ja noita miinoja ei merkitä karttoihin, toisin kuin suomalaisia.
Haavistolle tämä tuntuu olevan sivuseikka, koska hän polkaisee aivan omiin sfääreihinsä:
“Suomen esimerkkiä ja toimia seurataan. Sillä, miten menettelemme kansainvälisten aseistariisuntasopimusten kohdalla, on merkitystä myös Suomen asemalle haettaessa YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä.”
Kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä Suomen pitäisi saada olla yksi kausi YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä?
Etenkin kun kyseisellä neulontakerholla ei ole juurikaan sanomista suurvaltojen asioihin ja tekemisiin.
“Jalkaväkimiinat jäävät konfliktin jälkeen omien siviilien uhkaksi vuosikymmeniksi. Suomessakin on kokemusta tästä Lapin sodan jäljiltä. “
Rehellisyyden nimissä nuo miinat olivat saksalaisen suurvaltavihollisen kylvämiä. Haaviston historiantietämys ja logiikka ontuvat tässä myös – ja pahasti (sodankäynnin perustiedoista nyt puhumattakaan).
Suomen liityttyä Ottawan sopimukseen maahamme hyökkäävä suurvaltavihollinen voi hyökätä rauhassa ylivoimansa turvin. Jalkaväkimiina edustaa passiivista tulta. Passiivisella tulella pyritään vihollisen liikkumisen hidastamisen lisäksi suuntaamaan vihollisen liike sille alueelle, jossa itse haluamme heikentämisen jälkeen käydä lopullisen tuhoamistaistelun.
Haaviston ajama ratkaisu ei siis luo lisää rauhaa maailmaan eikä ei myöskään vähennä jalkaväkimiinojen määrää kuin yksipuolisesti (puolustajan puolelta) sotaa käyvässä Suomessa.
Vihollinen muistaa kyllä miinoittaa valtamansa alueet jalkaväkimiinoilla.
Haaviston mainostamaan ICRC:n raporttiin tämän kirjoituksen kirjoittaja suhtautuu aivan samalla tavalla kuin vihreiden näkemyksiin yleiselläkin tasolla - molemmat ovat yksisilmäistä propagandaa, joka on vahingollista tavallisille suomalaisille ihmisille.
Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, nykyisen taistelijan peruskoulutuksen saaneet suomalaiset taistelijat pystyvät rakentamaan saatavilla olevista ja tilapäismateriaalista huomattavasti teollisesti valmistettuja jalkaväkimiinoja ilkeämpiä, tehokkaampia ja huonommin havaittavia miinoja ja ansoja.
Eikä miinantuotannon aloittaminen uudestaan ole todellakaan teollisestikaan mitään rakettitiedettä.
Lisäksi muistutan siitä, että Haavistolta on aikamoista hurskastelua väittää, että jotkut valmistajat ovat lopettaneet tuotannon sen vuoksi, että kaupallista kysyntää tälle asetyypille ei enää ole. Jos tämä vähentää jalkaväkimiinojen harkitsematonta käyttöä maailmalla, niin se on erinomainen asia.
Erinomainen asia olisi se, että Suomessa kuunneltaisiin kansan ääntä ja tietyt asiat alistettaisiin sitovan kansanäänestyksen alaisiksi.
Silloin kansalaiskeskustelu pitää huolen siitä, että näin vakavasta asiasta ja sen seurauksista on riittävästi tietoa saatavilla, ennen päätöstä.
Plus se, että Haaviston, Tuomiojan ja Halosen kaltaiset ihmiset eivät tee päätöksiä (ainakaan kuulematta) meidän muiden puolesta."
http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2011.09.19
**********
05.09.2011
"Eppu Salmisen syksyn ensimmäisessä ohjelmassa vieraana oli Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto.
Eppu siteerasi Päivi Räsästä ja totesi hänen mielipiteensä perustuvan Raamattuun. Miten on, uskooko presidenttiehdokas Pekka Haavisto Jumalaan?
- Kirkkoon en kuulu, mutta olen toiminut viimeisinä vuosina Kirkon Ulkomaanavun hallituksessa ja nähnyt, että jos itse on liikkeellä rauhan kysymyksissä ja kehitysyhteistyössä, huomaa, että moni tekee sitä työtä myös uskonnollisista lähtökohdista. Annan sille suuren arvon. Toiset voivat tehdä samaa työtä humanistisista lähtökohdista ja minusta meidän kannattaa vain yhdistää voimat."
(Radio Nova)
********
Enpä siis äänestä Pekka Haavistoakaan. Kun olen itse koti, uskonto, isänmaa - tyyppi, niin en oikein voisi kuvitella Suomen presidenttinä homoa siviilipalvelusmiestä (ei silti, mulla ei ole yhtään mitään homoja vastaan, mutta sivareita on.) Joka jätkä menköön armeijaan, se muutama kuukausi ei ole kyllä yhtään liikaa vaadittu, ei edes näiltä nykyajan kullannupuilta joilla housunpersus roikkuu polvissa. Turha selitys, että en halua hyökätä ja tappaa.
Suomen armeija ei hyökkää, vaan puolustaa. Siitä nimikin. /Puolustusvoimat/
Ja sitten tämä Radio Novan haastattelu. Uskotko Jumalaan, Pekka Haavisto? "En kuulu kirkkoon...." No, sitä ei kysytty, vaan että uskotko Jumalaan? Vaan eipä tullut vastausta. Tyypillinen poliitikko, kiertelee ja kaartelee.
Ei tipu mun ääntäni Pekallekaan. Etsintä jatkuu.
Kun tämä vihreiden (ihan itse itsensä nimittämä) sotilasasiantuntija otti kantaa taannoin Ottawan sopimukseen ja jalkaväkimiinoihin, puurot ja vellit ainakin ovat hyvin sekaisin.
Suomi ei ole osa Afrikkaa, ei käy sotaa, on kansainvälisesti korkealle rankattu kansanvalta ja tärkeimpänä kaikista seikoista – suomalaiseen jalkaväkimiinaan kävelee ainoastaan Suomeen hyökkäävä vihollisvaltion sotilas. Tämän lisäksi ainoa potentiaalinen vihollinen ei ole sitoutunut luopumaan jalkaväkimiinoista.
Toisaalta (todellisuuskuvan vuoksi) on ihan kiva huomata vihreiden epärehellisyys tässäkin asiassa.
Se kuka on käynyt joskus Kaunialan sotavammasairaalassa on nähnyt sen, mitä vastuuntunnottomien ja ajattelemattomien poliitikkojen toimet ovat tehneet niille tavallisille suomalaisille miehille. Niille tavallisille suomalaisille reserviläisille, jotka lähetettiin kotimaisten 1930-luvun rauhanpoliitikkojen toimesta sotaan puutteellisesti varustautuneina.
Kun tänään on tullut myös julkisuuteen tieto siitä, mitä poliittinen päätös puolustusvoimien supistuksista ja säästöistä tarkoittaa puolustusvoimien komentajan näkökulmasta katseltuna, myös poliittisten päättäjien olisi syytä kertoa mitä nämä kaksi asiaa tarkoittavat yhteen ynnättyinä.
Vaikka poliitikot ovat päätöstensä seurauksista hiljaa, niin ainakin everstiluutnantti (evp) Jarmo Niemisen US-blogissa on käyty varsin suoraa ja rehellistä kansalaiskeskustelua tästä muutoksesta ja sen todellisista seurauksista.
Lainaan tähän Ilari Kerttuojan varsin reipasotteista näkemystä:
“Tuo suunnitelma virallistaisi nykyisen poliittisen johdon näkemyksen siitä, että koko Suomea ei enää kriisitilanteessa puolustettaisi.
Arktinen prikaatikin olisi todellisuudessa (valmiusjoukkona) lähinnä hidastamassa etenemistä Ruotsin pohjoisosien kautta (Atlantin kuljetusten vuoksi Natolle elintärkeään) Pohjois-Norjaan.
Ajattelin tässä, että on ehkä ihan hyvä herättää ajatuksia siitä,mitä puolustusvoimien alasajo tarkoittaa elävässä elämässä. Hyvän avauksesi jälkeen.
Siinä voi Tarvaisen Kyösti olla ihmeissään pientilallaan siellä Nilsiän Nipasessa,kun aamulla herää “kärjistyvään kriisiin”.
Jos kriisi onkin yllättäen kärjistynyt siihen, että Igor tyhjentää perheen arvoesineitä,Sergei jääkaappia ja Nikolai vie perheen dievustkaa väkisin banjaan…
Ja alueellinen puolustus on samaan aikaan kadonnut kuin pieru Saharaan ja Naton 10000miehen iskujoukko odottelee jossain Nova Scotiassa lähtöä Suomen avuksi – Pohjois-Norjaan.”
Juuri tästä on kyse.
Lisäksi Haavisto aatetovereineen (etunenässä Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja) tekee näiden virallisen maanpuolustuksen hylkäämien ihmisten itsensä, omaistensa ja omaisuutensa puolustamisesta käytännössä mahdotonta – viemällä halvimman ja tehokkaimman asejärjestelmän näiden ulottuvilta – siis jalkaväkimiinat.
Onko todellakin näin, että vihreät haluavat ihan kaikessa erotella suomalaiset ihmiset parempiin (vihreisiin, jotka asuvat slummeissa radan varressa tai hienoilla omakotialueilla taajaman läheisyydessä) ja huonompiin (maaseudulla ja taajamien ulkopuolella asuvat ihmiset)?
Onko myös näin, että vihreät näkevät puolustusvoimien tehtäväksi suojella sosiaalisilla subventioilla eläviä kaupunkilaisia (sosiaalipummeja), niiden omavaraisten (veroja maksavien) ja syrjäseudulla asuvien kansalaisten kustannuksella?
Onko näin, että vihreiden lanseerama ns. kansalaistottelemattomuus (rikollisuus) on laajennettu koskemaan lainsäädäntöä yksityisen omistusoikeuden lisäksi myös esimerkiksi yhdenvartaisuuslain kohdalle?
Onko näin, että vihreiden maailmassa kaikki ovat toki yhdenvertaisia, mutta toisaalta vihreät ovat yhdenvertaisempia kuin muut?
Kaikkea tätä todellisuutta vasten tarkasteltuna Haaviston mahtipontinen julistus muuttuu aika groteskiksi:
“Toinen asia on Suomen kansallinen puolustuskyky. Siitä on tärkeä kantaa huolta. En usko, että meidän puolustuksemme tulevaisuus on yhden asejärjestelmän varassa. Tämän syksyn aikana on tarkasteltava Suomen koko turvallisuuden kuvaa, myös uusia turvallisuusuhkia.”
“Maamiinakeskustelussa korostetaan vain yhtä turvallisuusuhkaa: massiivista maavoimien hyökkäystä itärajan ylitse Suomeen. Tänä päivänä meidän haasteemme ovat aivan muualla.”
Toisin kuin tämä presidenttiehdokas (ja vihreiden Ylin Ja Korkein Sotilasasiantuntija) Haavisto väittää, puolustusvoimien haasteet ja päätehtävät eivät ole missään muualla. Ja vaikka Haavisto olisikin jotain muuta mieltä, laki puolustusvoimista kertoo puolustusvoimien päätehtävät (ja niihin liittyvät haasteet) varsin selvästi:
2 §
Puolustusvoimien tehtävät
Puolustusvoimien tehtävänä on:
1) Suomen sotilaallinen puolustaminen, johon kuuluu:
a) maa-alueen, vesialueen ja ilmatilan valvominen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaaminen;
b) kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;
c) sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen
Toki toisessa momentissa mainitaan ne muutkin tehtävät – ne jotka ovat yleishyödyllisiä muiden viranomaisten avustamistehtäviä (muiden viranomaisten tukeminen). Tähän kategoriaan lasketaan laissa mukaan myös osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.
Mutta - huomio tähän – nämä ovat siis vain ja ainoastaan kakkosluokan tehtäviä. Maanpuolustus on puolustusvoimien tärkein tehtävä.
Rehellisesti ottaen, minun on erittäin vaikea ymmärtää tällaista ajattelua Suomen puolustamisesta käytävän keskustelun yhteydessä:
“Toiseksi alueiden raivaaminen sataprosenttisesti kaikista miinoista oli lähes mahdotonta. Raivaustyötä ammatikseen tekevien rauhanturvaajien ja humanitääristen miinanraivaajien mukaan maastoon jää aina miinoja, joista syntyy ongelmia siviiliväestölle.”
Haavisto varmaan kertoo meille muille (sotilasasioista hänen tasollaan ymmärtämättömille höpsöille alamaisilleen), kuinka moni siviili on kuollut suomalaisten joukkojen Suomen alueelle viime sodissa tekemiin miinoitteisiin?
Tässä syntyy sellainen mielikuva, että Haavisto halveksii avoimesti suomalaista maanpuolustajaa – ja tämän ymmärrystä.
Annetaan Haaviston kuitenkin jatkaa valitsemallaan polulla:
“Liittymällä Ottawan sopimukseen Suomi voi omalta osaltaan heikentää jalkaväkimiinojen markkinoita ja näin vähentää niiden tuotantoa kaikkialla maailmassa. Tämä heijastuu suoraan Aasian, Kaukasuksen ja Afrikan konfliktialueille. Näillä alueilla toimivilla ryhmittymillä ei ole varaa hankkia korvaavia järjestelmiä, vaan siviiliväestöä vahingoittava asetyyppi jää hiljalleen kokonaan pois käytöstä.”
Roskaa. Suomi ei myy maailmalle jalkaväkimiinoja, niitä valmistetaan ainoastaan omaa (kriisin aikaista) käyttöä varten.
Niin kauan kun Kiina, Venäjä ja Yhdysvallat toimittavat jalkaväkimiinoja (ei siis maamiinoja kokonaisuutena, panssari- ja viuhkamiinat ovat tuon sopimuksen ulkopuolella myös muiden osalta) kehitysapuna ja sille joka haluaa ostaa, niin Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen aiheuttaa mahdollisen sodan alettua ainoastaan turhia suomalaisten ihmishenkien menetyksiä.
Vallattuaan munattoman miinattoman Suomen suurvaltavihollinen kylvää kyllä maaperämme täyteen jalkaväkimiinoja estääkseen vastatoimemme. Siitä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä. Ja noita miinoja ei merkitä karttoihin, toisin kuin suomalaisia.
Haavistolle tämä tuntuu olevan sivuseikka, koska hän polkaisee aivan omiin sfääreihinsä:
“Suomen esimerkkiä ja toimia seurataan. Sillä, miten menettelemme kansainvälisten aseistariisuntasopimusten kohdalla, on merkitystä myös Suomen asemalle haettaessa YK:n turvaneuvoston jäsenyyttä.”
Kysymys kuuluukin, että miksi ihmeessä Suomen pitäisi saada olla yksi kausi YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä?
Etenkin kun kyseisellä neulontakerholla ei ole juurikaan sanomista suurvaltojen asioihin ja tekemisiin.
“Jalkaväkimiinat jäävät konfliktin jälkeen omien siviilien uhkaksi vuosikymmeniksi. Suomessakin on kokemusta tästä Lapin sodan jäljiltä. “
Rehellisyyden nimissä nuo miinat olivat saksalaisen suurvaltavihollisen kylvämiä. Haaviston historiantietämys ja logiikka ontuvat tässä myös – ja pahasti (sodankäynnin perustiedoista nyt puhumattakaan).
Suomen liityttyä Ottawan sopimukseen maahamme hyökkäävä suurvaltavihollinen voi hyökätä rauhassa ylivoimansa turvin. Jalkaväkimiina edustaa passiivista tulta. Passiivisella tulella pyritään vihollisen liikkumisen hidastamisen lisäksi suuntaamaan vihollisen liike sille alueelle, jossa itse haluamme heikentämisen jälkeen käydä lopullisen tuhoamistaistelun.
Haaviston ajama ratkaisu ei siis luo lisää rauhaa maailmaan eikä ei myöskään vähennä jalkaväkimiinojen määrää kuin yksipuolisesti (puolustajan puolelta) sotaa käyvässä Suomessa.
Vihollinen muistaa kyllä miinoittaa valtamansa alueet jalkaväkimiinoilla.
Haaviston mainostamaan ICRC:n raporttiin tämän kirjoituksen kirjoittaja suhtautuu aivan samalla tavalla kuin vihreiden näkemyksiin yleiselläkin tasolla - molemmat ovat yksisilmäistä propagandaa, joka on vahingollista tavallisille suomalaisille ihmisille.
Ja jos nyt ollaan ihan rehellisiä, nykyisen taistelijan peruskoulutuksen saaneet suomalaiset taistelijat pystyvät rakentamaan saatavilla olevista ja tilapäismateriaalista huomattavasti teollisesti valmistettuja jalkaväkimiinoja ilkeämpiä, tehokkaampia ja huonommin havaittavia miinoja ja ansoja.
Eikä miinantuotannon aloittaminen uudestaan ole todellakaan teollisestikaan mitään rakettitiedettä.
Lisäksi muistutan siitä, että Haavistolta on aikamoista hurskastelua väittää, että jotkut valmistajat ovat lopettaneet tuotannon sen vuoksi, että kaupallista kysyntää tälle asetyypille ei enää ole. Jos tämä vähentää jalkaväkimiinojen harkitsematonta käyttöä maailmalla, niin se on erinomainen asia.
Erinomainen asia olisi se, että Suomessa kuunneltaisiin kansan ääntä ja tietyt asiat alistettaisiin sitovan kansanäänestyksen alaisiksi.
Silloin kansalaiskeskustelu pitää huolen siitä, että näin vakavasta asiasta ja sen seurauksista on riittävästi tietoa saatavilla, ennen päätöstä.
Plus se, että Haaviston, Tuomiojan ja Halosen kaltaiset ihmiset eivät tee päätöksiä (ainakaan kuulematta) meidän muiden puolesta."
http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2011.09.19
**********
05.09.2011
"Eppu Salmisen syksyn ensimmäisessä ohjelmassa vieraana oli Vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto.
Eppu siteerasi Päivi Räsästä ja totesi hänen mielipiteensä perustuvan Raamattuun. Miten on, uskooko presidenttiehdokas Pekka Haavisto Jumalaan?
- Kirkkoon en kuulu, mutta olen toiminut viimeisinä vuosina Kirkon Ulkomaanavun hallituksessa ja nähnyt, että jos itse on liikkeellä rauhan kysymyksissä ja kehitysyhteistyössä, huomaa, että moni tekee sitä työtä myös uskonnollisista lähtökohdista. Annan sille suuren arvon. Toiset voivat tehdä samaa työtä humanistisista lähtökohdista ja minusta meidän kannattaa vain yhdistää voimat."
(Radio Nova)
********
Enpä siis äänestä Pekka Haavistoakaan. Kun olen itse koti, uskonto, isänmaa - tyyppi, niin en oikein voisi kuvitella Suomen presidenttinä homoa siviilipalvelusmiestä (ei silti, mulla ei ole yhtään mitään homoja vastaan, mutta sivareita on.) Joka jätkä menköön armeijaan, se muutama kuukausi ei ole kyllä yhtään liikaa vaadittu, ei edes näiltä nykyajan kullannupuilta joilla housunpersus roikkuu polvissa. Turha selitys, että en halua hyökätä ja tappaa.
Suomen armeija ei hyökkää, vaan puolustaa. Siitä nimikin. /Puolustusvoimat/
Ja sitten tämä Radio Novan haastattelu. Uskotko Jumalaan, Pekka Haavisto? "En kuulu kirkkoon...." No, sitä ei kysytty, vaan että uskotko Jumalaan? Vaan eipä tullut vastausta. Tyypillinen poliitikko, kiertelee ja kaartelee.
Ei tipu mun ääntäni Pekallekaan. Etsintä jatkuu.
8.10.2011
Ketäkähän sitä äänestäisi pressanvaaleissa? EI AINAKAAN ...
"Sirpress/Markku Rouhiainen 040206/ Iltalehti
Eduskunnan puhemies elää, hallitsee ja matkustaa kuin kuningas, perheineen ja veronmaksajien rahoilla, kertoo viikonvaihteen Iltalehti helmikuun alussa 2006.
Puhemiehen omilla web-sivuilla kerrotaan, että Lipposella on avustajinaan sihteeri, erityisavustaja, viestintäavustaja ja kansanedustajan avustaja. Lisäksi hänen käytössään on autonkuljettaja ja kaksi turvamiestä, joista vähintään toinen seuraa mukana Lipposen matkoilla. Myös viestintäavustaja kuuluu matkavarustukseen. Koskaan aiemmin eduskunnan puhemiehellä ei ole ollut omia turvamiehiä eikä viestintäavustajaa.
Puhemiehen virka-auto on Mercedes-Benzin S-sarjan lippulaiva. Hinta on noin neljännesmiljoona euroa (2006), mutta panssaroituna versiona hintaa kertyy noin 0,6 miljoonaa euroa. Lisäksi valtio maksoi itselleen auton arvonlisäveron. Tarja Halosella on samanlainen.
Lipponen teki viime vuonna kymmenien kotimaanmatkojen lisäksi yli 20 ulkomaanmatkaa mm. Australiaan, Pariisiin, New Yorkiin ja Etelä-Afrikkaan. Australiassa ja Etelä-Afrikassa mukana oli myös PÄIVI LIPPONEN, verovaroilla tietenkin. Kesälomaa on täydellä palkalla 12 viikkoa ja talvilomaa neljä viikkoa.
Iltalehden mukaan eduskunnan käytettävissä on kirjanpidon kannalta menojen ja kuittien esittäjien tarkasti yksilöimä tietokoneohjelma, mutta sitä ei ole otettu käyttöön "hyvin korkean tahon" vastustuksen takia. Niinpä Lipposenkin kuitteja on äärettömän hankalaa poimia kaikkien yhteisestä kuittimapistosta. Korkealla taholla tarkoitetaan Lipposen itsensä lisäksi eduskunnan pääsihteriä SEPPO TIITISTÄ, joka järjesti viime vuonna kansliansa pikkupomojen kanssa yli 10 000 euron Tukholman-risteilyn.
Yleisen käytännön mukaan menotositteisiin on merkittävä tarjoilun sisältö ja kaikkien vieraiden nimet, mutta Lipposen tositteissa riittää selitykseksi esimerkiksi vierastapaaminen.
Lipponen vaatii mukaansa turvamiehen myös yksityisillä ja perheensä lomamatkoilla. Tällainen matka tehtiin mm. Thaimaahan. Iltalehden mukaan Lipposen turvamiesten pelkät ylityöt maksoivat viime vuonna noin 35 000€.
Lipposen, viestintäavustajan ja turvamiehen lennot Helsingistä New Yorkiin ja takaisin maksavat lähes 9 300€ kerralta.
Viime vuoden ulkomaanmatkojen kulut olivat yli 350 000 €.
Kolmen puhemiehen pullotavarana hankitut "edustustärpätit" maksoivat toissa vuonna 24 000 €.
Kesällä 2003 Lipponen perheineen teki eduskunnan tila-autolla kuljettajineen kolmisenkymmentä lomamatkaa veronmaksajien kustannuksella."
****
Näin siis SirPressin Markku Rouhiainen. Demareita vastaan mulla ei ole mitään, mutta kun nuo pressanvaalit on mun mielestä vähän niinku henkilövaalit, niin tällaista eliittipunikkia en äänestä missään olosuhteissa.
Iltalehti vielä jatkaa, että Lipponen on polttanut sotilaspassinsa (ja sellainen mies pyrkii puolustusvoimien ylipäälliköksi!!!) ja kirkkoonkin hän liittyi vasta, kun Päivi vaati kirkkohäät.
Sotii pahasti minun arvojani vastaan. Ja toisaalta, mitäpä minun arvoistani, mutta kun olen tavallinen köyhä, niin en tasan tarkkaan äänestä Suomen presidentiksi tyyppiä, joka lomailee perheineen luksuslomilla veronmaksajien rahoilla ja ajeluttaa itseään neljännesmiljoonan Mersulla, kun osa kansasta näkee suurinpiirtein nälkää.
Luulet itsestäsi liikoja, Paavo Lipponen. Minun ääntäni et ainakaan saa. Sehän on vain yksi ainokainen ääni, mutta se on minun kannanottoni.
Ehdokkaan etsintä jatkuu :)
Eduskunnan puhemies elää, hallitsee ja matkustaa kuin kuningas, perheineen ja veronmaksajien rahoilla, kertoo viikonvaihteen Iltalehti helmikuun alussa 2006.
Puhemiehen omilla web-sivuilla kerrotaan, että Lipposella on avustajinaan sihteeri, erityisavustaja, viestintäavustaja ja kansanedustajan avustaja. Lisäksi hänen käytössään on autonkuljettaja ja kaksi turvamiestä, joista vähintään toinen seuraa mukana Lipposen matkoilla. Myös viestintäavustaja kuuluu matkavarustukseen. Koskaan aiemmin eduskunnan puhemiehellä ei ole ollut omia turvamiehiä eikä viestintäavustajaa.
Puhemiehen virka-auto on Mercedes-Benzin S-sarjan lippulaiva. Hinta on noin neljännesmiljoona euroa (2006), mutta panssaroituna versiona hintaa kertyy noin 0,6 miljoonaa euroa. Lisäksi valtio maksoi itselleen auton arvonlisäveron. Tarja Halosella on samanlainen.
Lipponen teki viime vuonna kymmenien kotimaanmatkojen lisäksi yli 20 ulkomaanmatkaa mm. Australiaan, Pariisiin, New Yorkiin ja Etelä-Afrikkaan. Australiassa ja Etelä-Afrikassa mukana oli myös PÄIVI LIPPONEN, verovaroilla tietenkin. Kesälomaa on täydellä palkalla 12 viikkoa ja talvilomaa neljä viikkoa.
Iltalehden mukaan eduskunnan käytettävissä on kirjanpidon kannalta menojen ja kuittien esittäjien tarkasti yksilöimä tietokoneohjelma, mutta sitä ei ole otettu käyttöön "hyvin korkean tahon" vastustuksen takia. Niinpä Lipposenkin kuitteja on äärettömän hankalaa poimia kaikkien yhteisestä kuittimapistosta. Korkealla taholla tarkoitetaan Lipposen itsensä lisäksi eduskunnan pääsihteriä SEPPO TIITISTÄ, joka järjesti viime vuonna kansliansa pikkupomojen kanssa yli 10 000 euron Tukholman-risteilyn.
Yleisen käytännön mukaan menotositteisiin on merkittävä tarjoilun sisältö ja kaikkien vieraiden nimet, mutta Lipposen tositteissa riittää selitykseksi esimerkiksi vierastapaaminen.
Lipponen vaatii mukaansa turvamiehen myös yksityisillä ja perheensä lomamatkoilla. Tällainen matka tehtiin mm. Thaimaahan. Iltalehden mukaan Lipposen turvamiesten pelkät ylityöt maksoivat viime vuonna noin 35 000€.
Lipposen, viestintäavustajan ja turvamiehen lennot Helsingistä New Yorkiin ja takaisin maksavat lähes 9 300€ kerralta.
Viime vuoden ulkomaanmatkojen kulut olivat yli 350 000 €.
Kolmen puhemiehen pullotavarana hankitut "edustustärpätit" maksoivat toissa vuonna 24 000 €.
Kesällä 2003 Lipponen perheineen teki eduskunnan tila-autolla kuljettajineen kolmisenkymmentä lomamatkaa veronmaksajien kustannuksella."
****
Näin siis SirPressin Markku Rouhiainen. Demareita vastaan mulla ei ole mitään, mutta kun nuo pressanvaalit on mun mielestä vähän niinku henkilövaalit, niin tällaista eliittipunikkia en äänestä missään olosuhteissa.
Iltalehti vielä jatkaa, että Lipponen on polttanut sotilaspassinsa (ja sellainen mies pyrkii puolustusvoimien ylipäälliköksi!!!) ja kirkkoonkin hän liittyi vasta, kun Päivi vaati kirkkohäät.
Sotii pahasti minun arvojani vastaan. Ja toisaalta, mitäpä minun arvoistani, mutta kun olen tavallinen köyhä, niin en tasan tarkkaan äänestä Suomen presidentiksi tyyppiä, joka lomailee perheineen luksuslomilla veronmaksajien rahoilla ja ajeluttaa itseään neljännesmiljoonan Mersulla, kun osa kansasta näkee suurinpiirtein nälkää.
Luulet itsestäsi liikoja, Paavo Lipponen. Minun ääntäni et ainakaan saa. Sehän on vain yksi ainokainen ääni, mutta se on minun kannanottoni.
Ehdokkaan etsintä jatkuu :)
6.10.2011
Think about it!
"Walk a mile
in my shoes
see what I see
hear what I hear
feel what I feel
then maybe
you`ll understand
why I do what I do
`till then
don`t judge me"
in my shoes
see what I see
hear what I hear
feel what I feel
then maybe
you`ll understand
why I do what I do
`till then
don`t judge me"
4.10.2011
"Syvyydestä minä huudan sinua Herra, kuule minun ääneni"
Iranissa on vuodesta 2009 saakka ollut vangittuna kristitty pappi Yousef Nadarkhani.
Hän on saanut hirttotuomion, joka voidaan panna käytäntöön pikaisesti.
Hän voisi välttää kuolemantuomion kieltämällä kristillisen uskonsa, mutta sitä hän ei aio tehdä.
Hänellä on vaimo, ja kaksi lasta.
Arkkipiispa Kari Mäkinen on vedonnut Suomen Iranin lähettilääseen, jotta tämä vetoaisi maansa johtoon Nadarkhanin vapauttamiseksi.
Nyt tarvitaan rukousta! Herra, jos se on sinun tahtosi, pelasta palvelijasi! Hän on valmis kuolemaan sinun puolestasi, ja jos näin käy, tiedän, että hänellä on paikka paratiisissa sinun luonasi, ja kun hän saapuu, sinä olet häntä vastassa.
Mutta Herra, me kaikki kristityt rukoilemme, me vetoamme sinuun: pelasta palvelijasi!
Tapahtukoon kuitenkin sinun tahtosi mukaan.
Hän on saanut hirttotuomion, joka voidaan panna käytäntöön pikaisesti.
Hän voisi välttää kuolemantuomion kieltämällä kristillisen uskonsa, mutta sitä hän ei aio tehdä.
Hänellä on vaimo, ja kaksi lasta.
Arkkipiispa Kari Mäkinen on vedonnut Suomen Iranin lähettilääseen, jotta tämä vetoaisi maansa johtoon Nadarkhanin vapauttamiseksi.
Nyt tarvitaan rukousta! Herra, jos se on sinun tahtosi, pelasta palvelijasi! Hän on valmis kuolemaan sinun puolestasi, ja jos näin käy, tiedän, että hänellä on paikka paratiisissa sinun luonasi, ja kun hän saapuu, sinä olet häntä vastassa.
Mutta Herra, me kaikki kristityt rukoilemme, me vetoamme sinuun: pelasta palvelijasi!
Tapahtukoon kuitenkin sinun tahtosi mukaan.
3.10.2011
Jokaisessa meissä asuu pieni matemaatikko :)
Viime yönä töissä oli niin poikkeuksellisen hiljaista (vaikka oli lauantain ja sunnuntain välinen yö, yleensä viikon kiireisin) että ehdin laskea 50 lääkelaskua. Lääkelaskut tarkoittavat siis kaikenlaisia lääkeannosten laskemisia ja eri mittayksiköiden muunnoksia siten, että lopulta saadaan oikea annostus, jonka voi sitten antaa potilaalle.
Jonkun mielestä varmaan pala kakkua. Minä poloinen vain kun olen syntynyt täysin vailla matemaattista lahjakkuutta enkä osaa edes kertotaulua, niin olen kärsinyt aikamoisista vaikeuksista niiden kovan onnen laskujen kanssa, jotka kuuluvat pakollisina opintoihini. Ja niin minä sitten viime yönä laskin ja laskin. Hassua tässä on se, että vaikka eletään 2000-lukua, niin laskinta ei saa tentissä käyttää. Työelämässähän se menee niin, että laskut lasketaan laskimella, ja sitten tuloksen tarkistaa vielä toinen sairaanhoitaja, ennen kuin lääke annetaan potilaalle. Koska jos lasket laskun päässäsi, ja teet pienen pilkkuvirheen - vaikkapa 0,3ml morfiinia sijasta annat potilaalle vaikkapa 3ml, niin ... no joo, voipi olla että tulee vainaja.
Mieheni on kärsivällisesti koittanut selvittää minulle verrannon salaisuutta. Ja viime yönä minä koin ahaa-elämyksen. Naps - ja kuin salama kirkkaalta taivaalta minä yhtäkkiä älysin sen. Ja saman tien älysin senkin, miten sitä pilkkua siirrellään, jos pitää vaikka laskea jakolasku jossa 0,2 jaetaan 0,05:lla. Heleijaa, mikä riemuvoitto! Ja sitten ne laskut sujui kuin vettä vaan. Kyllä tuli hyvä mieli. En minä aivan täysi tumpelo olekaan:)
Ens viikolla tuli taas lähtö työterveyslekurille. Meidän firmallahan vaihtui syyskuun alussa työterveyshuolto joka oli aikaisemmin eräässä maanlaajuisessa yksityislääkäriketjussa. Nyt se on toisessa maanlaajuisessa yksityislääkäriketjussa :) Parannusta tuli senverran, että kun ennen hoito oli vain yleislääkäritasoista, niin nyt saadaan käydä myös erikoislääkäreillä.
No jokatapauksessa, menen sinnen otille kun olen nyt muutaman viikon pitänyt sietämätöntä kiputilaa kyynärpäässä, joka säteilee sormiin ja estää oikaisemasta kättä suoraksi ja toisaalta myös taivuttamasta sitä koukkuun. Oma "kyökkilääkärini" sanoi heti, että se on jännetupentulehdus, mutta en tiedä voiko se tulla kyynärpäähän? Itse arvelen, että kyseessä on jonkinlainen hermopinne. Torstaina se selviää, miten pieleen meidän diagnoosit menee :) Ystävääni neurokirurgia en viitsi tässä asiassa vaivata. Se varmaan katsois mua hitaasti: "minä leikkelen aivoja, en kyynärpäitä."
Tänä aamuna kun menin töistä kotiin, oli meidän kylällä -3 astetta pakkasta. Pipo tiukasti korville ja lenkille, ja ketkäs siellä tulikaan vastaan muut kuin Petun rakkaat leikkikaverit, kiinanpystykorva Vili ja sarplaninac Remu. Remu erityisesti on kertakaikkiaan hurmaava tapaus; hän kun on vielä ihan lapsi (8kk) mutta kokoa ja näköä löytyy. Täysikasvuisena sarplaninac-uros painaa semmoiset sata kiloa, mutta kun Remu on vielä "ihan pieni" niin sillä nyt on tuskin painoa vielä kahdeksaakymmentä kiloa. Säkäkorkeus on joku 80cm ja pää on kuin leijonalla, mutta silmissä on lempeä katse ja muutenkin se on hurmaava turrukka luppakorvineen ja lapion kokoisine tassuineen. Ja Petun kanssa ovat ehdottoman pihkassa toisiinsa; "poikarakkautta" :) Vili on vähän mustis, kun se oli ensin kaveri Petun kanssa, mutta sitten tuli Remu ja Petu hylkäsi kylmästi Vilin. Raaka peli!
Sarplaninacilla on erittäin voimakas puolustus- ja suojeluvietti, eikä Remun perheen pihaan vuorenvarmasti käppäile yhtään kukaan - se puolustaa omiaan vaikka kuolemaansa asti ja jos se puraisee niin mukaan lähtee kolmen ja puolen kilon paisti - mutta Remu on hyvin hanskassa omistajillaan; onnellinen, tasapainoinen ja luottavainen koira. Omistajapariskunta on myöskin onnellinen ja tasapainoinen :) He kohtelevat koiriaan rauhallisesti ja määrätietoisesti, koirille ei ole epäselvää kuka määrää, mutta rakkautta ne saavat silti runsain mitoin. Emännän kanssa me erityisesti lellitellään Remua, kun se on niin käsittämättömän ihana, oikea jättiläiskokoinen vaaveli. Joskus Petukin meinaa vähän ruveta mustikseksi, että ei kai se Remu nyt voi olla minua ihanampi :))) Että voi muuten koiran ulkonäkö pettää; sarplaninacia luulisi lössykämmäksi kuin kultaista noutajaa ja cockerspanielia yhteensä.
No, tähän palaan nuo yövuorot sitten loppuukin. Kokonaista kolme vapaapäivää. Keskiviikkona menen testaamaan tenttiin tätä uutta matemaattista lahjakkuuttani :)Työharjoittelun alku lähestyy uhkaavasti ja laskut ei oo vähentyneet eikä rahar lisääntyneet, mutta luotan lujasti siihen, että Herra järjestää tämän asian jotenkin. Välillä mieleeni meinaa sielunvihollinen kuiskutella, että miten se sen muka järjestää: kaksi kuukautta ilman palkkaa ja molempina kuukausina pitäisi olla noin 1400e laskuihin + bensat ja ruuat. Napsauttaako Jumala sormiaan: siinä sulle muutama tuhatlappunen.
Työnnän pois nuo ajatukset. Jumala kyllä huolehtii. Tavalla tai toisella. Aina Hän on huolehtinut, eikä minun ole koskaan tarvinnut pettyä, kun olen vain luottanut - luottanut täysillä, kaikin voimin. Jumalalle kaikki on mahdollista!
"Kiitos, että rukoukset monet monet kuulit sä
kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä
Kiitos myöskin kukkasista jotka tielläin kukoisti
kiitos myöskin ohdakkeista jotka mua haavoitti
Kiitos myöskin kirkkahista keväisistä päivistä
kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä - "
Jonkun mielestä varmaan pala kakkua. Minä poloinen vain kun olen syntynyt täysin vailla matemaattista lahjakkuutta enkä osaa edes kertotaulua, niin olen kärsinyt aikamoisista vaikeuksista niiden kovan onnen laskujen kanssa, jotka kuuluvat pakollisina opintoihini. Ja niin minä sitten viime yönä laskin ja laskin. Hassua tässä on se, että vaikka eletään 2000-lukua, niin laskinta ei saa tentissä käyttää. Työelämässähän se menee niin, että laskut lasketaan laskimella, ja sitten tuloksen tarkistaa vielä toinen sairaanhoitaja, ennen kuin lääke annetaan potilaalle. Koska jos lasket laskun päässäsi, ja teet pienen pilkkuvirheen - vaikkapa 0,3ml morfiinia sijasta annat potilaalle vaikkapa 3ml, niin ... no joo, voipi olla että tulee vainaja.
Mieheni on kärsivällisesti koittanut selvittää minulle verrannon salaisuutta. Ja viime yönä minä koin ahaa-elämyksen. Naps - ja kuin salama kirkkaalta taivaalta minä yhtäkkiä älysin sen. Ja saman tien älysin senkin, miten sitä pilkkua siirrellään, jos pitää vaikka laskea jakolasku jossa 0,2 jaetaan 0,05:lla. Heleijaa, mikä riemuvoitto! Ja sitten ne laskut sujui kuin vettä vaan. Kyllä tuli hyvä mieli. En minä aivan täysi tumpelo olekaan:)
Ens viikolla tuli taas lähtö työterveyslekurille. Meidän firmallahan vaihtui syyskuun alussa työterveyshuolto joka oli aikaisemmin eräässä maanlaajuisessa yksityislääkäriketjussa. Nyt se on toisessa maanlaajuisessa yksityislääkäriketjussa :) Parannusta tuli senverran, että kun ennen hoito oli vain yleislääkäritasoista, niin nyt saadaan käydä myös erikoislääkäreillä.
No jokatapauksessa, menen sinnen otille kun olen nyt muutaman viikon pitänyt sietämätöntä kiputilaa kyynärpäässä, joka säteilee sormiin ja estää oikaisemasta kättä suoraksi ja toisaalta myös taivuttamasta sitä koukkuun. Oma "kyökkilääkärini" sanoi heti, että se on jännetupentulehdus, mutta en tiedä voiko se tulla kyynärpäähän? Itse arvelen, että kyseessä on jonkinlainen hermopinne. Torstaina se selviää, miten pieleen meidän diagnoosit menee :) Ystävääni neurokirurgia en viitsi tässä asiassa vaivata. Se varmaan katsois mua hitaasti: "minä leikkelen aivoja, en kyynärpäitä."
Tänä aamuna kun menin töistä kotiin, oli meidän kylällä -3 astetta pakkasta. Pipo tiukasti korville ja lenkille, ja ketkäs siellä tulikaan vastaan muut kuin Petun rakkaat leikkikaverit, kiinanpystykorva Vili ja sarplaninac Remu. Remu erityisesti on kertakaikkiaan hurmaava tapaus; hän kun on vielä ihan lapsi (8kk) mutta kokoa ja näköä löytyy. Täysikasvuisena sarplaninac-uros painaa semmoiset sata kiloa, mutta kun Remu on vielä "ihan pieni" niin sillä nyt on tuskin painoa vielä kahdeksaakymmentä kiloa. Säkäkorkeus on joku 80cm ja pää on kuin leijonalla, mutta silmissä on lempeä katse ja muutenkin se on hurmaava turrukka luppakorvineen ja lapion kokoisine tassuineen. Ja Petun kanssa ovat ehdottoman pihkassa toisiinsa; "poikarakkautta" :) Vili on vähän mustis, kun se oli ensin kaveri Petun kanssa, mutta sitten tuli Remu ja Petu hylkäsi kylmästi Vilin. Raaka peli!
Sarplaninacilla on erittäin voimakas puolustus- ja suojeluvietti, eikä Remun perheen pihaan vuorenvarmasti käppäile yhtään kukaan - se puolustaa omiaan vaikka kuolemaansa asti ja jos se puraisee niin mukaan lähtee kolmen ja puolen kilon paisti - mutta Remu on hyvin hanskassa omistajillaan; onnellinen, tasapainoinen ja luottavainen koira. Omistajapariskunta on myöskin onnellinen ja tasapainoinen :) He kohtelevat koiriaan rauhallisesti ja määrätietoisesti, koirille ei ole epäselvää kuka määrää, mutta rakkautta ne saavat silti runsain mitoin. Emännän kanssa me erityisesti lellitellään Remua, kun se on niin käsittämättömän ihana, oikea jättiläiskokoinen vaaveli. Joskus Petukin meinaa vähän ruveta mustikseksi, että ei kai se Remu nyt voi olla minua ihanampi :))) Että voi muuten koiran ulkonäkö pettää; sarplaninacia luulisi lössykämmäksi kuin kultaista noutajaa ja cockerspanielia yhteensä.
No, tähän palaan nuo yövuorot sitten loppuukin. Kokonaista kolme vapaapäivää. Keskiviikkona menen testaamaan tenttiin tätä uutta matemaattista lahjakkuuttani :)Työharjoittelun alku lähestyy uhkaavasti ja laskut ei oo vähentyneet eikä rahar lisääntyneet, mutta luotan lujasti siihen, että Herra järjestää tämän asian jotenkin. Välillä mieleeni meinaa sielunvihollinen kuiskutella, että miten se sen muka järjestää: kaksi kuukautta ilman palkkaa ja molempina kuukausina pitäisi olla noin 1400e laskuihin + bensat ja ruuat. Napsauttaako Jumala sormiaan: siinä sulle muutama tuhatlappunen.
Työnnän pois nuo ajatukset. Jumala kyllä huolehtii. Tavalla tai toisella. Aina Hän on huolehtinut, eikä minun ole koskaan tarvinnut pettyä, kun olen vain luottanut - luottanut täysillä, kaikin voimin. Jumalalle kaikki on mahdollista!
"Kiitos, että rukoukset monet monet kuulit sä
kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä
Kiitos myöskin kukkasista jotka tielläin kukoisti
kiitos myöskin ohdakkeista jotka mua haavoitti
Kiitos myöskin kirkkahista keväisistä päivistä
kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä - "
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Petu (Kasion Fancy Filur) on poissa Kultainen rakkaani nukkui ikiuneen sylissäni 9.2.2019 lähes 14 vuoden ikäisenä. Illalla vielä...
