Thaimaasta palanneet

Tuli sitten tehtyä reissu Thaimaan Hua Hiniin, joka oli kyllä ihana paikka. Ihmiset hymyileviä ja ystävällisiä ja tietysti kauhean kuuma, johon totuttelu kesti muutaman päivän. Ainoa huono puoli oli se, että se on kauhean kaukana; kymmenen tunnin lento ja vielä neljä tuntia bussilla. Kyllä sitä tiesi matkustaneensa. Lentokoneessa ei jalat mahdu mihinkään ja tuoli on niin kapea, että jos sattuu vähänkin isompi vieruskaveri niin kuusessa ollaan.
Asuimme kivassa pienessä bungalowissa ja ihan pihalla oli uima-allas ja auringonottopaikka. Merikin oli parinsadan metrin päässä, että jos tsunami olisi tullut niin me oltais kyllä menty ensimmäisinä. Mutta eihän semmoisia kannata miettiä. Napsittiin varmuuden vuoksi Imodiumia koko matkan ajan, niin eiköhän se ripuli iskenyt sitten vasta Suomessa. Kumma juttu, mutta se tulee aina.
Rahaa ei saanut kulumaan millään. Vaihdettiin molemmat neljäsataa euroa bahteiksi, josta tuli noin neljätoistatuhatta bahtia. Koitin ostella kaikenlaista ja ajeltiin taksilla ja annettiin tippiä ja syötiin ravintoloissa, ja silti oli lähtiessä vielä kuusituhatta jäljellä. Ei me sitten ruvettu väkisellä ostelemaan. Säästetään seuraavaa reissua varten. Sillä kyllä varmasti Thaimaahan vielä mennään, vaikka se onkin maan äärissä.
Huomasin sitten lomakuvia katsellessani, että mun tukka on IHAN HIRVEE. Miksikähän kukaan ei oo sanonu mitään? Paitsi ystäväni A. mutta minä kun en välitä hänen sanomisistaan :-) No joka tapauksessa, tänään on parturi klo 13, ja sillon se tukka lähtee. Vähän sääli leikata, kun tukka on jo aika pitkä, mutta kyllä nyt ei oo muuta mahdollisuutta. Ja kasvaahan se.
Herättiin tänä aamuna viideltä, kun ei nukuttanut yhtään. Taidetaan olla vielä Thaimaan ajassa.