Röntgenkuvia, käsikirurgeja ja palvelusluokkia

Rupeshan tuota vihdoinnii tapahtumaan tämän käden kanssa! Arvasin, kun oli kainuulainen lääkäri. Se väänteli, käänteli, paineli ja puristeli, ja tuumasi sitten, että röntgenkuvathan tästä on otettava. Kuuluvat nykyään meidän työterveyshuollon piikkiin - eivätpä ennen kuuluneet, kun piti joko maksaa itse tai mennä jonottamaan kunnalliselle lähetteen kanssa.

No jokatapauksessa, lekuri kirjoitti lähetteen koneellensa, minä siirryin röntgenin odotustilaan, ja minuutin päästä minut kutsuttiin sisään. Kuvat otettiin, lähetettiin lekurin koneelle, ja minä siirryin taas hänen huoneensa taakse istuksimaan, josta hän kutsui minut taas sisälle. Ja kaikki sujui kuin tanssi vain. ja sitäpaitsi kaikki olivat ystävällisiä ja hymyileviä ja palvelualttiita.

Tämä on yksi syy, eikä suinkaan vähäisin, miksi en halua kunnalliselle töihin. Kun ne työterveyslääkäritkin on sitten niitä kunnallisia tk-lääkäreitä, jotka vähänkin muun vaivan kuin flunssan tai selkäkivun eteen tullessa on ihan kuin ööt aapisen laidassa. Osaahan ne kirjoittaa Kefexinia ja Panacodia ja Sirdaludia, mutta siinäpä se jotakuinkin on. Lähetettä niiltä ei saa millään minnekään, vaikka itse tietää omista vaivoistaan takuulla enemmän kuin ne kakskytviisvuotiaat kandit tai sitten neljäkytävuotta tk:ssa mummujen nivelrikkoja hoidelleet käävät. Meeppä sannoon, että mulla ois tarve kardiologille, kun mä tunnen, että mun tahdistimen rytmi ei oo kohdillaan, ja mulla on toi synnynnäinen totaaliblokki. Mä sanoin kerran, kun olin kunnallisella töissä. Lekuri tuijotti mua ja sanoi sitten, että "onko sitä totaaliblokkia synnynnäisenäkin?" Voittikohan se sen lekurintodistuksensa arpajaisista? Ja joka tyyppi näyttää hapanta naamaa. Niin näyttäisin minäkin.

No jokatapauksessa, lekuri katsoi kuvat, sanoi että radiologi toki katsoo ne vielä maanantaina, mutta hän nyt kuitenkin kirjoittaa kiireellisen lähetteen käsikirurgille, ja että golftenniskyynärpää tämä ei ole. Ah ja voi että minä olin helpottunut! Lekuri vaihtoi vielä lääkkeet, joista kyllä uskon olevan enemmän hyötyä kuin niistä iänikuisista, mitkä siltä edelliseltä sain. Mutta kerrankos sitä nyt sattuu lekurille, että tekaisee väärän diagnoosin, varsinkin jos on vähän kiire ja sattuu olemaan sellainen ihmisluonne, että ei ota kenenkään potilaan vaivoja tosissaan.

Ihanaa, että asiat alkaa rullaamaan! Tarjoshan se sairaslomaa, oikeestaan vaati ottamaan sitä, mutku emmie pysty. No, jos tässä johonkin toimenpiteeseen joudutaan, niin eiköhän sitä sitten tule ihan tarpeeksi.

Eksyin sitten netissä surffatessani, kun etsin tietoa yhteen etätehtävään, puolustusvoimien sivuille,ja kohtaan, missä oli lueteltu kaikki mahdolliset sairaudet ja häiriöt millä kutsunnoissa ihminen luokitellaan A-palvelusluokkaan, B:hen, C:hen tai E:hen. Eli joutuuko hän palvelukseen vai vapautetaanko rauhanajan palveluksesta. Kun olen aina puhunut, että jos olisin mies, minusta olisi tullut sotilas, ja jos olisin ollut kymmenen vuotta nuorempi, kun naiset rupesivat pääsemään palvelukseen, olisin painanut sinne tukka putkella - niin kas, totaaliblokki oli syy jolla olisi armotta tullut vapautus rauhanajan palveluksesta. Joten eipä tarvii enää harmitella tuotakaan asiaa :)

Siitä olin mielissäni, että jos huumausaineiden käyttäjä on ollut todistettavasti kaksi vuotta puhdas, hän pääsee A-kuntoisuusluokkaan, ja lyhyemmälläkin raittiudella B:hen. Ja jos on edelleen aktiivikäyttäjä, hänet kutsutaan myöhemmin uudestaan kutsuntoihin ja katsotaan asiaa uudelleen. Puhuttiin asiasta mieheni kanssa, joka on ammattisotilas, ja oltiin molemmat samaa mieltä, että on toki reilua antaa ihmiselle mahdollisuus - voihan niitä nuoruuden huumeenkäyttöjä olla vaikka kellä, ja sitä voi syvästi katua ja raitistua ja haluta vaikka armeijan leipiin. Ja toisaalta - kyllä se Valtio pitää huolen, että nuoret miehet suorittavat velvollisuutensa isänmaata kohtaan. Niinkuin pitääkin! Joka jätkälle tekee hyvää huomata, että ei ookkaan äiti kuorimassa perunoita ja siivoamassa jälkiä joka hetki :)

Niin sitten, se Dein puhelinsoitto. Soitin sinne tänään, ja eiköhän puhelimeen vastannu itse talouspäällikkö. Minä olin kummissani, mutta sitten hän selvitti, että oon maksanu Deikauppaan jonkun liikasuorituksen ja nyt hän halusi palauttaa sen. No sehän kyllä passasi! Ensin tuli Kelasta satasia ja nyt Deistäkin ihan mukavasti. Kannattaa näköjään maksella laksunsa ja velkansa niin joskus saa vähän takaisinkin, kun on oikein rahapulassa. Kiitos Herran!