Se päivä oli 20.1, perjantai.
Tulin aamulla yövuorosta, nukuin päivän, lähdin illalla ajelemaan takaisin työpaikalle taas uuteen yövuoroon.
Soitin äidille, niinkuin teen joka päivä.
Äiti oli ollut syöpälääkärinsä luona kuulemassa tuloksia 17.1 tehdystä TT-kuvauksesta.
Siihen asti se olikin ihan tavallinen päivä.
Lunta tuli aina vain lisää, olin käynyt Petu-koiran kanssa juoksemassa, isännän kanssa juotiin kahvit ja syötiin Runebergintortut ennen kuin lähdin.
Sen jälkeen ei mikään ollutkaan enää ennallaan. Kummallista, kuinka silmänräpäyksessä ihmisen ihan onnellinen elämä voi kääntyä päälaelleen. Kuinka kaksi sanaa voivat yhtäkkiä viedä elämästä ilon ja merkityksen.
Etäpesäkkeitä keuhkoissa.
Herra, nyt minulla ei ole voimia enää edes rukoilla. Minua lohduttaa vain se, että Herra on lähellä niitä, joilla on särjetty sydän, ja Hän lohduttaa niitä, joilla on murtunut mieli.
Tulin aamulla yövuorosta, nukuin päivän, lähdin illalla ajelemaan takaisin työpaikalle taas uuteen yövuoroon.
Soitin äidille, niinkuin teen joka päivä.
Äiti oli ollut syöpälääkärinsä luona kuulemassa tuloksia 17.1 tehdystä TT-kuvauksesta.
Siihen asti se olikin ihan tavallinen päivä.
Lunta tuli aina vain lisää, olin käynyt Petu-koiran kanssa juoksemassa, isännän kanssa juotiin kahvit ja syötiin Runebergintortut ennen kuin lähdin.
Sen jälkeen ei mikään ollutkaan enää ennallaan. Kummallista, kuinka silmänräpäyksessä ihmisen ihan onnellinen elämä voi kääntyä päälaelleen. Kuinka kaksi sanaa voivat yhtäkkiä viedä elämästä ilon ja merkityksen.
Etäpesäkkeitä keuhkoissa.
Herra, nyt minulla ei ole voimia enää edes rukoilla. Minua lohduttaa vain se, että Herra on lähellä niitä, joilla on särjetty sydän, ja Hän lohduttaa niitä, joilla on murtunut mieli.
1 kommentti:
Kurjaa!!! Voimia ja Herran läsnäoloa! Herra on lähellä teitä!
Lähetä kommentti