Pahuksen kissanpirulainen kirmasi yöhön kun tulin töistä. Mokomaa ei ole tehnyt kolmeen vuoteen kun taannoin sai päihinsä meidän kylän kissareviiriä hallitsevalta mustalta kollilta, mutta niin on näköjään ne haavat tullut nuoltua ja oli uusien seikkailujen aika.
Mutta kyllä minä vain olen aika huolissani, että mitenkähän se meidän rinssessa kermaperse oikein tuolla tuulessa ja sateessa pärjäilee. Vähän vaikea kuvitella Roosaa syömässä hiirtä tai juomassa rapakosta. Hän kun on itsetietoinen narttu:)
Kun ei vain jäisi auton alle. Pidä sinä Taivaan Isä huolta meidän pikkuisesta Roosasta ja johdata kotiin. Äiskä täällä kermapurkin kanssa odottelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti