"Alköön teidän sydämenne olko levoton"

Neljäs ja viimeinen yövuoro menossa. Vaikka viikonloppuöistä tulee palkkaa ihan mukavasti, niin on silloin kyllä järjetön kiirekin. Siis TÄYSIN järjetön. Eilen aamulla olin kohtuullisen piipussa, kun lähdin ajelemaan kotiin. Yöllä ei mitään puhettakaan, että ehtisi esimerkiksi vaikkapa vessaan, ja syöminenkin hoidetaan pikapikaa siinä sorvin ääressä. Oiskohan meillä henkilökuntaa mitoitettu hiukan liian vähän viikonloppuöihin????
Tänäänkin olen itseasiassa ylitöissä, yleensä en tee kuin kolme yötä kerrallaan, mutta nyt lupasin venyä, kun oli puutos. Nythän tuo on vähän rauhallisempaa, kun alkoi arki ja maanantai.
Olen lueskellut viime aikoina Johanneksen evankeliumia, joka on minusta äärettömän vaikuttava. Varsinkin sen loppuosassa oleva "Jeesuksen rukous". Kuinka Jeesus osoitti täydellistä rakkautta omilleen loppuun asti, eikä sen suurempaa rakkautta ole olemassa, kuin että antaa henkensä ystäviensä edestä. Minuun tekee uudestaan ja uudestaan yhtä suuren vaikutuksen se suunnaton armo ja rakkaus, jota ei oikein ihmisjärjellä voi edes ymmärtää. Ja rauhoitun aina, kun luen Jeesuksen sanat:
"Älköön teidän sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä."
Se on loppujen lopuksi noin yksinkertaista! Se on Jeesuksen antama lupaus, ja se pitää varmasti paikkansa. Johanneksen evankeliumi antaa minulle toivoa, lohtua ja pelastusvarmuuden. Sen sanat saavat minut myös kaikin tavoin etsimään Jumalan valtakuntaa ja Kristuksen läheisyyttä. Kaikki muu elämässä on toissijaista, toki moni asia tärkeää, mutta ei mitään verrattuna elämään ristin luona, jossa on kiusatulla, vainotulla ja langenneella paras paikka.