"On parempi sytyttää yksi kynttilä, kuin soimata pimeyttä"

Allun, Upin ja Nikon kanssa yövuorossa. Kerrankin on niin rauhallinen perjantaiyö, että on pitänyt tässä oikein ihmetellä, että mistäs nyt puhaltaa. Tuuli, sade ja kylmyys kenties? Upi on tässä vähän harjoitellut näitä meidän hommia, ja ihan hyvin on mennyt.
Vielä yks yö ja sitten kokonaista kaksi vapaata, joista toinen kuluu kiivaan opiskelun merkeissä; maanantaina tapaan ensin opinto-ohjaajan, sitten painun kirjastoon etsimään aineistoa esseehen ja sitten kiidän sieltä vielä illaksi luennoille. Esseen pitäisi olla valmis jo 20.9 - 8-13 sivua tekstiä ja minä poloinen en vielä edes tiedä, miten käytetään tietokoneohjelmaa jolla valmis teksti palautetaan opettajalle. Eikä ATK-opella ole kuulemma "aikaa" neuvoa. No, minä pähkäilen. Pähkäilyllä ne on isommtkin esteet voitettu :) Kun ois joskus aikaa vaan alkaa tuottaa sitä tekstiä ...
Eilen kun tulin yövuorosta, niin vähällä etten malttanut alkaa nukkumaan ollenkaan, kun juutuin lukemaan ensimmäistä Mooseksen kirjaa. Todella jännittävää ja mielenkiintoista luettavaa. Minä en oikein ole ikinä päässyt sisälle Vanhaan Testamenttiin, mutta kun olen kuunnellut Radio Deistä Raamattu kannesta kanteen -ohjelmaa, jossa juuri Mooseksen kirjoja on käyty läpi, niin se alkoi kiinnostaa. Toisaalta siinä on paljon asioita, mitkä minua Jumalan loppumattomaan armoon uskovana ihmetyttävät suuresti, mutta toisaalta myös hyvin tähän päivään soveltuvia kehotuksia ja ohjeita, joita paitsi jokaisen kristityn, myös ihan jokaisen ihmisen tulisi noudattaa - ihan lähimmäisenrakkauden nimissä.
Toki ihmettelin sellaistakin kohtaa, missä aviorikoksesta epäillylle naiselle juotettiin Herran käskystä jotain karvasta juomaa, ja jos hän sitten oli syyllistynyt aviorikokseen, tämä juoma poltti häntä ja kuihdutti hänen kohtunsa, mutta jos hän taas oli viaton, juomalla ei ollut mitään vaikutusta ja hän saattoi edelleen saada lapsia. Kuulosti jokseenkin noituudelta ja tuli mieleen keskiajan katoliset, jotka paiskoivat siitä epäiltyjä jokeen myllynkivi kaulassa. Todella suuresti ihmettelin! Ei kai nyt itse Jumalan tarvitse turvautua tuollaisiin temppuihin! Mutta minähän en olekaan mikään raamatunselittäjä, reagoinpahan vain näin suoraviivaisesti ja kertoilenpahan vain tunteita, joita omassa pienessä mielessäni herää.
Yö alkaa lähestyä loppuaan, ja pimeää on. Kohta sitä ajellaan pilkkopimeässä töihin aamulla, ja töistä kotiin illalla. Päivällä on pieni hetki semmoista ankean harmaata aikaa. Sitä palkitsevampaa on, kun tulee taas ihana Suomen suvi, vaikka nyt ois vähän sateisempikin. Kunhan nyt on kesä!