Nyt minä vihdoinkin ymmärrän

Kiitos Herralle! Heräsin männä aamuna ilman ahdistusta. Olin edellisenä iltana jutellut mieheni kanssa uskonkysymyksistä, ja järkyttynyt, kun kuulin vastauksen esittämääni kysymykseen. Tiesin kyllä, että mieheni uskoo Jumalaan, niin hän ainakin on sanonut; mutta nyt hän yllättäen sanoi, että ei usko Jeesukseen. Ei ainakaan siten, että Jeesus olisi täällä meidän keskellämme ja läsnä joka hetki. Ja myös hän sanoi, että on hän joskus rukoillut Jumalaa, pienenä poikana, että auttaisi, kun isä oli aina kännissä ja häntä pelotti, mutta ei Jumala näköjään välittänyt/tahtonut auttaa.

Paitsi että järkytyin tuosta lausunnosta, minä myös vihdoinkin ymmärsin. Ymmärsin oman kapinointini mielettömyyden: kuinka olen valittanut, että Herra ei tahdo minua auttaa. Kyllä Herra tahtoo. Se, ettei usko Herran tahtovan, on satutetun ja katkeran mielen puhetta. Sille tielle en tahdo itseni menevän. Sillä siunaaman hetkellä Herra paransi minut. Minun tehtäväni tästä eteenpäin on rukoilla mieheni puolesta; jotta Herra koskettaisi hänen sydäntään ja vetäisi häntä puoleensa; jotta hän lakkaisi vihoittelemasta Jumalalle sitä, että hänen isänsä oli alkoholisti ja tuotti hänelle tuskaa kun hän oli pieni poika.

Ja että mieheni myös jollain lailla, Jumalan armollisen läsnäolon vaikutuksesta, voisi antaa anteeksi omalle isälleen, ja saisi lopultakin rauhan. Mehän emme voi tietää, miksi Jumala ei kuullut mieheni rukousta, kun hän kymmenvuotiaana pyysi, että isä ei tulisi kännissä kotiin tai ei ainakaan alkaisi riidellä äidin kanssa. Tai kyllähän Jumala kuuli, Hän ei vain sillä kertaa toteuttanut tuota pyyntöä. Jumalalla oli syynsä. Jollakin lailla se johtaa tähän päivään ja minun ahdistukseeni.

Kuinka viisas onkaan Jumala! Nyt ymmärrän kaiken. Nyt ymmärrän, että minun kannatti kärsiä. Se todellakin oli minun parhaakseni, jotta nyt saisin rukoilla mieheni puolesta. Koska Kristus kärsi, se on myös Hänen seuraajiensa osa. Jumalan hyvyys tulee tällä tavalla meissä julki.

Eivät minun kärsimykseni varmaan tähän loppuneet, mutta tämänlaatuiset kyllä. Jumala voi ja haluaa parantaa, ja Hän tekee sen viisaudessaan silloin, kun me ihmisetkin ymmärrämme saaneemme suuren armon, eikä silloin kun me haluamme, jottei Jumalaa halvenneta tekemällä Hänestä rukous- ja vastausautomaatti.

Kristus sanoo: "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Ilman minua te ette saa aikaan mitään." Varjelkoon Luoja minua ikinä enää mestaroimasta mitään omin päin. Kaikenlaista olen yrittänyt, kun olen luullut suuressa viisaudessani, että osaisin jotain omin päin, tai olen yrittänyt tehdä muka vallan erinomaisia päätöksiä ja luullut että ne johtavat johonkin hyvään, ja päihin on tullut.
"Ilman minua te ette saa aikaan mitään"