Rahaöitä - kauhea materialisti

Menossa on kolmas yövuoro, ja nää on niitä rahaöitä, kun on perjantaina alottanu ja vielä maanantaikin on pyhä, Itsenäisyyspäivä. Minä kirjoitan sen isolla, niin paljon kunnioitan miehiä, jotka meille ovat vapaan Suomen taistelleet. Minä olen kaksi sotaa käyneen kaukopartiomiehen tyttärentytär, ja minä pidän suuressa arvossa Vaariani, joka oli poliisi ja eli terveenä ja hyväkuntoisena 95-vuotiaaksi, kunnes nukkui rauhallisesti pois omassa kodissaan.
Mutta rahaöistähän mun piti. Minä oon vähän huolissani, onks minusta tullu materialisti, ajan melko uudella Mersulla ja pidän tarkkaa lukua rahaöistä ja teen hirveästi ylitöitä että saan sitten osteltua kalaproteiinitabletteja (hehkeyttää keski-ikäisen naisen ihoa:) ja Lancomen ja Vichyn voiteita.
Marraskuussa ei tullu ku peruspalkka, ja minä olin ihan pississä. Onneks oli sippitilillä rahaa. Meidän peruspalkka ei oo kaksinen, mutta haittatyöt, mitä tulee ilta,- yö- ja sunnuntaitunneista, on tosi hyvät, ja silloin kun niitä on paljon, palkka nousee aika isoksi. Minä tykkään tehä vuorotyötä, mitä taas toiset ei tekis millään. Oon tehny vuorotyötä 18-vuotiaasta asti, mitä nyt välillä oon opiskellu, ja yhen pätkän, 8 kuukautta, olin päivätyössä ja se oli sikatylsää. Tykkään valvoa vaikka aamuneljään ja hiippailla yksin talossa tai katella digiboksista ohjelmia. Oon kyllä hirmu huonouninen ollu ikäni, en saa millään unta tai jos saan, niin sitten heräilen aamuyöstä. Vuorotyöhän se kyllä aiheuttaa unihäiriöitä, mutta meillä kulkee äidin puolen suvussa huonounisuus, jonka minä olen tietysti perinyt. Isän puolella taas nukutaan niin, että kun jossain näkyy tyyny, niin se on krooh krooh.
Isäkin sitten oli siellä leikkauksessa, ja se meni hienosti, ja ompeleetkin on jo poistettu ja pitäisi toipua täysin. Kiitos Herralle!