Ajatuksia sodasta, isänmaasta, ystävistä ja luottamisesta

Olin tuossa koiran kanssa syvällä, syvällä metsässä juoksentelemassa, ja siellä kun on tilaa omille ajatuksille, niin aloin leikkiä ajatusleikkiä, että entä jos Suomeen tulisi sota.

No ihan ilmaiseksihan me ei tätä maata annettaisi. Isät, pojat, veljet ja puolisot lähtisivät rintamalle, ja me naiset - me jäisimme kotirintamalle auttamaan, kuka mitenkin, vaikka sukkia kutomalla ettei pojilta paleltuisi varpaat. Poliisit, sotilaat ja sairaanhoitajat liittyisivät tietysti rintamaan. Mullakin on jo tuota ikää, mutta kai ne minut lotaksi huolisi johonkin sotilassairaalaan.

Niin täällä toimittaisiin, kuin 70 vuotta sittenkin - en usko suomalaisen mentaliteetin muuttuneen yhtään niistä päivistä. Vaarini osti muiden kaltaistensa kanssa verellä tämän maan vapaaksi, ja kun kirjoitan tätä, nousen seisomaan - niin paljon kunnioitan niitä miehiä. On tietysti niitäkin, jotka viittaavat itsenäisyydellemme ja maallemme kinttaalla, mutta se säälittävä ihmisluokka ei sanoja ansaitse.

Sitten kun tulisi puute kaikesta, toivoisin varakkaiden ja sellaisten maiden, joissa ei ole sotaa, lähettävän Suomeen avustuspaketteja, avustustyöntekijöitä, ehkä jopa sotilaita. Missään olosuhteissa en lähtisi pois omasta maastani. En edes sodan jaloista ja miehittäjää pakoon. Ei täältä ole ennenkään lähdetty.

En oikein usko, että kukaan haluaa jättää isänmaataan. Eivät nekään ihmiset, jotka nyt pakenevat sodan jaloista jostakin, jonnekin. Jokainen varmasti haluaa asua rauhassa omassa maassaan. Miksei ihmisiä mennä auttamaan paikan päälle? Onhan se nähty mitä pohjoismaiden löperö maahanmuuttopolitiikka on saanut aikaan. Ja huom. syytän politiikkaa, en maahanmuuttajia. Ja mitä se on saanut aikaan? Rikkinäisiä ihmisiä ja perheitä, ongelmanuoria, paljon, paljon kaikenlaisia vaikeuksia. Puhumattakaan siitä, että näin löperöä maahanmuuttopolitiikkaa käyttää aina joku hyväksi valheellisin perustein, ja näin saavat kaikki maahanmuuttajat vihat niskoilleen.

Maahanmuuttajien työllistymisprosentti on muistaakseni joku 8%. Ja mitä sitten on se työ, jota he saavat? Kun talvella ajoin töihin -33 asteen pakkasella, näin mustien miesten seisovan metroasemien ulkopuolella jakamassa ilmaisjakelulehtiä. Unelma-ammatti, kun et osaa kieltä. Entäs sitten se 92% joka on vailla työtä? Tiedän itse, mitä on olla työtön. Minä olin tosin vain viisi kuukautta, mutta jokainen päivä oli toistaan hirveämpi. Kuka haluaisi elää kielitaidottomana vieraassa maassa, työttömänä, kenties hyljeksittynä ja rasismin kohteena?


En tiedä, minä olen kai kamalan tyhmä, mutta Perussuomalaiset on nyt Suomen suosituin puolue, Kokoomuskin tulee yli 2% perässä, puhumattakaan SDP:stä ja Kepusta. Minähän en politiikasta välitä enkä ymmärrä hittojakaan, mutta poliittisesti aktiivisilla henkilöillä tuntuu olevan paniikkinappula pohjassa ja niin sitä sorrutaan alhaiseen panetteluun. Kukas niille antoi tuomiovallan? Viimeksi kun tarkistin, niin minun Raamatussani luki, että tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle.
En kuitenkaan osaa tulkita Persujen kannatusta kuin yhdellä tavalla: kansa on saanut monesta asiasta tarpeekseen. Ja se nyt kuitenkin on vain niin, että vaikka panikoivat poliitikot kuinka mustamaalaavat, antavat kriittisiä lausuntoja ja lyövät Soinin joukkoja kuin vierasta sikaa, niin Persut on siitä huolimatta Suomen suurin puolue, ja paniikkisten poliitikkojen hätäpäissään antamat lausunnot eivät sitä muuksi muuta. Ja eikös se ole ole niin, että keitä me sinne Eduskuntaan äänestetään, ovat KANSANedustajia - eivät mitään Kataisen tai Heinäluoman perseenuolijoita. Ja koska kansa ääneststää, kansa myös päättää.