Matkakuumetta, makkaransyöntiä ja Raamatun tulkintaa

Mieheni osti sähkögrillin, ja nyt ollaan sitten syöty makkaraa Juhannuksesta asti :) Kolestrolit varmaan taivaassa.
Hyvä uutinen on se, että äiti voi hyvin ja lenkkeilee ja poimii mustikoita. Viisi päivää aikaa "hengelliseen excursioniin" Israeliin. Pikkusen on tuo vyötärönseutu juustomakkaroista pyöristynyt, ei mikään ihme. Siellä lämpimässä pikkuvaatteissa vähän noloa jos näkyy niitä "makkaroita". No, ehkä ei ihan kuitenkaan.

Kansanedustaja Hakkarainen julisti tämän päivän lehdessä, että "avioliitto ei kuulu Aatamille ja Eerolle". Vaikka perussuomalainen onkin, niin aika ahdasmieliseltä vaikuttaa. En oikein osaa sanoa asiaan omaa kantaani, mutta itse pikkukylästä kotoisin olevana voin vain kuvitella, mikä taakka olisi syntyä homoseksuaaliksi sellaisessa yhteisössä. Hyvä ystäväni elää naissuhteessa, enkä koe olevani yhtään mikään tuomitsemaan häntä. Mikä minä olen tuomitsemaan, syntinen kurja? Mutta jotkut ne vaan silti tuomitsee, uskovaisetkin. Minun pitää vain edelleen toistaa sitä mihin vakaasti uskon: tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle.

Tässä asiassahan vedotaan aina Raamattuun. No juu, siellähän tuomitaan homoseksualisuus, mutta tuomitaan kyllä tosi monta muutakin asiaa, mitä vastaan me ihmiset rikotaan ihan joka päivä. Ajatellaanpa vaikka kymmentä käskyä. Älä tapa. Murhamiehet tulevat vankilassa uskoon ja saavat armon. Entäs haureus sitten? Mitä se edes tarkoittaa? Avioliiton ulkopuolista seksiäkö? Tarkoittaako se, että sitä voi naiskennella ympäriinsä ja sitten rukoilla synnit anteeksi? Ja sitten taas. Raamatussa sanotaan, että tietoisesti ei saa syntiä tehdä. Mutta kukapa meistä ei olisi tuota pykälää rikkonut?

Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Luen nykyään joka ilta Raamattua ja nukahdan siihen. Saan siitä rauhan ja lohdun, ja tiedän, että olen saanut armon. Koska Jeesus meni syrjittyjen, sairaiden, ahdistuneiden ja syntisten luokse, niin Hän tuli myös minun luokseni. Eikä minun syntejäni enää muisteta. Kun vain oppisin olemaan itse muistamatta niitä, oppisin olemaan kantamatta tätä valtavaa menneisyyden taakkaa.

Odotan valtavasti, että näen Golgatan, paikan, jossa minun Vapahtajani rukoili murhaajiensa puolesta ja antoi henkensä minun tähteni. Odotan, että minäkin oppisin sen anteeksiannon. Herra, vahvista minua epäuskon hetkellä. Pidä minusta huolta.