Hilda, hiuskiinne ja avaruusalus

Aamulla kuin laitoin tukkaa suihkun jälkeen, koin kauhean katastrofin. Olin eilen kauppareissulla unohtanut ostaa hiuskiinnettä, ja peilipöydällä oleva pullo ammotti tyhjyyttään.
Miten sitä muka voi lähteä töihin, jos ei ole hiuskiinnettä? Miten sitä nyt ylipäätään voi elää ilman hiuskiinnettä? Kiristelin hampaitani ja ärhentelin isännälle, kun ei ollut eilen kaupassa muistuttanut. Ei auttanut, vaikka isäntä sanoi, että tukka on oikein hyvä. Ei, kun minä tarvitsen hiuskiinnettä!
Huonotuulisena lähdin ajamaan töihin.

Huono tuuleni hälveni kuin taikaiskusta ja vaihtui ensin häpeään ja sitten ylistykseen, kun kuuntelin autoradiosta costaricalaisen Hildan tarinaa. Hänet oli oma äiti myynyt neljävuotiaana bordelliin. Monien tuskan täyttämien vuosien jälkeen Hilda oli löytänyt tiensä kristillisen järjestön ovelle, jonne hän oli saapunut mustelmilla ja ruhjeilla, kun eräs asiakas oli pahoinpidellyt hänet pesäpallomailalla. Lopultakin Hildan oli käynyt hyvin ja hän oli löytänyt lohdun ja pelastuksen.
Ja minä kiukuttelin hiuskiinteestä!

Eilen illalla kun menin petiin, oli isännällä telkkari auki ja sieltä sattui tulemaan ohjelma, jossa hyvin viisaat miehet ja naiset; tohtorit ja professorit, kertoilivat, että miten tämä maailma nyt sitten onkaan syntynyt ja erityisesti elämä tänne maapallolle. Ja kuinka jossain tuolla tsiljoonien valovuosien päässä on korkeampia kulttuureja, jotka ottavat meihin yhteyttä sitten, kun he katsovat, että me olemme siihen valmiita. Tai kenties avaruusolennot ovat jo soluttautuneet tänne maapallolle? Tai kenties valtamerten pohjassa on avaruusolentojen tukikohtia? Ohjelman todellinen helmi oli minusta se, että Kuu onkin ontto, ja se onkin oikeasti avaruusalus, josta käsin avaruusolennot tarkkailevat meitä - ja ne ovat luoneet meidät.

Hei oikeesti - jos tavallinen tallaaja menisi tuonne kaduille huutelemaan, että Kuu on oikeesti avaruusalus jonka sisältä joku tarkkailee, niin se löytäisi itsensä aika pian M1-lähetteellä pöpilästä. Mutta kun sellaista huutelee NASAn tutkijaryhmä, niin se on sitten ihan järkevää?

Minua saa vapaasti pitää tyhmänä, yksinkertaisena ja härkäpäisenä, mutta minä kieltäydyn uskomasta noihin. Minä en vain /voi/ uskoa. Miten se voi olla niin, että jonkun on helpompi uskoa siihen, että meidät on luonut Kuun sisällä asuva avaruusolento, kuin että meidät on luonut Jumala????

Alkaa sitten olla viimeiset ajat lenkkeillä metsässä - siellä meinaan on jo niin kamalasti hirvikärpäsiä, että menee hermo. Minulla ja Petulla on niin mukava lenkki, vajaa 10 kilometriä metsän siimeksessä, osa juostaan, osa kävellään, välillä istutaan kannon nokassa ja syödään kimpassa marjoja. Siellä mahtavassa hiljaisuudessa, puiden humistessa, Jumalan ihmeellistä luomistyötä katsellessa, ymmärrän hyvin runoilijaa, joka kirjoitti, että metsä on hänen kirkkonsa ja siellä hän palvelee Jumalaa.