Onko homous synnynnäistä ja muuttaako mustalaisleiri taivaaseen?

Yllättäen uutisoitiin, että Nokia Mission keulahahmo Markku Koivisto on vapautettu kaikista tehtävistään "seksuaalisten rajojen rikkomisen vuoksi". Ihmisillä on tietysti kova jano tietää, mitä oikein on tapahtunut, ja huhumylly pyörii kiivaana.
Ennen kuin asiasta oli tiedotettu mitään sen enempää, tuumasi Jaana töissä, että "Koivisto on niin ilmiselvästi homo, kuin olla ja saattaa". Perään hän sitten totesi, että "eipä silti, että siinä mitään pahaa olisi".
Keskiviikkona, kun ajelin töistä kotiin, Radio Deissä tuli ilmeisesti Nokia Missio Churchin johdon laatima tiedote, jossa kerrottiin, että Koivisto oli johtamissaan kahdenkeskisissä sielunhoitotilanteissa käyttäytynyt seksuaalisesti provosoivalla tavalla ja ahdistellut "uhrejaan" seksuaalisesti. Nämä uhrit olivat olleet miespuolisia, mutta aikuisia, joten pedofiliasta ei ole kyse.
Tämä ohjelma Radio Deissä, jossa tämä tiedote luettiin, oli Toivon Päivä, ja sen juontaja Mikko Salmi puhui todella asiallisesti tästä aiheesta. Hän muistutti, että armo kuuluu kaikille, muistutti anteeksiannon tärkeydestä ja siitä, että tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle. Hän myös toivotti Markku Koivistolle kaikkea hyvää ja hänen tielleen enkeleitä. Tosin hän kuitenkin sanoi pelkäävänsä, että tulossa on julkiset kivittäjäiset.
Tosi surullista.
Mikko Salmihan on luterilainen pappi, ja kuten tiedossa on, kansankirkkomme suhtautuu homoseksuaalisuuteen paljon sallivammin kuin karismaattiset liikkeet. Tuomitseeko Markku Koiviston nyt "hänen omansa", ts. sama porukka, joka on vuosia pitänyt häntä lähes erehtymättömänä, suurena Jumalan miehenä? Ja miksikähän homoseksuaali ei voisi olla suuri Jumalan mies? Ollaanko vain luterilaisessa kirkossa ymmärretty, että me emme saa tuomita toisia, että meillä kaikilla on omat ristimme, että armo todellakin tulee jokaisen osaksi?
Markku Koivisto on naimisissa oleva mies. Mutta homo. Hän on mitä ilmeisimmin syntynyt homoksi, ja on joutunut koko elämänsä tukahduttamaan todellisen seksuaalisuutensa. Jos hän itse uskoisi siihen, että homous on sielunvihollisen lähettämä kirous ja siitä voi parantua rukoilemalla, niin kai hän nyt olisi vuosia sitten kertonut uskonveljilleen, että häneen on yhtäkkiä iskenyt tämmöinen kirous, ja nyt rukoillaan niin hemmetisti että hän eheytyy. Mutta hän ei ole tehnyt niin. Ei, koska hän itse tietää, että homoudelle ei voi mitään.
Eikä tarvitsekaan voida.

No. Helsingin poliisi tyhjensi sitten vuosien ihmettelyn jälkeen romanileirin Helsingin Kalasatamasta. Virallinen syy, joka yleisölle kerrottiin, oli se, että Kalasatamaan aletaan rakentaa. Ihan hyvä syy minun mielestäni. Maailman sivuhan sitä on heikommat joutuneet lähtemään gryndereitten tieltä. Heti tulee mieleen yksi ihana punainen tupa Helsingin Ruskeasuolla, Mannerheimintien varrella. Asukas sinnitteli pitkään, mutta niin vaan mökki lopulta purettiin ja nyt paikalla on Hesburgeria ja Salon Beauty Hairia sun muuta.
Miksi romanit eivät menneet sinne Rastilan leirintäalueelle, kun heitä siihen kehotettiin? Mikä ihme siinä on, että kun tullaan vieraaseen maahan, pitää ehdoin tahdoin pullikoida sen maan lakeja ja sääntöjä vastaan? Tai miksi Suomen romaniperheet eivät majoittaneet heitä luokseen? Eivätkö he olekaan samaa kansaa, samaa verta, veljiä keskenään? Vuosisataisen vainon kohteena kun ovat (kuulemma) olleet, eikö Suomen romanien teekkään mieli auttaa, kun "omia" sorretaan? Jostain syystä ei ihmetytä mua yhtään.
Koko mustalaisleiri on täällä turististatuksella. Oikaiskaa jos olen väärässä, mutta ei kai mekään voida mennä Pariisiin turisteiksi ja leiriytyä Eiffelin tornin juurelle vuosikausiksi? Viime talvena Helsingin kaupunki antoi romaneille rahat kotiinpaluuta varten, koska edessä oli pitkä ja kylmä talvi eikä leirissä varmaan ollut mitkään maailman mukavimmat oltavat.
Eivät lähteneet. Kumma juttu. Kai he nyt siihen mennessä olivat jo huomanneet, että Suomi ei ole heille mikään sadun ihmemaa.
No nythän sitten romanien jäljiltä leiristä löytyi tuhansien eurojen arvosta varastettua kuparia ja työmailta varastettuja työkaluja ja -koneita. Poliisin mukaan Helsingistä löytyy firmoja, jotka kyselemättä ostavat tämmöiset tavarat. Kysynnän ja tarjonnan laki. Mutta tätä asiaa ajatellen, kyllä romaneilta pitäisi ainakin tuota "likaista" rahaa löytyä.
Uutisissa haastateltiin jotain "kuoliaaksiymmärtäjää", nuorta tyttöä, joka vaahtosi sitä sun tätä näiden romanien surkeasta tilanteesta ja kuinka he ovat ihmisistä parhaimpia, sydänkin puhdasta kultaa. No, saattaa olla näinkin, mutta yksi asia, mitä elämä on minulle opettanut, on, että ihan kaikkea, mitä kuulee milloin kenenkin suusta, ei kannata uskoa. Ihmisillä, jotka tekevät rikoksia ja muutenkin elävät tavalla, joka ei kestä lähempää tarkastelua, on omat intressinsä antaa ulospäin totuudesta poikkeava kuva ja kertoa varsinkin poliisille asioita, jotka eivät ole totta.
Kamala virkavalta ei edes antanut romanien pystyttää telttojaan Senaatintorille ja sytyttää kamiinaa lämmönlähteeksi, vaikka oli viileä syysyö. No, kun nyt Helsingissä sattuu vain olemaan semmoinen järjestyssääntö, joka kieltää leiriytymisen missä huvittaa. Ei sitä sääntöä ole romanien kiusaksi keksitty - ei keskelle kaupunkia saa telttaansa pykätä kantasuomalainenkaan. Lakeja ja sääntöjä pitää noudattaa, vaikka ne eivät aina niin miellyttäisikään. Niiden noudattamattomuudestahan seuraisi anarkia.
Kuitenkin minäkin laitan joka kerta romanikerjäläisen tavatessani kolikkoja heidän kuppiinsa, halaan ja toivotan Jumalan siunausta. En tiedä pitävätkö he minua hyväuskoisena hölmönä, ja jos pitävät niin pitäkööt, mutta minusta on jokatapauksessa hävytöntä, että tänä päivänä, hyvinvointivaltiossa, joku kerjää kadulla. Ja kuitenkin - jos kukaan ei antaisi heille rahaa, niin he eivät enää kerjäisi. Alentaako rahan antaminen heidän ihmisarvoaan? Näinkin voisi ajatella.

"Siivet ovat lentämistä varten
ei siksi, että niitä voisi vain roikottaa."