Jokaisessa meissä asuu pieni matemaatikko :)

Viime yönä töissä oli niin poikkeuksellisen hiljaista (vaikka oli lauantain ja sunnuntain välinen yö, yleensä viikon kiireisin) että ehdin laskea 50 lääkelaskua. Lääkelaskut tarkoittavat siis kaikenlaisia lääkeannosten laskemisia ja eri mittayksiköiden muunnoksia siten, että lopulta saadaan oikea annostus, jonka voi sitten antaa potilaalle.

Jonkun mielestä varmaan pala kakkua. Minä poloinen vain kun olen syntynyt täysin vailla matemaattista lahjakkuutta enkä osaa edes kertotaulua, niin olen kärsinyt aikamoisista vaikeuksista niiden kovan onnen laskujen kanssa, jotka kuuluvat pakollisina opintoihini. Ja niin minä sitten viime yönä laskin ja laskin. Hassua tässä on se, että vaikka eletään 2000-lukua, niin laskinta ei saa tentissä käyttää. Työelämässähän se menee niin, että laskut lasketaan laskimella, ja sitten tuloksen tarkistaa vielä toinen sairaanhoitaja, ennen kuin lääke annetaan potilaalle. Koska jos lasket laskun päässäsi, ja teet pienen pilkkuvirheen - vaikkapa 0,3ml morfiinia sijasta annat potilaalle vaikkapa 3ml, niin ... no joo, voipi olla että tulee vainaja.

Mieheni on kärsivällisesti koittanut selvittää minulle verrannon salaisuutta. Ja viime yönä minä koin ahaa-elämyksen. Naps - ja kuin salama kirkkaalta taivaalta minä yhtäkkiä älysin sen. Ja saman tien älysin senkin, miten sitä pilkkua siirrellään, jos pitää vaikka laskea jakolasku jossa 0,2 jaetaan 0,05:lla. Heleijaa, mikä riemuvoitto! Ja sitten ne laskut sujui kuin vettä vaan. Kyllä tuli hyvä mieli. En minä aivan täysi tumpelo olekaan:)

Ens viikolla tuli taas lähtö työterveyslekurille. Meidän firmallahan vaihtui syyskuun alussa työterveyshuolto joka oli aikaisemmin eräässä maanlaajuisessa yksityislääkäriketjussa. Nyt se on toisessa maanlaajuisessa yksityislääkäriketjussa :) Parannusta tuli senverran, että kun ennen hoito oli vain yleislääkäritasoista, niin nyt saadaan käydä myös erikoislääkäreillä.
No jokatapauksessa, menen sinnen otille kun olen nyt muutaman viikon pitänyt sietämätöntä kiputilaa kyynärpäässä, joka säteilee sormiin ja estää oikaisemasta kättä suoraksi ja toisaalta myös taivuttamasta sitä koukkuun. Oma "kyökkilääkärini" sanoi heti, että se on jännetupentulehdus, mutta en tiedä voiko se tulla kyynärpäähän? Itse arvelen, että kyseessä on jonkinlainen hermopinne. Torstaina se selviää, miten pieleen meidän diagnoosit menee :) Ystävääni neurokirurgia en viitsi tässä asiassa vaivata. Se varmaan katsois mua hitaasti: "minä leikkelen aivoja, en kyynärpäitä."

Tänä aamuna kun menin töistä kotiin, oli meidän kylällä -3 astetta pakkasta. Pipo tiukasti korville ja lenkille, ja ketkäs siellä tulikaan vastaan muut kuin Petun rakkaat leikkikaverit, kiinanpystykorva Vili ja sarplaninac Remu. Remu erityisesti on kertakaikkiaan hurmaava tapaus; hän kun on vielä ihan lapsi (8kk) mutta kokoa ja näköä löytyy. Täysikasvuisena sarplaninac-uros painaa semmoiset sata kiloa, mutta kun Remu on vielä "ihan pieni" niin sillä nyt on tuskin painoa vielä kahdeksaakymmentä kiloa. Säkäkorkeus on joku 80cm ja pää on kuin leijonalla, mutta silmissä on lempeä katse ja muutenkin se on hurmaava turrukka luppakorvineen ja lapion kokoisine tassuineen. Ja Petun kanssa ovat ehdottoman pihkassa toisiinsa; "poikarakkautta" :) Vili on vähän mustis, kun se oli ensin kaveri Petun kanssa, mutta sitten tuli Remu ja Petu hylkäsi kylmästi Vilin. Raaka peli!

Sarplaninacilla on erittäin voimakas puolustus- ja suojeluvietti, eikä Remun perheen pihaan vuorenvarmasti käppäile yhtään kukaan - se puolustaa omiaan vaikka kuolemaansa asti ja jos se puraisee niin mukaan lähtee kolmen ja puolen kilon paisti - mutta Remu on hyvin hanskassa omistajillaan; onnellinen, tasapainoinen ja luottavainen koira. Omistajapariskunta on myöskin onnellinen ja tasapainoinen :) He kohtelevat koiriaan rauhallisesti ja määrätietoisesti, koirille ei ole epäselvää kuka määrää, mutta rakkautta ne saavat silti runsain mitoin. Emännän kanssa me erityisesti lellitellään Remua, kun se on niin käsittämättömän ihana, oikea jättiläiskokoinen vaaveli. Joskus Petukin meinaa vähän ruveta mustikseksi, että ei kai se Remu nyt voi olla minua ihanampi :))) Että voi muuten koiran ulkonäkö pettää; sarplaninacia luulisi lössykämmäksi kuin kultaista noutajaa ja cockerspanielia yhteensä.

No, tähän palaan nuo yövuorot sitten loppuukin. Kokonaista kolme vapaapäivää. Keskiviikkona menen testaamaan tenttiin tätä uutta matemaattista lahjakkuuttani :)Työharjoittelun alku lähestyy uhkaavasti ja laskut ei oo vähentyneet eikä rahar lisääntyneet, mutta luotan lujasti siihen, että Herra järjestää tämän asian jotenkin. Välillä mieleeni meinaa sielunvihollinen kuiskutella, että miten se sen muka järjestää: kaksi kuukautta ilman palkkaa ja molempina kuukausina pitäisi olla noin 1400e laskuihin + bensat ja ruuat. Napsauttaako Jumala sormiaan: siinä sulle muutama tuhatlappunen.
Työnnän pois nuo ajatukset. Jumala kyllä huolehtii. Tavalla tai toisella. Aina Hän on huolehtinut, eikä minun ole koskaan tarvinnut pettyä, kun olen vain luottanut - luottanut täysillä, kaikin voimin. Jumalalle kaikki on mahdollista!

"Kiitos, että rukoukset monet monet kuulit sä
kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä

Kiitos myöskin kukkasista jotka tielläin kukoisti
kiitos myöskin ohdakkeista jotka mua haavoitti

Kiitos myöskin kirkkahista keväisistä päivistä
kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä - "