"Tule Rauhan Henki, hiljaa kohota, katseet ylös maasta, kohti Kristusta"

Nyt on sitten ensimmäinen viikko työharjoittelua ohi, ja jos minä jotain olen oppinut, niin ainakin sen, etten millään voi käsittää ihmisiä, jotka tekee virka-aikaa. Ei kertakaikkiaan sovi minulle. Joka hemskutin aamu ylös neljän jälkeen ja sitten liikenteeseen aamuruuhkaan ryntäilevän rahvaan sekaan ja niiden perheenäitien, jotka ei saa sitä Ford Ka:tansa liikkumaan yli kahdeksaakymppiä moottoritien ohituskaistalla. Arrggh!

Omassa työpaikassani kun ei vuorot ala ikinä kahdeksalta, niin en ole tottunut siihen tolkuttomaan ruuhkaan, ja yleensäkin kun teen pelkkää yötä ja joskus iltoja (nyt opiskelun takia toisinaan myös aamuja, mutta silloinkin tulen klo 6.30 eikä ole minkäänlaista ruuhkaa.) En kyllä käsnää ihmisiä jotka jaksaa istua aamuin illoin siinä autojonossa joka kestää Nurmijärvelle asti.

Puhumattakaan siitä, että olen VÄSYNYT. Viikolla tein kaksi iltaa omalla työpaikalla, eli tulin suoraan työharjoittelusta iltavuoroon ja olin yhteentoista. Kun nousu oli aamulla neljältä, niin mitäkähän tuota nukuin, kolmisen tuntia. Nyt on viikonloppu, mutta missäs minä olen; töissä omalla työpaikalla. Ja samoin huomenna, yhteentoista, ja kun maanantaina pitää taas nousta neljältä, niin viikko alkaa kolmen tunnin unilla. Ja kun siellä työharjoittelussa pitäisi olla pirteä, oma-aloitteinen, kaikesta kiinnostunut ja sitä rataa.

Niin että valivalivalivali.

Mutta kyllä minä jaksan, kun on pakko jaksaa, ja Herran avulla. Hän antaa minulle voimaa. Ja Hän teki minulle taas Ihmeen. Kun se naurettava liksa, jonka sain näistä noin 80 tunnista, jotka pystyn tekemään tässä listassa, veteli kertakaikkiaan viimeisiään ja bensatankki oli jotakuinkin tyhjä samoin kuin jääkaappi, ja jouduin suuren epäuskon valtaan, että eikö Jumala autakkaan - niin auttoihan Hän. Kelalta tuli kirjekuori, ja siellä oli joku käsittämätön teksti minun kesän pitkästä sairaslomasta, että kun työnantajanne ei olekkaan maksanut teille sairaspäivärahaa niin ja niin monesta päivästä, niin Kela sitten maksaa perustuen joihinkin pykäliin ... en minä siitä mitään älynnyt, mutta pääasia oli se, että tililleni oli ilmestynyt 450 euroa! Enkä minä ole edes hakenut mitään päivärahaa Kelalta eikä työnantaja tämmöisestä ollut mitään puhunut. Jos tämä ei ole ihme, niin mikä sitten?
Kiitos ja ylistys Herralle!

Jos ei niinku neljään viikkoon nuku juurikaan, niin siinähän käy silleen, että työmatkalla menee tajuttomaksi väsymyksestä ratissa ja pöläyttää pöpelikköön jossain 150km/h tuntivauhdissa. En viitsi edes ajatella. Kaikki menee Herran tahdon mukaan.

Helmikuussa lähden oppiin saattohoitokotiin kahdeksaksi viikoksi. Ilman palkkaa. En murehdi etukäteen. En pelkää. Herra pitää huolen.
"Älkää siis murehtiko siitä, mitä söisitte tai joisitte tai millä itsenne vaatettaisitte. Teidän Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Etsikää ensin Taivasten Valtakuntaa, niin myös kaikki tämä teille annetaan."

No, on tässä se hyvä puoli, että kun ei uskalla syödä (koska sitten sitä vasta väsyneeksi menisi) niin on pieniä mahdollisuuksia saada karistettua muutama kilo :) Haha, käytän nyt jo työvaatteina S:n housuja ja jakkua, mutta me naisethan ollaan sellaisia, että ikinä et voi olla liian laiha.

Mutta ens viikonloppu mulla on vapaa. Ihan koko viikonloppu. Tosin viikolla teen kaksi iltaa omassa työssä harjoittelupäivän päälle, mutta vannon, että sen viikonlopun minä NUKUN. Meillä on isännän kanssa 11-vuotishääpäivä 26.10, ja tuttu Virpi-pappi on luvannut siunata avioliittomme kirkollisesti, kun meidäthän on vihitty maistraatissa. Ensin suunniteltiin sitä ens viikonloppua, mutta en minä jaksa. Ei puhettakaan. Miten ihmeessä sitä voi olla näin tavattoman uupunut? Nyt minä ymmärrän, kun joku sanoo olevansa "kuolemanväsynyt".

Perjantaina en kestänyt edes energiajuoman voimalla kun puoleenpäivään ja lähdin kotiin. Tunnit oli onneksi täynnä, niin se oli ihan luvallistakin. Painuin petiin ja otin neljän tunnin tirsat. Onkohan niitä kofeiinitabletteja vielä saatavissa apteekeista? Täytyy mennä kyselemään, jos niitä ostais, niin ei tarttis kitata niin tolkuttomasti kahvia ja Batterya.

No, tulipahan tolkuton valitus. Eilen illalla kun paloin halusta kiittää Herraa niistä rahoista, niin rukoilin, että nyt kun summamutikassa avaan Raamatun, niin anna Jeesus minulle sieltä sellainen kohta, jossa on todellista kiitosta ja ylistystä Herran huolenpidosta. Ja niin sieltä aukesi Psalmi 34. Kehotan lukemaan.

Jatkoin sitten niiden Psalmien lukemista, ja muistaakseni 37:ssa oli kohta : "Jumalaton lainaa rahaa, mutta ei maksa takaisin ..." Että tuli vaan mieleen :)