"Minne voin mennä, minne voin mennä? Ikuisen elämän sanoja hain - sinulta Jeesus, löysin ne vain."

"Jumala, älä anna minun hämätä sinua.
Älä erehdy luulemaan kasvojani aidoiksi,
sillä minä kannan mukanani tuhansia naamioita.
Naamioista en uskalla luopua.
Teeskentely on taidetta, josta on tullut toinen luontoni.
Jumala, näe lävitseni. Näethän lävitseni?

Annan helposti vaikutelman itsevarmuudesta
niin itseni kuin muiden ihmisten edessä.
Saatan sanoa, että itsevarmuus on peilini
purjehtiessani tyynillä vesillä ruori vakaasti käsissäni.
Jumala, älä usko näitä sanoja.
Pinnan alla ei ole mielenrauhaa, vaan kaaos.
Todellinen minäni on sekasortoinen, pelokas ja yksinäinen.

Minä kauhistun ajatellessani ominta minääni,
ja pelkään paljastuvani.
Sen tähden luon uuden naamion,
teennäisen ja huolettoman julkisivun,
joka varjelee minut muiden katseilta.
Muiden paljastava katse on pelastukseni.

Ymmärtävä, rakastava ja paljastava katse voi vakuuttaa minulle,
että olen jonkin arvoinen.
Nyt pelkään, että sinä halveksit minua,
pelkään, että naurat minulle tai hylkäät minut.
Pelkään, että en ole mitään,
ja jatkan epätoivoista peliäni naamioiden takana."
(Ps 62:2-9, Luuk. 8:22-25)

******


"Kiitän sinua, taivaallinen Isäni,
Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi kautta,
kun olet tänäänkin armollisesti suojellut minua.
Rukoilen sinua:
Anna minulle kaikki syntini anteeksi,
kaikki, mitä olen tehnyt väärin.
Varjele minua tänäkin yönä.
Minä annan itseni,
ruumiini ja sieluni, ja kaiken sinun käsiisi.
Pyhä enkelisi olkoon kanssani,
ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun."

(Martti Luther)

********


"Jumala, olemme sanattomia, olemme järkyttyneitä.
Teemme sen, mitä olet meitä kehottanut tekemään:
rukoilemme – rukoilemme hiljaa.

Jumala, Sinä olet elämämme perimmäinen turva elämässä, kuolemassa ja elämässä kuoleman jälkeen."


********


"Ole lähellä meitä
ympäröi armollasi
ympäröi rauhallasi. Auta meitä uskomaan, vaikka emme näe,
auta kulkemaan sanasi mukaan, vaikka emme tiedä, mihin se johtaa.
Syvennä meissä luottamus siihen, että sinä viet meidät läpi pimeyden ja vaikeuksien
Lohduta meitä."


********



"Kristinusko on luottamusta elävään Jumalaan ja uskoa elämän merkityksellisyyteen.
Kristinuskon Jumala on elämän Jumala, Luoja, joka on antanut elämän kaikelle olemassa olevalle. Myös oma elämämme on Luojan lahjaa.

Raamatun mukaan Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Ihmisten elämässä Jumala on läsnä myös uskoa, toivoa ja rakkautta luovan, eläväksi tekevän hengen kautta.

Kristillisessä kirkossa jumalanpalvelus, rukous ja ehtoollinen ovat tapoja ylläpitää yhteyttä sekä Jumalaan että muihin ihmisiin. Kirkko on yhteisö ihmiselle, joka etsii elämään syvyyttä ja merkitystä.

Arkisessa elämässä usko ihmistä rakastavaan Luojaan ja ihmisten keskinäiseen yhteyteen voi näkyä pieninä tekoina ja valintoina, pyrkimyksenä vastuulliseen ja kestävään elämään."


*********


Luterilainen kirkko on minun kirkkoni. Se on ollut minun ja sukuni kirkko niin pitkälle kuin kukaan muistaa. Minut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja otettu kasteessa Jumalan lapseksi. Sanoihan Jeesuskin, että sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä heidän kaltaisten on Taivasten valtakunta.
Minua on moitittu siitä, että en ole "kääntynyt" sellaiseen kristilliseen suuntaukseen, jossa annetaan aikuiskaste, koska Raamattu ei kuulemma tunne lapsikastetta ja se on vain Lutherin keksimää hömpötystä.
Näin minulta siis kiellettiin taivaspaikka. Tuommoiseen puheeseen ja noihin taivaspaikkojen jakajiin en alennu edes ottamaan kantaa.

Päivänä muuan kuuntelin Radio Deistä erään raamatuntulkitsijan, teologian tohtorin puhetta, ja erityisesti jäi mieleen häneen se kun hän mainitsi, että nämä nykyajan "selälleenkaatajat" ajavat milloin mitäkin demoneja ihmisistä, kun taas Raamatussa mainitaan vain kasvoilleen kaatuminen. Että silleen.

En missään nimessä väheksy tai pidä millään lailla huonoina tai harhaoppisina muita kristillisiä suuntauksia. Minun asiani ei ole tuomita! Meitä on yksi lauma, ja meillä on yksi paimen. Mutta se pahoittaa mieleni, että minua pidetään pakanana, koska olen luterilainen; katsotaan, että kaipaan "käännytystä" jotta pelastuisin. Minut yritetään jopa "saada tulemaan uskoon", koska en voi olla uudestisyntynyt, tunnustava kristitty, koska olen luterilainen.

Huuuh, no, vähän keitti. Luterilainen olen ja sellaisena kuolen. Ja Jeesus on matkakumppanini, ja uskonpa että Hän vähät välittää kirkkokunnastani. Jeesus on henkilökohtainen Vapahtajani, elämäni Valo ja Valtias, ainoa, joka ei ole koskaan pettänyt - eikä petä. Hän ei jätä yksin pimeyteen.

Jos minulta loppuvat voimat, niin Jeesukselta ne eivät lopu. Hänen avullaan olen jaksanut äidin sairastamisen, ja nyt olen alkanut kehittää itsellenikin fyysisiä vaivoja - täysin normaalia, näin käy noin 15%:lle ihmisistä, joiden omaisilla on tappava sairaus.

Tänä yönä töissä on ollut tosi mukavaa, kun yökkökaverina on ollut Ann-Marie, sairaanhoitaja, jonka äiti on kuollut syöpään. Hän on myös uskova (luterilainen) ja tosi ihana ihminen, ja hänen kanssaan on ollut tosi rauhoittavaa ja lohdullista jutella. Joku varmaan ajattelee, että outoa puhetta, koska minun äitini on elossa ja vielä kunnossakin. Mutta täytyyhän minun valmistautua. Täytyyhän minun tietää.

Herra. Paranna minun äitini. Ann-Marien äiti ei parantunut, vaikka hänen puolestaan rukoiltiin. Se meni sillä tavalla Sinun tahtosi mukaan.
Herra. Minä pelkään. Tiedän, että se on turhaa, koska voin luottaa Sinuun ja Sinä toimit aina meidän parhaaksemme. Minun on vain jätettävä äitini Sinun käsiisi ja lakattava huolehtimasta ja mestaroimasta omin päin. Ilman Sinua minä en saa aikaan mitään.