"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon," (Matt. 12:20)

Toista viikkoa (vasta!) mennään työharjottelussa ja olen todellakin uupunut. Taas olen täällä omassa työpaikassa harjoittelupäivän päälle; yhteentoista. Alkaa jo nolottaa, kun olen harjoittelussa kaikissa kokouksissa Battery-pullo kourassa - ja kokouksissa istuu kaikenmaailman proffaa ja dosenttia esittelemässä jotain ihme tapauksia maailmalta. Ja pitäis koittaa jaksaa olla hirmu kiinnostunut.

Tänään aamulla tapasin 7-vuotiaan lapsen, jolla oli paha käytöshäiriö, ADHD ja jonkinasteinen autismi. Nostan todellakin hattua hänen vanhemmilleen, että jaksavat. Siinä saatiin pistää peliin kaikki ihmisyys ja ammattitaito, ja toisaalta olla myös tietyllä tavalla tiukka, mutta ei liikaa, ettei lapsi hermostunut kertakaikkiaan. Mutta olihan mahtava raivokohtaus. Ja se huuto kuului pitkin käytäviä niin, että yksi proffa pisti päänsä meidän huoneesta sisään ja sanoi varovasti, että vuoroaan odottavat tekee jo lähtöä, kun ne luulee, että täällä suurinpiirtein päitä leikataan.

Huomenna meinasin viedä auton katsastukseen. Siitäkin huvista saa näillä leveyksillä maksaa 80 euroa. Siis 480 mummonmarkkaa! Jos minulta olis vanhoina aikoina joku yrittänytkin saada auton katsastuksesta neljäsataakaheksankymppiä, oisin nauranut räkäisesti ja ajanut katsastamattomalla. Ne sakotkin ois ollu vähemmän!

Nukuin muuten lahjakkaasti pommiin tänä aamuna. Kännykkä oli herättämässä neljältä, ja kun se soi, niin minä tuumasin, että enhän minä seittemäksi mee ku kaheksaksi, ja siirsin soittoaikaa puoli tuntia eteenpäin. Ja sepä ei sitten soinutkaan. Isäntä tuli sitten kyselemään, että moneksiko sinä meet töihin, ja minä siihen, että no kaheksaksihan minä aina - mitä se kello mahtaa olla? Kuusi. Sillon minä ponkasin pystyyn ja pistin todellakin hösseliksi - ja olin taipaleella jo kakskymmentä vaille seittemän. Ja ihan ihmisen näköisenä. Ei huono yhtään, ainakaan omasta mielestä :)

En oo tainnu muistaa raportoida, että mikä tässä minun kyynärpäässä ja käsivarressa sitten loppujen lopuksi oli. Oltiin isännän kanssa molemmat väärässä - ei ollu jännetupentulehdus, eikä ollu hermopinne. Oli sekä golf- että tenniskyynärpää. Turhaa lienee mainitakkaan, että en oo eläissäni pelannu kumpaakaan, lienenkö edes koskaan nähny golfmailaa :) No joo, mutta säkkiä minä hakkaan, ja työterveyslekuri sanoi, että ne hakkaamiset on nyt hakattu muutamaksi kuukaudeksi. Sain kolmenkymmenen päivän Arcoxia-kuurin, kipulääkettä ja käsivarteen laitettavan tuen. Nyt oon syöny Arcoxiaa jonku pari viikkoa (onko siitä jo niin kauan?) eikä oo menny ku pahemmaks vaan. Kysyin lekurilta, että voiko mokona vaiva aiheuttaa näin sietämätöntä kipua, niin se sanoi, että jo toki - näistä on kirjoitettu jopa puolen vuoden sairaslomia. No, minun tapauksessa se sairasloma ei tule kyseeseen, joten ei auta ku kärsiä vaan. Kun ei voi avata ovea, ei saa vaatteita päältä ilman hirveitä kipuja, koiran kanssa juokseminen on vaimentunut hiljaiseksi kävelyksi ettei käsivarsi vain heiluisi juoksun tahdissa, ja auton rattia ei voi käännellä kuin oikealla kädellä (minä kun yleensä teen sen nimenomaan vasemmalla.)Et cetera et cetera. Semmosta se on, poijaat :)

*******

"Ja Hän jatkoi: "Se mikä tulee ihmisestä ulos, saastuttaa ihmisen.
Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli.
Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet."

(Mark.7:21-23)