Planeettainvälistä ihmettelyä

Meidän isäntä on nykyään kauhean innostunut tähtitieteestä. Yötä myöten tulee Discovery Channelilta, National Geographylta ja muilta taivaskanavilta kaiken maailman linnunrata-ohjelmia, ja niitä sitten pistetään digiboksiin ja seuraavat päivät tuijotetaan nauhoituksia.

Satuinpa minäkin sitten tässä päivänä muuan telkkarin ääreen, kun kaksi äijää rakenteli jotain teleskooppia (vuonna 1964) ja kuulemma kuulivat sillä sitten jotain ulinaa tai surinaa tai jotain, jonka päättelivät olevan _kaikua alkuräjähdyksestä_ 13,7 miljardin vuoden takaa.

No eipä mitään, herrat pokkasivat siitä Nobelin. Oli kuulemma jotain aivan ainutlaatuista fysiikan tutkimuksen saralla. No olihan se varmaan, mutta mulle näin ihan tuikitavallisena pulliaisena, joka ei fysiikasta ymmärrä höykäsenpölähtämää, tuli mieleen että jos nämä äijät oli kuulleet alkuräjähdyksen kaikua vuonna 1964, niin eikö yhtään kukaan ole sen koommin koittanut sitä kuunnella?

Kun on pikkusen paremmat vehkeet nykyään. Tuo ohjelma nimittäin vain ylisti näiden herrojen saavutusta lähes 50 vuoden takaa ja siinä haastateltiin heistä toista joka oli vielä elossa.

Alkuräjähdyksen kaikua - no höpö höpö. Ja että maailmankaikkeus on 13,7 miljardia vuotta vanha, jolloin tapahtui tämä Big Bang - no höpö höpö.

On toisaalta aivan ihanaa olla ihan tavallinen yksinkertainen tallaaja. Saa uskoa rauhassa Jumalaan ja siihen, mitä Raamattu sanoo, eikä tarvitse pohtia näiden fyysikoiden teorioita ja epäjumalia. Kyllä täällä maailmassa tekee sielunvihollinen työtään; ihmiset näkevät hirveästi vaivaa todistellakseen itselleen, että Jumalaa ei muka olisi.

Isännän kanssa naurettiin, että kun meidän Petu päästää pierun, niin siinä on alkuräjähdyksen kaikua hajun kera meidän huushollissa ihan joka päivä :)))