Jomotusta, särkyä ja uuden ihmettelyä

Minun kännykkäni on ollut tänä syksynä peräti kolme kertaa takuuhuollossa. Ensimmäisen kerran vein sen liikkeeseen, josta se on ostettukin, joskus syyskuussa. Silloin minua palveli se sama poika, josta on pikkuhiljaa tullut niin tuttu, että voisin varmaan pyytää sen meille kahville.

No, eipä mitään, puhelin tuli huollosta parin viikon päästä ja sama poika oli liikkeessä, huoltoraportissa kerrottiin että luurista on vaihdettu kaikki muu paitsi kuoret ja että nythän se varmasti toimii.

Ei se mitään toiminut, vein viikon päästä takaisin. Poika katseli minua jo vähän happamasti, mutta lähetti puhelimen takaisin ja oli vielä happamampi, kun älysin vaatia liikkeestä kunnollista varapuhelinta. Sain sen.

Taas meni jonkun aikaa ja puhelimen ilmoitettiin tulleen, silloin soitin sillä testisoiton heti siellä liikkeessä pojan nenän edessä ja kas; ei toimi vaan poikki meni. Poika soitti sillä kaverilleen ja alkoi sitten inttää, että toimiihan tämä. No minä intin takaisin, että jos puhelinta on korjattu nyt kaksi kuukautta niin sen pitää toimia ihan joka kerta eikä vain ehkä joka kolmas - ja sitäpaitsi, me voidaan inttää tästä vaikka maailman tappiin, mutta mitä se sinulta on pois jos minun puhelinta korjataan takuuseen, kun olet vissiin kuukausipalkkainen työntekijä????

No, sanoi poika, ihan totta. Lähetetään takaisin.
Tänään tuli sitten ilmoitus, että sopii tulla hakemaan puhelinta. Menin valmiiksi inttopäällä ja vähän uteliaana, niin poikapa ojensi minulle paketin, hymyili leveästi ja sanoi: terveisiä maahantuojalta.

Ihan tuliterä Samsung Galaxy, ja maahantuojalta terveiset: korjauskelvottoman tilalle. Olin kyllä ajatellut, että näinhän tässä voi käydä, mutta arvelin, että saan tilalle jonkun viidenkympin puhelimen. Nyt tuli kymmenen kertaa kalliimpi. Tosin, olihan mun vanhassa puhelimessa kamera, radio, internet, GPS, bluetooth, google maps, 16gt muistia ja sen sellaista - pitäähän uudessa nyt vähintään ne olla. Galaxyssa tosin on vielä aika paljon enemmänkin kaikkea, mitä en varmaan ikinä tarvii ja mistä en älyä mitään.

Ensimmäinen ongelma tuli heti kotona. Äiti soitti, enkä osannut vastata siihen kovan onnen älypuhelimeen :)) Kun ei oo niitä näppäimiä eikä luurin kuvia. Menee taas puoli vuotta, ennen kuin käyttö sujuu ongelmitta. Ei varmaan kenenkään papparaisen kannata tuommoista puhelinta ostaa. Tosin tuo oli kyllä ikärasismia. Appiukko kävelee kahdeksaakymmentä ja imuroi netistä kaikenmaailman ajureita :)

Tulipahan todistettua, että puolensa kannattaa pitää, vaikka joskus täytyisi vähän ärhennelläkin.

Heitin sitten pois kädestä sen silikonilastan, jota olen orjallisesti pitänyt kolme viikkoa yötä päivää. Eipä tämä käsi ole sen kummemmaksi tullut, ajoittain jopa huonommaksi, särkee ainakin välillä niin hemmetisti. Ja kipu on levinnyt myös olkapäähän. Menen ens viikolla saamaan pari kortisonipiikkiä siltä ortopediltä, nyt ei enää muu auta. Polvetkin on siinä kunnossa, että joskus on tosi vaikea päästä tuolilta ylös, ja surullista mutta totta; varmaan ennen kuin täytän kuuttakymmentä olen jo tekoniveljonossa.

Kun lähden lenkille, noin kilometrin liikkumisen jälkeen polvet on ihan sujuvat ja kivuttomat. Alussa tosi jäykät ja kipeät. Nivelrikko. Ja ikänä en oo ollu ylipainoinen. Joskus tosi nuorena harrastuksissa muistan, että minulta paleltui molemmat polvet - siis polvet, ihan tosi - hevosen selässä. Ja oli pitkään tosi kipeät. Oiskohan sillä jotain tekoa tämän kanssa? Alan tutkia asiaa.