Iltavuoron jälkeen nukuin pitkään ja heräsin mieheni järkyttyneisiin kasvoihin. Uneliaan, hiljaisen Hyvinkään kaupungin rauha oli rikkoutunut, kenties ainiaaksi.
Monet, monet kerrat ollaan työpaikalla puhuttu, että siitä hetkestä lähtien, kun Norjan massamurhaaja Breivik saatiin kiinni ja poliisin haltuun, olisi pitänyt hänen ja hänen järkyttävien tekojensa ylle laskeutua täydellinen hiljaisuus.
Nyt, sen sijaan suurin piirtein joka toinen päivä telkkarissa näytetään tuon mielipuolen ylimielisiä kasvoja ja media julistaa hänen propagandaansa ja motiivejaan.
Ja kas, näin on syntynyt Breivikin perintö. Ja niinpä Hyvinkään kaupungin keskustassa viime yönä 18-vuotias poika kiipesi liikehuoneiston katolle ja maastopukuun pukeutuneena alkoi niittää ihmisiä kiväärillä. Jopa sadat ihmiset olivat hengenvaarassa, ensimmäisten joukossa häntä pysäyttämään saapunut naispoliisi makaa nyt kriittisessä tilassa sairaalassa.
Tähän mennessä kolme ihmistä on kuollut ja seitsemän loukkaantunut.
Kun lähdin illalla ajelemaan yövuoroon, rukoilin itkien kaikkien niiden puolesta, joita tuon pojan teko on syvästi satuttanut; että Herra viipyisi niiden vierellä, jotka ovat menettäneet läheisensä, ja vahvistaisi niitä jotka ahdistuneina ja pelokkaina valvovat läheisensä sairaalavuoteen vierellä.
Tiedän, että minun olisi kai pitänyt rukoilla myös tuon pojan puolesta, mutta siihen en kyennyt. Jätin sen tekemättä; Herra kyllä armahtaa häntä jos niin parhaaksi katsoo.
Jostain kaukaa muistin vanhan virren sanat ja aloin hiljaa laulella ja muistin lisää sanoja, ja kun tulin töihin muistin jo kaikki ... se oli virsi 600, jonka saksalainen pappi Dietrich Bonhoeffer sanoitti ollessaan vangittuna. Suomalaiset sanat ovat Anna-Maija Raittilan ja Samuli Edelmannhan sitä niin ihanasti usein radiossa tulkitsee. Ja minusta sopivat erityisen hyvin tähän tilanteeseen, varsinkin säkeistö 4.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt
Jos ahdistuksen tie on edessämme
myös silloin Kristus meitä kuljettaa
annamme Isän käsiin elämämme
Hän itse meille rauhan valmistaa
Suo Herra toivon kynttilöiden loistaa
tyyneksi lämpimäksi liekki tuo
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa
jää keskellemme, Kristus, rauha tuo
Kun pahan valta kasvaa ympärillä
vahvista ääni toisen maailman
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin
illasta aamuun kanssamme on Luoja
Häneltä saamme huomispäivänkin
Me emme käsitä, mihin tämä maailma on menossa; emmekä me käsitä, miksi Jumala sallii tämän. Mutta sen me tiedämme, että joka hetki, myös ahdistuksen aikana Herra on kanssamme, ja jonakin päivänä kaikki selviää.
Onni, kuolema, Vapahtaja - jonakin päivänä tiedän kaiken.
Monet, monet kerrat ollaan työpaikalla puhuttu, että siitä hetkestä lähtien, kun Norjan massamurhaaja Breivik saatiin kiinni ja poliisin haltuun, olisi pitänyt hänen ja hänen järkyttävien tekojensa ylle laskeutua täydellinen hiljaisuus.
Nyt, sen sijaan suurin piirtein joka toinen päivä telkkarissa näytetään tuon mielipuolen ylimielisiä kasvoja ja media julistaa hänen propagandaansa ja motiivejaan.
Ja kas, näin on syntynyt Breivikin perintö. Ja niinpä Hyvinkään kaupungin keskustassa viime yönä 18-vuotias poika kiipesi liikehuoneiston katolle ja maastopukuun pukeutuneena alkoi niittää ihmisiä kiväärillä. Jopa sadat ihmiset olivat hengenvaarassa, ensimmäisten joukossa häntä pysäyttämään saapunut naispoliisi makaa nyt kriittisessä tilassa sairaalassa.
Tähän mennessä kolme ihmistä on kuollut ja seitsemän loukkaantunut.
Kun lähdin illalla ajelemaan yövuoroon, rukoilin itkien kaikkien niiden puolesta, joita tuon pojan teko on syvästi satuttanut; että Herra viipyisi niiden vierellä, jotka ovat menettäneet läheisensä, ja vahvistaisi niitä jotka ahdistuneina ja pelokkaina valvovat läheisensä sairaalavuoteen vierellä.
Tiedän, että minun olisi kai pitänyt rukoilla myös tuon pojan puolesta, mutta siihen en kyennyt. Jätin sen tekemättä; Herra kyllä armahtaa häntä jos niin parhaaksi katsoo.
Jostain kaukaa muistin vanhan virren sanat ja aloin hiljaa laulella ja muistin lisää sanoja, ja kun tulin töihin muistin jo kaikki ... se oli virsi 600, jonka saksalainen pappi Dietrich Bonhoeffer sanoitti ollessaan vangittuna. Suomalaiset sanat ovat Anna-Maija Raittilan ja Samuli Edelmannhan sitä niin ihanasti usein radiossa tulkitsee. Ja minusta sopivat erityisen hyvin tähän tilanteeseen, varsinkin säkeistö 4.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt
Jos ahdistuksen tie on edessämme
myös silloin Kristus meitä kuljettaa
annamme Isän käsiin elämämme
Hän itse meille rauhan valmistaa
Suo Herra toivon kynttilöiden loistaa
tyyneksi lämpimäksi liekki tuo
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa
jää keskellemme, Kristus, rauha tuo
Kun pahan valta kasvaa ympärillä
vahvista ääni toisen maailman
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin
illasta aamuun kanssamme on Luoja
Häneltä saamme huomispäivänkin
Me emme käsitä, mihin tämä maailma on menossa; emmekä me käsitä, miksi Jumala sallii tämän. Mutta sen me tiedämme, että joka hetki, myös ahdistuksen aikana Herra on kanssamme, ja jonakin päivänä kaikki selviää.
Onni, kuolema, Vapahtaja - jonakin päivänä tiedän kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti