"Muuttuvat laulut vuosien mennen
aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie?
On kenties vaikeaa kun myrskyt pauhaa
jos etsii päivää kirkkaampaa
Huomisen laulun nyt soinnut luokaa
toistanne ymmärtäkää
On täällä jokainen vain tämän kerran
Sä siksi etsi ystävää
Siis katso huomiseen se uusi onhan
se tuokoon kaiken lauluineen
Onko niin: on paras eessäpäin
toivon näin mä mielessäin
Vai onko niin: tie ei vie huomiseen
kaikki jää vain ennalleen
Muuttuvat laulut vuosien mennen
aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie?
Jos luottaa uskaltaa niin myöskin voittaa
ja löytää uuden ihmisen"
Yövuorossa. Taitaa olla niitä viimeisiä tässä talossa. Olen suorittanut opintoni ja valmistunut ja on aika lähteä hankkimaan koulutustani vastaavaa työtä.
Tätähän minä olen halunnut, tähänhän minä olen tähdännyt jo monta vuotta, ja silti tuntuu haikealta. Tuttu työporukka, tutut kuviot. Ikävä tulee kaikesta huolimatta.
Uuteen ja tuntemattomaan lähteminen tuntuu aina myös vähän pelottavalta. Osaanko minä, pystynkö minä, onko minusta siihen?
Herra kuitenkin kulkee kanssani ja kantaa silloin, kun en jaksa kävellä. Herra antaa voimaa ja rohkeutta. Herra varmasti antaa minulle kyvyn toimia tehtävässä, johon Hän on minut tarkoittanut. Miksi epäillä?
aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie?
On kenties vaikeaa kun myrskyt pauhaa
jos etsii päivää kirkkaampaa
Huomisen laulun nyt soinnut luokaa
toistanne ymmärtäkää
On täällä jokainen vain tämän kerran
Sä siksi etsi ystävää
Siis katso huomiseen se uusi onhan
se tuokoon kaiken lauluineen
Onko niin: on paras eessäpäin
toivon näin mä mielessäin
Vai onko niin: tie ei vie huomiseen
kaikki jää vain ennalleen
Muuttuvat laulut vuosien mennen
aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
voi viedä huomispäivän tie?
Jos luottaa uskaltaa niin myöskin voittaa
ja löytää uuden ihmisen"
Yövuorossa. Taitaa olla niitä viimeisiä tässä talossa. Olen suorittanut opintoni ja valmistunut ja on aika lähteä hankkimaan koulutustani vastaavaa työtä.
Tätähän minä olen halunnut, tähänhän minä olen tähdännyt jo monta vuotta, ja silti tuntuu haikealta. Tuttu työporukka, tutut kuviot. Ikävä tulee kaikesta huolimatta.
Uuteen ja tuntemattomaan lähteminen tuntuu aina myös vähän pelottavalta. Osaanko minä, pystynkö minä, onko minusta siihen?
Herra kuitenkin kulkee kanssani ja kantaa silloin, kun en jaksa kävellä. Herra antaa voimaa ja rohkeutta. Herra varmasti antaa minulle kyvyn toimia tehtävässä, johon Hän on minut tarkoittanut. Miksi epäillä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti