"Kokonainen purkillinen piparkakkuja, mullemullemullemullemulle eioleTODELLISTA!!!"
Joulu tuli ja meni, mutta löytyipäs vielä jostain kaapin kätköistä Petun mieliherkkua :) Kuva saatiin napattua juuri puoltoista sekuntia ennen, kuin nenukka upposi purnukkaan ja rouske alkoi. Ei luulisi, että kultsikan korvat voi olla höröllä, mutta voi ne :)
Kello on jo vaikka mitä ja huomenna iltaa viettämään työpaikalle, mutta vielä täytyy ottaa rautaisannos eksegetiikkaa ja miettiä pigguisen juutalaista eskatologiaa. Se tietää paneutumista Ilmestyskirjaan ja proffa Dunderbergin slaideihin.
Tänään, tai oikeestaan se on jo eilen, kun käveleskelin Sauniksen seisakkeelta töihin päin, rukoilin omaa rukoustani, omalle Jeesukselleni, niinkuin teen joka päivä. Tiedän, että Hän kanssain kulkee, ja sillä hetkellä tunsin erityisesti tarvitsevani oman Jeesukseni tukea. Tunsin, että en selviäisi päivästä ilman erityissuojelusta.
Ja siinä sateessa ja harmaudessa, taivaltaessani kohti työpaikkaa, tunsin ihmeellisen lämmön leviävän joka puolelle, en osaa selittää muuten kuin suuri käsivarsi olisi kiertynyt harteilleni ja rutistanut hellästi: olen tukenasi, aina, tiedät sen.
Ja niin sain jälleen tuota taivaallista voimaa, pyyhkäisin pois ilon kyyneleen. Tunsin, että jaksan vaikka mitä. Ja kun taas voimani loppuvat, Jeesukselta ne eivät lopu.
Miten voin koskaan kyllin kiittää?
Yeshua kadosh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti