7.4.2014

"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt"


Vähitellen alkaa käydä kateeksi noiden unenlahjat :)

Millaista on väsymys, joka ei mene ohi nukkumalla?
Heräät aamulla, vääntäydyt ylös sängystä, otat kännykän mukaasi ja metrin käveltyäsi ihmettelet, miksei se kännykkä meinaa millään tulla mukana.
Kiskot ja kiskot, puolen minuutin kuluttua älyät, että kännykkä on yhä kiinni laturissa ja laturi seinässä.
Astut sisään vessaan, jossa on jo valot. Sammutat ne. Seisot pimeässä ja mietit jähmeillä aivoillasi, mitä ihmettä tapahtuu ja mitä nyt pitäisi tehdä.
Menet aamutupakalle parvekkeelle. Istut tuolille, otat takin taskusta sytkärin ja tuijotat tylsänä kaukaisuuteen. Parin minuutin kuluttua oivallat, että tupakka on yhä sisällä askissa pöydällä.

Että menin sitten junaan ja nukahdin tietenkin saman tien. Heräsin Pasilassa. Juna oli ihan täynnä ja kanssamatkustajat katselivat minua oudosti ja vaivautuneen näköisenä? Whaaaaaaaaat? Olinko kuolannut, kuorsannut tai mikä pahinta, piereskellyt? :)

Onnistuin pääsemään Yliopistolle ja jopa oikeaan rakennukseenkin, oli kirkkohistorian tentti. Kun sain kysymyspaperin eteeni, tuli heti mieleen, että hah hah, helppo nakki.
Kysymys kuului: Venäjän kirkon ja valtion suhde ja sen kehittyminen keskiajasta vuoden 1917 vallankumoukseen.
Ja väsyneillä aivoillani minulla välähti, että ainakin sivun verran runoilen Stalinista. Onneksi välähti heti uudestaan, että taisi se Stalin tulla valtaan just vasta vallankumouksen jälkeen.

No, nyt se tentti on selvitetty. Päätin, että tänä iltana en lue mitään, pidän vapaaillan, aloitan vasta huomenna seuraavaan tenttiin lukemisen. Mutta taidan mä sittenkin aloittaa tänään. Se ois sitten käytännöllistä teologiaa 25.4.

Ei kommentteja:

Petu (Kasion Fancy Filur) on poissa Kultainen rakkaani nukkui ikiuneen sylissäni 9.2.2019 lähes 14 vuoden ikäisenä. Illalla vielä...