Kut mooning!
Ihana Jumalan aamu jälleen! Reipasta pientä pakkasta, rapiat kymmenen astetta. Kävin lenkuraisella Petu-koiran kanssa ja aamukahvia juodessa katselin mielenkiintoista dokumenttia Thaimaan tsunamista, tällä kertaa ruotsalaisten näkökulmasta. En ollut tiennytkään, että ruotsalaiset viranomaiset olivat toimineet todella ala-arvoisesti, mitä Thaimaassa oleviin oman maan kansalaisten pelastamiseen tuli. Ohjelmassa haastateltiin tsunamista selviytyneitä ja myös noita viranomaisia ja kävi ilmi, että meni lähes 80 tuntia ensimmäisestä hyökyaallosta ennen kuin Ruotsin päässä saatiin aikaan yhtään mitään ja ensimmäinen avustuslento lähti paikalle. Eräs selviytyjä kertoi, että suomalaiset, saksalaiset ja norjalaiset haettiin pois, mutta he ruotsalaiset vain odottivat ...
Yksi ruotsalainen kriisipsykologi totesi, että "Estonia oli pikkujuttu tähän verrattuna" - minusta ei noin pidä kyllä sanoa. 800 ihmistä kuoli, niin ei se ole pikkujuttu, eikä missään nimessä pikkujuttu uhrien omaisille.
Mutta sitä on niin monen sanojaa, kuten viisas isäni aina ruukasi sanoa :-)