Aamulla työmatkalla liikenne jymähti Keimolassa (n. 20 kilsaa työpaikasta) ja siinä sitä sitten tultiin ykkösellä ja kakkosella loppumatka eikä aikaa mennyt kuin 40 minuuttia. Onneksi mulla on ymmärtäväiset työkaverit. Sen uuden tietokoneohjelman piti olla niinku valmiina yheksältä, mutta mitä sitä tyhjää. Kello on nyt yksi eikä oo vieläkään. Maanantai on perinteisesti viikon vilkkain päivä, että miksikähän se piti tänään ruveta vaihtamaan, kai siinäkin joku logiikka on.
Illalla kun menin kotiin, niin lunta oli tullu joku kymmenen senttiä ja se oli jokseenkin jäätyny, ja kun käännyin kotipihaan niin auto juuttui siihen paikkaan -ei eteen eikä taakse- ja eikun Aki avuksi ja lapioimaan ja työntämään ja puskemaan, ja lähtihän se siitä lopulta. Mutta piti jättää siihen heti sisääntulon luo kun lunta oli liikaa että olis päässy omalle paikalle asti. Vähän jänskätti, että pääsenkö aamulla mihinkään, mutta kyllä se siitä lähti.
Rupesin siinä sitten katteleen CSI:tä ja oli älyttömän mielenkiintonen jakso, mutta enhän minä pysyny hereillä ja havahduin sitten kolme tuntia myöhemmin paksu tyyny niskan takana, valot päällä, telkkari auki ja pää tosi huonossa asennossa, hiukan jomotti niskaa.
Mutta täällä sitä taas kökitään. Kivat työkaverit. Eiköhän nää tietsikatkin tämän päivän laskuun saada vörkkimään. Tulee uudet näytöt, headsetit ja kaikki. Niitä ootellessa.
***
Pittää vähän jatkaa. Nyt ohjelma toimii, alkukankeuksien jälkeen, ja on hyvä. Varmaan tuommosille ihmenörteille, joille nuo tietokoneasiat on täysin itsestäänselvyyksiä, on aika rasittavaa neuvoa uudestaan ja uudestaan meitä uunoja samoissa asioissa. Mutta kyllä me se muutamassa tunnissa opittiin. Paljonhan siinä vielä on puutteita, mutta eihän mikään voi ekana päivänä toimia kuin vettä vaan. Ainoa vaan, että uusissa näytöissä on teksti niin pientä (ja ruotsiksi) että meikä joutuu ruveta käyttämään silmälaseja, josta A. kyllä riemastuu, meikä kun on aina kehuskellut että vielä tässä iässä näen aivan kuin nuorena tyttönä, no, enpäs näekään. Tiimarin kahden euron pirteät pinkit lasit riittää mulle.
Peter-kouluttajamme Ruotsista viettää nyt jokusen päivän täällä Tilkassa 24H, että jos joku menee ihan pieleen niin saadaanpahan apua paikalle.
No, koitan jaksaa vielä kaksi pitkää päivää. Kun vapaat alkaa, makaan viis ekaa päivää sohvalla Roosakissa sylissä ja kuorsaan.
Petu (Kasion Fancy Filur) on poissa Kultainen rakkaani nukkui ikiuneen sylissäni 9.2.2019 lähes 14 vuoden ikäisenä. Illalla vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti