Elän enkä muuta voi

A, rakas ystäväni ja sisareni Jeesuksessa Kristuksessa lähti eilen ja olipa ihanaa että hän kävi. Puhuttiin kivoja ja vaikeitakin asioita, naurettiin paljon ja käytiin helluntaiseurakunnan rukousillassa eilen, jossa oli kyllä aivan mahtavaa. Oli ihanaa ylistää Herraa koko sydämestään.
Niin vain sain nämä yhdeksän päivän vapaat kulumaan ja huomenna pitäisi minunkin mennä töihin, ihan mukavaa. Norovirus, jos se nyt se oli, ei ole ilmoitellut itsestään, johtuneeko runsaasta Imodiumin syönnistä. A. syyttää minua aina rasistiksi, mutta kerronpahan nyt kuitenkin, että käytiin porukalla syömässä ravintolassa, jota pitävät kaverit jostain lähi-idästä, ja sen jälkeen kaikki me jouduimme turvautumaan Imodium-purkkiin, joten tälläkin saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. No, kyllä suomalaisissa ravintolayrittäjissäkin on varmasti huonoja jos hyviäkin, niinkuin ulkomaalaisissakin, joten sehän nyt on ihan tuurissaan millaiseen sattuu. Tästä saan varmasti A:lta palautetta, joten lopetan aiheesta kirjoittamisen tähän :-)
Isäntä rupesi kokoilemaan Ikean kalusteita, jotka meille siis tuotiin ihan palasina ja niistä pitäisi syntyä jonkinlaisia huonekaluja. Roosakissa ryntäsi leikkimään lattialle jääneellä ruuvipussilla ja Petu-koiraa vähän pelottaa, kun kuuluu kolinaa. Hän varmuuden vuoksi makoilee tässä äiskän jaloissa ja ottaa vastaan varvasrapsutusta.
No mutta luulen kuitenkin, että lähden, mihinkäs muualle, kuin vessaan. Siunausta kaikille tähän päivään.