Norottaa ...

Noroviruksen ilmeisesti kerran sairastaneena elin siinä hurskaassa uskossa, että se oli siinä. Mutta vissiin se sitten iski uudestaan; yksi kaverini on sairastanut sen peräti kolmesti. Kuumetta ei ole (en ole kyllä mitannutkaan, mutta ei tunnu siltä) mutta vessassahan tuota on saanut istua varsin hartaasti. Onneksi löytyi kaapin kätköistä paketti Imodiumia, joka on tosi tehokasta tähän vaivaan, ja pääsimme A:n kanssa kylille. Mieheni oli pahimpaan noroaikaan tosi kipeä; 39 asteen kuumeessa monta päivää.
Ikean kaverit toivat tilaamamme tavarat, jotka olivat tietysti tuhannen palasina pahvilaatikoissa; siinä on isännälle iltapuhdetta. Kirjahylly ja lipasto pitäisi syntyä. Kävimme A:n kanssa eläinkaupassa ja Petu-koira sai kultaisten noutajien omaa Royal Canin -ruokaa, Roosakissalle tuotiin sisäkissojen nappuloita, niinikään Royal Caninia, joka on kyllä kallista, mutta hyvää. Napattiin mukaan ilmaisia näytepusseja pikkukissan ruokaa, jota A. tarjosi Roosakissalle heti kotiin päästyämme, ja sehän maistui; vaikkei hän nyt varsinaisesti pentu olekaan, niin aika pieni kuitenkin. Hirvittää ajatella, että katti saisi vielä lisää energiaa, kun sitä nytkin on jo enemmän kuin kotitarpeiksi!