Hammastahnaa ja uskontojen välistä dialogia

Olin eilen illalla juoksemassa, kun esmies soitti. Taas puuttui työntekijä ilta- ja aamuvuorosta, ja voisinko minä mitenkään ...
No, mulla oli koulua tänään illalla, ja olen tosi huono nousemaan aamulla, josta syystä en yleensä aamuvuoroja tee, mutta lupasinpa nyt sitten kuitenkin mennä aamuvuoron tekemään ylitöinä. Kun se meidän esmies on niin mukava, niin ei sille kehtaa sanoa ei, eikä niitä työkavereitakaan viitsi jättää pulaan; sen tietää itse mitä se on kun joutuu vetämään vuoron vajaalla henkilökunnalla.
Aamulla sitten hävyttömän aikaisin, silmät sikkarassa unenpöpperössä menin pesemään hampaita; haparoin hammastahnatuubin käteeni, työnsin hammasharjan suuhuni, hetken ajattelin, että onpas oudon makuista, mutta menköön ...
No, se oli koiran hammastahnaa. Ei olisi tarvinnut edes huuhdella ja plakki lähtee kuulemma aivan varmasti :)

Töistä menin sitten suoraan kouluun. Meillä oli uskontojen välinen dialogi - ilta, joka kuuluu osana monikulttuurisuus - opintokokonaisuuteen. Mielettömän mielenkiintoista! Saatiin aikaan todella hyvä ja avoin, suvaitsevainen keskustelu. Ryhmässämme on yksi Armenian kristitty, kaksi venäläistä ortodoksia, yksi espanjalainen katolilainen, yksi Chilen katolilainen, yksi Romanian kristitty ja yksi muslimi. Ja me loput kantasuomalaiset edustimme kuka milläkin lailla uskovaa tai uskonnotonta. Iltaa veti luterilaisen kirkon pappi, joka oli tehnyt gradunsa tutkimalla buddhalaisuutta paikan päällä Nepalissa.
Moni ryhmästämme työskentelee lastensuojelun piirissä, ja joutuu valitettavasti törmäämään yhä useammin myös maahanmuuttajaperheisiin, kun tehdään työtä lasten huostaanottokysymysten parissa. Silloinhan joudutaan usein miettimään myös eri uskonnoille tärkeitä asioita.

No, kesällä taannoin mulle lähetettiin Deikaupasta lahjana amerikkalaisen 24/7 - rukousliikkeen perustajan Pete Greigin kirjoittama kirja "Jumala äänettömällä". Alettuani lukea sitä huomasin jo alkusivuilta, että ei sovi minulle; sirkuskristillisyyttä. Niinpä kirja jäi yöpöydälle.
Nyt syyssateiden alettua tartuin siihen uudestaan ja luin eteenpäin. Ensivaikutelma olikin ollut väärä. Greig kirjoittaa rohkeasti, uskaltaa puhua Jumalasta, joka on usein ääneti. Greigin elämässä on ollut vaikeita aikoja, jotka ovat saaneet hänet kyselemään, miksi rukoukset tuntuvat kaikuvan kuuroille korville. Mutta pikkuhiljaa minulle alkoi selvitä, että Taivaallinen Isämme on monin verroin viisaampi kuin olen ikinä osannut kuvitella!
Greig kirjoittaa: "Kristillinen evankeliumi on kertomus Jumalasta, joka rikkoo uskottavuuden rajat - usein silloin kun vähiten odotamme sitä ja tavoilla joita emme olisi ikinä kyenneet ennustamaan. Kun elämässäni on vastausta vaille jääneitä rukouksia, tarvitsen suuren Jumalan; mahtavan, sanomattoman ihmeellisen Jumalan, kuolemaa uhmaavan, iankaikkisen Jumalan; Jumalan joka kuolee Siperian keskitysleireillä ja järjettömissä autokolareissa tuhotakseen kuoleman ja vapauttaakseen sellaisen elämän, jota on mahdotonta tuhota. Tarvitsen Jumalan, jonka lupaukset ovat luotettavia; Jumalan, joka on mennyt edeltä ja kulkee kanssani, neuvoo minua ja rukoilee puolestani, valmistaa minulle paikan ja voi saada kaiken vaikuttamaan parhaakseni."
Ja edelleen:
"Ehdotukseni ei ole, että meidän pitäisi rukoilla vaiketa aikoja, vaan että kun sellaiset ajat koittavat, meidän pitäisi olla vähän vähemmän raivoissamme ja kokea paljon enemmän toivoa, koska Jeesus, joka koki samanlaisia taisteluja, ennusti, että meilläkin olisi niitä, ja lupasi olla niiden keskellä meidän kanssamme."
En tietenkään voi lainata tähän koko kirjaa, mutta suosittelen sitä lämpimästi lukukokemuksena kenelle tahansa. Greig johdattaa lukijansa Gulagin vankileiriltä Auschwitziin, kertoo vaimonsa Samien aivokasvaimesta ja jälkitautina tulleesta vaikeasta epilepsiasta, nuorena syöpään kuolevasta ystävästään, omasta epätoivoisesta kysymyksestään Jumalalle: miksi et vain paranna tätä?
Hirmu hyvä kirja!

Joku väkäleuka sanoi, että kuolema kuittaa univelat :) Entäs kuittaako huonosti,tietämättömästi ja huolimattomasti tehty työ muut velat; sillä tavalla tehty työ, että joudut itse tekemään sen alusta asti uudestaan??? Tyyliin laita lapsi asialle ...
Kävin tässä iltana muuan näyttämässä lopputyötäni ohjaaville opettajille. "Joo, tämä on hyvä ja pienellä hiomisella saat tämän valmiiksi tammikuun seminaareihin. Paitsi tämä sisällönanalyysi. Tämä ei ole aineistolähtöinen analyysi etkä ilmeisesti ole nyt oikein muutenkaan ymmärtänyt ... mutta sullahan on metodikirjallisuutta, tutki niitä, kyllä se sieltä aukeaa."
Ja velat on kuitattu työllä? Yksipuolinen sopimus, multa ei oo kysytty mitään. Mäkin soitan luottokorttifirmaan ja sanon, että velat on nyt kuitattu, kun en jaksa maksaa :)