Melkein tuliterä puhelin ja ystävällinen ulosottomies

Luurini, joka on ollut minulla jo tovin ja josta tykkään kovasti, mutta jossa on vielä takuuta jäljellä, sanoi sopimuksen irti tässä taannoin. Siihen, eikä siitä voinut soittaa. Käyttökelvoton siis. Muutaman pirahduksen jälkeen yhteys katkesi, mikä oli jokseenkin ärsyttävää, etenkin jos olit soittamassa vaikkapa verotoimistoon tai varaamassa lääkärin vastaanottoaikaa. Koska olen aika laiska enkä saanut aikaiseksi viedä puhelinta paikalliseen Experttiin, josta se on ostettu, elelin jokseenkin täydellisessä soittelupimennossa vaikka kuinka kauan. Yhdellä kauppareissulla sitten ikäänkuin vahingossa eksyin sinne Expertin tiskille, ja eilen sain melkein tuliterän puhelimen takaisin. Melkein tuliterän siksi, että puhelimesta oli vaihdettu sisältä jotakuinkin kaikki mitä vaihdettavissa on; vain kuoret olivat samat kuin ennen. Ja nyt toimii! Eikä maksanut mitään!

Tästä riemastuneena otin yhteyttä kuntamme ulosottomieheen; en siksi, että minulla itselläni olisi jotain ulosotossa, vaan siksi, että koen vaihteeksi lievää suurempaa rahapulaa, ja eräs ihminen, nimittäkäämme häntä tässä vaikkapa Velalliseksi, on minulle velkaa aika paljon rahaa. Tai no, paljon ja paljon, mutta minulle paljon; yli viissataa euroa. Eikä ole meininkiäkään maksaa.
Velallinen on aikoinaan kirjoittanut minulle velkakirjan, jonka eräpäivästä on nyt jotakuinkin vuosi, mikä jonkun verran jurppii minua; myös se jurppii, että tämän vuoden aikana en ole saanut edes osasuorituksia enkä yhteydenottoa, miten velan suorituksen voisi hoitaa. Puhumattakaan siitä, että Velallinen on ilmoittanut olevansa kunniallinen ihminen, joka AINA maksaa velkansa viimeistä penniä myöten.

Puheluuni vastasi Ystävällinen Ulosottomies. Juteltiin niitä näitä vaikka kuinka pitkään, ja kävi ilmi, että kun Velallisella on vakituinen työpaikka, on Ystävällisen Ulosottomiehen tehtävä helppo. Ja saisinpa jopa rahani kertalinttuulla, koska ulosoton jälkeen ihmiselle täytyy jäädä ns. suojaosa, joka on jotain neljäsataa. Ystävällinen Ulosottomies jopa löysi Velallisen tiedot koneeltaan ja kysyi ihan nuin vain nupikseen, että "mitä ihmettä sinä lainailet ihmiselle, jonka raha-asiat on tässä mallissa?" Mitäpä siihen olisi voinut sanoa? En sitten sanonut mitään. Vai menikö sekin nyt kuitenkin loppujen lopuksi minun syykseni? Kyllähän rahaa saa pohjattomaan kaivoon uppoamaan niin paljon kuin haluaa upottaa.

Tulossa on viiden viikon palkaton työharjoittelu, enkä kyllä totuuden nimessä tiedä miten siitä selvitään. Ajellessani Helsingistä tänään kotia kohti, yllätin itseni rukoilemasta vaikka edes pienen pientä lottovoittoa. Mutta sitten lempeä ääni kuiskasi minulle: älkää siis murehtiko sitä, mitä söisitte tai mitä joisitte tai millä vaatettaisitte itsenne. Teidän Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Etsikää ensin Taivasten Valtakuntaa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.