"Tule Pyhä Henki, lailla tulen, lailla tuulen"

Onpa ollut mukava ja rentouttava viikonloppu! Tämä aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Mahtaako olla syksyn viimeinen, lähes helteinen päivä?
Nuorin likka on ollut käymässä, ja siivottiin kimpassa minun auto. Ei sieltä löytynytkään, kuin 11 tyhjää take away-kahvimukia :) Ruukaan työmatkalla käydä aina joko ABC:llä tai TB:llä hakemassa kahvin, riippuen siitä kumman huoltsikan kohdalla enemmän väsyttää. Juotuani sen paiskaan tyhjän mukin matkustajan jalkatilaan, ja sinne niitä sitten kertyy ...
Olen nyt sitten tehnyt vertailevaa tutkimusta ABC:n ja Tebikan kahveista, ja kyllä Tebikalla on parempaa :) Vaikka tankkaankin aina ABC:llä, kun sieltä saa sitä bonusta. Sieltä otan sitten samalla sen kahvin. Köyhän kun on pakko repiä jostain kaikki roposet mitä vain saa.
Tosin bonusta kannattaa kyllä kerätä. Minä melkein tein kesällä Jerusalemin matkan pelkillä bonuksilla, ja sehän oli silloin ilmainen matka :) No, ei aivan. Mutta kyllä bonukset oli suuri lisä matkakassaan.

Auton automaattiavaimen patteri päätti loppua kuin seinään juuri tänään, juuri silloin, kun tulin kaupasta ja olin tietysti lukinnut auton lähtiessäni. Takaisin tullessa painoin avainta - ei tapahdu mitään. Ja naks naks naks - ei mitään, auton ovet on ja pysyy lukossa. No meitähän alkoi likan kanssa naurattaa, ja yritettiin olla niinkuin ei oltaiskaan. Kauheeta naksuttelua, ja sitten se aukesi varmaan patterin viimeisellä hönkäyksellä. Kaipaan vanhoja hyviä aikoja, kun auton avain työnnettiin lukkoon ja väännettiin :)

Taannoin eräs potilas, jolla oli ollut meille pitkä hoitosuhde, kuntoutui sen verran, että hoitosuhde päätettiin ja hän lähti kokeilemaan pärjäämistään ilman meitä. Tykkäsin kovasti tuosta potilaasta, juttelimme usein ja pitkään, ja hän jakoi saman kristillisen vakaumuksen kuin minä. Olin tavattoman iloisesti yllättynyt ja hyvilläni, kun sain työpaikalleni pienen paketin, jossa oli hengellistä musiikkia sisältävä cd-levy ja kortti. Siihen oli kirjoitettu tämän potilaan kiitokset huolenpidosta, jonka hän oli kokenut ammattitaitoiseksi ja empaattiseksi. Toinen kortti tuli koko työyksiköllemme. Tällainen muistaminen tekee todella onnelliseksi - olkoonkin, että työ tehdään aina empaattisesti ja ammattitaitoisesti, ei lahjojen ja kiitoksien toivossa.

Aamulla olin jumalanpalveluksessa omassa kirkossa. Kirkkoherramme Jussi, joka pitää aina hirmu hyviä saarnoja, ei pettänyt tälläkään kertaa :) Ja minä vaan niin tykkään siitä tosi vanhan holvikirkon miljööstä, kun se harras tunnelma tuntuu nousevan ihan taivaaseen asti. Onko olemassa lohdullisempia sanoja, kuin papin lausumat: "Jeesuksen Kristuksen nimessä, ja Hänen palvelijanaan, minä julistan sinulle tämän synninpäästön, ja sinä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi."
Mutta milloinkahan sitä ruvettiin rakentamaan kirkkoja, jotka näyttää huoltoasemilta? Joskus 80-luvullako?

Jerusalemin reissun jälkeen Saunalahti muuten muisti mua 300 euron puhelinlaskulla :) Meinas hymy hyytyä. No, kyllähän sitä soiteltiin joka ilta kotiin ja läheltiin tekstareita vanhemmille, tyyliin "isä olen täällä maailman toisella puolen ... äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen". Noh, itkin ja maksoin sen. Kalliit on laulujen lunnaat :)Vastedes en soita reissusta ensimmäistäkään puhelua kellekkään. Soitan sitten lentokentältä, että nyt mut sais tulla hakemaan. Säilyy kotijoukoillakin jännitys yllä.

"Merten aavat, ääret taivaiden
kuinka ymmärtää voi ihminen
Ja suuri hiljaisuus, ja uskon salaisuus
ja Kristus, joka meitä kantaa"