"Laula silloin kun aika on, tulta kipunoi, ikuista laulua laulamaan Luojamme sinut loi"

Se on sitten lusittu!
Työharjoittelu päättyi tänään täytekakkuun, halauksiin ja kyyneliin - ja toivotuksiin "tulla meille töihin, täällä ootellaan."
Vaikka se oli välillä raskasta, särki päätä ja uuvutti, niin tosi paljon minä siitä sain. Ja tutustuin tietysti moniin, moniin tosi ihaniin ihmisiin, joita oikeasti jään kaipaamaan.
Ehdottomasti pistän mietintämyssyyn ajatuksen hakeutua takaisin heidän hurmaavaan seuraansa, kunhan tässä joskus olen oikeasti valmis ja orientoitunut työpaikkaa vaihtamaan. Varmaan aika pian :)

Autossakin on viimein talvirenkaat alla; en kertakaikkiaan uskaltanut enää pitempään suvikumeilla huristella, ettei sitten vain olis käynyt vanhanaikaisesti: "talvi yllätti suomalaisautoilijat." Tyhjästä on paha nyhjästä nastoja alle, jos sunnuntaiaamuna teet lähtöä yövuorosta ja yöllä onkin tullut viis senttiä lunta. Sentään marraskuun puoliväliä mennään.

Ja sainpa aikaiseksi melko pitkästä aikaa mennä kampaajalle. En edes kehtaa sanoa milloin olen viimeksi käynyt, mutta olihan tuo tukka hiukkasen kasvanut ulos kuosistaan :) Tässä on ollu kaikenlaista kiireellistä puuhaa, Jerusalemin matkailua ja sen sellaista. Kun ei kerkii, niin ei kerkii. Kampaajani kyllä tarjoutui kertomaan minulle tiedostostaan, milloin olen viimeksi heidän putiikissaan naamaani näyttänyt, mutta en halunnut kuulla :)

Kotiin kun ajelin, niin kuuntelin naama ymmyrkäisenä erään Suomen kristillisissä piireissä melko tunnetun henkilön puhetta radiosta. Hän puhui hengessä näkemisestä, ja eipä siinä mitään, sehän oli hyvää puhetta ja mielenkiintoista siihen asti, kunnes hän sanoi, että oli taannoin ajautunut riitoihin jonkun seurakuntansa jäsenen kanssa, ja nähnyt hengessään, että tuo ihminen oli täysin mätä.
Tässä vaiheessa mulla heitti pakin päälle, siis noin kuvannollisesti.
Tai sitten minä olen ymmärtänyt täysin väärin, mitä "hengessä näkeminen" tarkoittaa. Minä kun oletin, että sillä on jotain tekemistä Jumalan kanssa, Jumalan Hengen kanssa. Voiko Jumalan Henki antaa kenenkään "nähdä" että joku toinen kristitty on "täysin mätä"? Onko tämä "hengessä näkijä" jollain lailla parempi ihminen, kun hänellä on varaa sanoa julkisessa mediassa toista ihmistä "täysin mädäksi"? Eikö Jumala rakastakaan kaikkia ihmisiä, myös "täysin mätiä"? Eikö armo kuulukaan "täysin mädille" ihmisille? Kuka määrittelee "täysin mädän" - Henkikö? Tuskinpa vain.

Saman tien tuli mieleen Raamatun kertomus Jeesuksesta ja syntisestä naisesta. Jeesus kehotti "sitä, joka on synnitön, heittämään ensimmäisen kiven."
Ja kuinkas siinä kävikään, sen me tiedämme kaikki.

Voitte väittää mua itsepäiseksi, mutta minä kun se en suostu uskomaan, että me ihmiset oltais Jumalan edessä mitään muuta, kuin kaikki samalla viivalla. Siksihän meillä on armo - "armosta te olette pelastetut, ette tekojenne tähden, ettei kukaan kerskaisi."
Voinko minä sanoa, että "näin hengessäni" että olen paljon parempi ihminen kuin naapurin Ville?
Voitko sinä?