Pimeitä aamuja, pennun tuoksua ja likainen auto.

Aamuvuorossa pitkästä aikaa, kun pitäisi taas sinne kouluun ähkäytyä illaksi. Kyllä aamut on säkkipimeitä; meidän kylällä ei oo katuvaloja ennen viittä, ja kun minä laittaudun Petun kanssa taipaleelle siinä puolen maissa, niin sitä tuntee olevansa aika yksin maailmassa. Puuttuu vain kolmekymmentä astetta pakkasta, mutta eiköhän sekin tammikuuhun mennessä ole tosiasia.

Facebookkia myöten jo irvistelevät mulle, että pese se autosi:) Minä oon heittäny takaisin, että vastahan minä sen toissa kesänä pesin. Tosin ei mulla oo koko autokaan ollu vielä niin pitkään. Kun tulin töihin ja ajoin sen parkkipaikalle niin huomasin, että kyllä se aika likainen on. Kaiken lisäksi meillä on työpaikalla parkkihalli jossa on pesupaikka, kun vain joskus viitsisi nipistää 15 minuuttia kotiinlähdöstä. Likaisesta autosta on vain jotenkin tullut minun tavaramerkki:)

Aamulla kotona kun hyvästelin Petua niin huomasin, että hänhän tuoksuu vielä ihan hauvavauvalle:)Eikä ikää olekaan vasta kuin kuusi vuotta. Mutta hän on ikuisesti äiskän ja iskän pikku vauvikka - hieman lellitty, mutta onneksi vain vähän. Tässä juuri eilen illalla pohdittiin, että kun päätän opintoni, niin Petulle tulee sitten kaveri - mutta mitenkähän käynee, kun sänky on Petun valtakuntaa, kuten moni muukin paikka; ei hän taida päästää pikkukoiraa samaan paikkaan. Olisihan se Petulle hirveä järkytys, jos koiranpentu änkeäisi myös isin ja äitin väliin sänkyyn:) Ja äitille olisi hirveä järkytys, jos koiranpentu ajettaisiin lattialle. Järkyttyneitä tyyppejä joka puolella:) No, vakavasti puhuen, aikuinen koirahan hyväksyy pennun - ja pentu oppii paikkansa vanhemman koiran kanssa, vaikka tuleekin olemaan kahden uroksen talous. Tietty hammastelujakin on odotettavissa, mutta se on tiettyyn pisteeseen saakka ihan normaalia. Pentu otetaan tietty samalta kasvattajalta kuin Petukin. Hänellä on pitkänpitkä kokemus kultsikoista, on itse aktiivinen harrastaja ja kasvateilla on paljon valion arvoja. Kennel on myös kultsikkapiireissä tunnettu hyväluonteisista ja -muotoisista koirista. Tosin en niin muodosta välitä. Kunhan on luonnetta:)

Herra teki jälleen minulle ihmeen. Lokakuun alussa ilmoittivat, että opintotukeni lakkautetaan, kun en ole tienannut tarpeeksi opintopisteitä per kuukausi. Minä olin, että no niin kai sitten, laskeskelin kyllä niitä opintopisteitä ja aattelin, että on niitä tarpeeksi. Aika iso menoerä, 300 kuussa, ja taas piti kääntyä Taivaan Isän puoleen; pidä huolta. Eilen tuli opintotukilautakunnalta kirje, että olivat laskeneet opintopisteeni väärin, ja että opintotukeni jatkuu normaalisti keskeytyksettä. Minusta se oli ihan ilmiselvästi Herran puuttumista asiaan tässä surkeassa rahatilanteessa:)

Jerusalemiin on ikävä.