5.2.2012

"Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan -"

Tänään olemme sitten mieheni kanssa "virallisesti" naimisissa - sanon virallisesti, koska juridisestihan olemme olleet naimisissa jo 11 vuotta, mutta nyt olemme naimisissa myös Jumalan kasvojen edessä. Avioliiton kirkollinen siunaus ei ole minkäänlainen juridinen toimenpide, mutta toki kristitylle ihmiselle tärkeä.

Samalla siunauksen sai myös kotimme - olkoon ovemme aina avoinna kaikille niille, joita Pyhä Jumala lähettää luoksemme. Rukouksin muistimme myös kaikkia läsnäolevia, vakavasti sairasta äitiäni sekä lopuksi meille tärkeitä Petua ja Roosaa.

Ja pitihän sitä vähän nauraakin. Isä, joka on ortodoksi, siinä ihmettelemään, että olipas ihan erilainen kodinsiunaus kuin heikäläisillä (ortodoksisessa kodinsiunauksessahan pappi kiertää jokaisen huoneen vessaa ja vaatekomeroita myöten ja hospotipomiloi jokaisen ovella ja levittää ilmaan suitsuketta.) No minä tietysti siihen että joo, me luupääluterilaiset ei hihhuloidakaan pitkin kämppää. Vähempikin riittää :)




Itse tilaisuus oli kaunis ja lämminhenkinen. Paikalla olivat vain lähimpämme; Aada, Maria ja Tommi, isä, Katariina ja Mika. Täydellistä olisi ollut, jos mukana olisivat olleet vielä rakas äitini ja Jukka, mutta äiti oli kyllä hengessä läsnä. Ja laitan heti tänä iltana jo valokuvat sähköpostin mukana menemään!








1 kommentti:

Keski-ikäinen nainen kirjoitti...

Onnea ja Siunausta. Katsoin ensin tuota teidän avioliiton siunauskuvaa ilman laseja,että juoko joku kahvia, kun teitä siunataan? Mutta se taisikin olla kanttori:)

Kauniita kuvia!

Petu (Kasion Fancy Filur) on poissa Kultainen rakkaani nukkui ikiuneen sylissäni 9.2.2019 lähes 14 vuoden ikäisenä. Illalla vielä...