Olen nyt ollut saattohoitotyössä vähän reilun viikon. Vähän vaikea pukea sanoiksi, mitä siitä tuumaan, vaikka mietteitä minulla on paljon. Jokatapauksessa se on hienoa työtä, ja koen sen ehkä arvokkaimmaksi tehtäväksi, mitä hoitotyössä on.
En tiedä miksi minulla on selittämätön kutsu hoitaa kuolevia. Toisaaltahan se on ihan tavallista perushoitotyötä, ja toisaalta ei kuitenkaan. Saattohoidossa kun kaiken keskiössä ovat potilas ja hänen omaisensa; me hoitajat olemme olemassa vain ja ainoastaan sitä varten, että kuoleva potilas saa elää elämänsä viimeiset ajat haluamallaan tavalla, ilman vaikeita oireita ja läheistensä ympäröimänä.
Olen ollut töissä vanhainkodissakin joskus vuonna kirves ja kypärä, siis tekemässä sitä perushoitoa. Nyt saan ehkä jonkun kimppuuni, mutta minun kokemukseni tavallisesta perushoitotyöstä on, että kun on suihkupäivä, lähdet suihkuun, halusit tai et. Kun on saunapäivä, lähdet saunaan, halusit tai et. Jos haluaisit saunaan joskus toiste, se ei onnistu, koska sauna lämpiää vain tiettyinä päivinä ja tiettyinä kellonaikoina. Kun lääkkeet jaetaan, otat ne, halusit tai et. Jos omaisesi haluaisi jäädä yöksi luoksesi, se ei tule kuuloonkaan, koska "tämähän on sairaala."
Jo viikossa olen saattohoitotyössä oppinut, että potilaan tahtoa kunnioitetaan - kaikessa. Jos potilas sanoo aamutoimille "ei", se on silloin ei. Jos potilas haluaa saunoa vaikka kymmeneltä illalla, se onnistuu. Ja saunan päälle saa olutta, jos maistuu! Hoitajat halaavat niin potilaita kuin omaisiakin, ja kun potilaaseen kosketaan, sitä ei tehdä aina ja joka kerta hanskat kädessä, niinkuin akuuttisairaaloissa yleensä.
Ja jos potilas johdonmukaisesti kieltäytyy kaikesta lääkityksestä, hänen tahtoaan kunnioitetaan siinäkin. Yhteen tällaiseen tilanteeseen olen joutunut, ja melkein itkin, kun näin miten kivulias ja kärsivä oli syöpäsairas potilas - mutta hän kieltäytyi kaikesta, millä kärsimystä olisi voinut lievittää, myös kipulääkityksestä. Olin todella helpottunut kun omainen tuli paikalle. En tiedä kuinka kauan olisin kestänyt istua potilaan vierellä ja kuunnella hänen tuskaisia hengenvetojaan.
Huomenna menen taas aamuvuoroon, ja rukoilen Jumalaa että Hän käyttäisi näitä minun tavallisia käsiäni omaan työhönsä, että voisin olla avuksi ja lohduksi.
En tiedä miksi minulla on selittämätön kutsu hoitaa kuolevia. Toisaaltahan se on ihan tavallista perushoitotyötä, ja toisaalta ei kuitenkaan. Saattohoidossa kun kaiken keskiössä ovat potilas ja hänen omaisensa; me hoitajat olemme olemassa vain ja ainoastaan sitä varten, että kuoleva potilas saa elää elämänsä viimeiset ajat haluamallaan tavalla, ilman vaikeita oireita ja läheistensä ympäröimänä.
Olen ollut töissä vanhainkodissakin joskus vuonna kirves ja kypärä, siis tekemässä sitä perushoitoa. Nyt saan ehkä jonkun kimppuuni, mutta minun kokemukseni tavallisesta perushoitotyöstä on, että kun on suihkupäivä, lähdet suihkuun, halusit tai et. Kun on saunapäivä, lähdet saunaan, halusit tai et. Jos haluaisit saunaan joskus toiste, se ei onnistu, koska sauna lämpiää vain tiettyinä päivinä ja tiettyinä kellonaikoina. Kun lääkkeet jaetaan, otat ne, halusit tai et. Jos omaisesi haluaisi jäädä yöksi luoksesi, se ei tule kuuloonkaan, koska "tämähän on sairaala."
Jo viikossa olen saattohoitotyössä oppinut, että potilaan tahtoa kunnioitetaan - kaikessa. Jos potilas sanoo aamutoimille "ei", se on silloin ei. Jos potilas haluaa saunoa vaikka kymmeneltä illalla, se onnistuu. Ja saunan päälle saa olutta, jos maistuu! Hoitajat halaavat niin potilaita kuin omaisiakin, ja kun potilaaseen kosketaan, sitä ei tehdä aina ja joka kerta hanskat kädessä, niinkuin akuuttisairaaloissa yleensä.
Ja jos potilas johdonmukaisesti kieltäytyy kaikesta lääkityksestä, hänen tahtoaan kunnioitetaan siinäkin. Yhteen tällaiseen tilanteeseen olen joutunut, ja melkein itkin, kun näin miten kivulias ja kärsivä oli syöpäsairas potilas - mutta hän kieltäytyi kaikesta, millä kärsimystä olisi voinut lievittää, myös kipulääkityksestä. Olin todella helpottunut kun omainen tuli paikalle. En tiedä kuinka kauan olisin kestänyt istua potilaan vierellä ja kuunnella hänen tuskaisia hengenvetojaan.
Huomenna menen taas aamuvuoroon, ja rukoilen Jumalaa että Hän käyttäisi näitä minun tavallisia käsiäni omaan työhönsä, että voisin olla avuksi ja lohduksi.
1 kommentti:
Voimia ja siunausta arvokkaaseen työhösi. Herra vaivasi palkitkoon.
Lähetä kommentti