26.1.2014

Muroman Urho ja minä

"Enkö joisi sitä maljaa, jonka Isäni on minulle antanut?

Nähdä nuoruutensa unelmat ikuisesti murskatuiksi;
kantaa joka päivä kuormaansa saamatta ymmärtämystä tai näkemättä minkäänlaista helpotusta;
kärsiä köyhyyttä silloin kun ei mitään muuta pyydä kuin jokapäiväisen leivän itselleen ja omilleen;
kun seisoo aivan yksin ottamassa vastaan elämän kovia iskuja;
ja kuitenkin tässä kuuliaisuuden koulussa voida sanoa -

enkö joisi sitä maljaa, jonka Isäni on antanut minulle

tämä on uskoa korkeimmassa määrässä."

(Urho Muroma 1945)


Sunnuntaipäivä, niinkuin monta muutakin päivää tässä, on kulunut Muroman Urhon seurassa, eikä huonoa seuraa ole ollenkaan. Tulisieluinen ja suorapuheinen saarnamies, joka ajoittain vaipui masennuksen valtaan - kuten tuo hänen kirjoittamansa tekstikin kertoo. Kyllä tästä jonkinlainen essee syntyy, kun vielä vähän viimeistelen :)


Tämä yks herrasmies, Leo-Leksa Leppana, rakastaa nukkua mitä erikoisimmissa asennoissa. Niinku näin.


Ja me huolehdittiin ihan turhaan, ehkä mahtuuko meidän sänkyyn kaksi kultsikkaa. Hyvin mahtuu. Minulle ja isännälle vain tulee joskus ahdasta, ja kissa nukkuukin nykyään vierashuoneessa - siellä on väljempää :)

Ei kommentteja:

Petu (Kasion Fancy Filur) on poissa Kultainen rakkaani nukkui ikiuneen sylissäni 9.2.2019 lähes 14 vuoden ikäisenä. Illalla vielä...