"Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta."

Kukas se siellä kurkistaa? Että "missä se katti on, tulin tänne isin taakse piiloon, kun se kissa aina kiusii mua?"
Ei vaan, Roosakissa ja Leo alkavat olla ylimpiä ystäviä, nyt kun Roosa luovutti ja lakkasi mököttämästä siitä, että Leo ylipäätään oli tullut taloon. Roosallahan meni aivan pasmat sekaisin - "mitä tarkoitat, meille tulee toinen KOIRA???" - kun Leo tuli.

Mutta eipä pääse meidän taloon salaa. Siitä pitää nämä "kyttikset" huolen. Tällä lailla vierekkäin istutaan ja ihmetellään, että ohoh, haukuttiin ihan turhaan - se olikin vain naapurin setä kun kävi postilaatikolla :) Joskus kujan viimeisessä talossa käyvät kääntävät autonsa peruuttamalla osittain meidän pihatielle. Siitäkös kuuluu poikain suusta varoittavia "mörh örh" äännähdyksiä. On meillä hälytyslaitteetkin, mutta taitavat olla aika tarpeettomat :)

///

"Muista Luojaasi nuoruudessasi
ennenkuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet
jotka eivät sinua miellytä,

ennenkuin auringonvalo, tähdet ja kuu himmenevät
ja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.

Silloin talon vartijat vapisevat
soturit painuvat kumaraan
ja jauhajanaiset, vähiin käyneet, ovat jouten.

Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään
kadun kaksoisportit suljetaan
myllyn ääni heikkenee
ja ohenee linnunlaulun kaltaiseksi
ja laulun kaikki kaiut vaimenevat.

Silloin myös pelätään mäkiä
ja tie on täynnä kauhuja
mantelipuu kukkii
ja heinäsirkka ahmii vatsansa täyteen,
ja kapriksen nuput puhkeavat
mutta ihminen menee iäiseen majaansa
ja valittajat kiertävät kujia.

Muista Luojaasi nuoruudessasi
ennenkuin hopealanka katkeaa
ja kultamalja särkyy,
ennenkuin vesiastia rikkoutuu lähteellä,
ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.

Tomu palaa maahan, josta se on tullut
Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.

Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja,
kaikki on turhuutta."

(Saarn. 12:1-8)